Treenipäiväkirja 9.12.2012

Hieno viikko!

Teksti: Elina Hovinen

Sykemittari sanoi mulle tänään ”hieno viikko”! Viikko oli kyllä hieno muutenkin kuin treenien puolesta. Elo ilman lapsia on tosiaan ollut aika omituista, mutta samalla leppoisaa. Ollaan saunottu pitkän kaavan mukaan joka päivä ja rötvätty verkkareissa.

Lauantaipäivä meni aivan vain lojuessa. Illalla ysin aikaan vähän ryhdistäydyin ja järjestelin kodin. Tuosta parin tunnin päästä mies valitteli tosi kovaa vatsakipua, löysin hänelle laukun pohjalta pari buranaa. Seurailin meininkiä sivusta ja kohta ehdotin, että mitä jos lähdettäisiin käymään päivystyksessä. Ensin hän ei ollut ollenkaan lähdössä, mutta kohta miehen hengailu oli jo sen näköistä, että aloin huolestua. Ehdotin taas vähän päättäväisemmin, että mitä jos nyt ihan oikeasti lähdettäisiin. Yhden aikaan starttasimme kohti Jorvia. Mies pääsi heti tarkkailutilaan lepäämään ja sai kunnollista kipulääkettä. Mä en saanut mennä tarkkailuosastolle, vaan odottelin aulassa. Miehen kännykästä oli akku loppu, hain kännykän, hyppäsin autoon latailemaan kännykkää ja samalla ajelin kotiin hakemaan laturin. Pelkäsin, että mies joutuu leikkaukseen ja laturi todellakin on tarpeen. Vein kännykän ja laturin takaisin miehelle ja lähdin kotiin nukkumaan.

Kuudelta aamulla mies soitti, että nyt voi tulla hakemaan. Kaiken maailman labrat oli otettu ja todettu, että kyseessä oli ehkä sappikivet tai refluksi ja käteen tyrkättiin nippu lääkereseptejä.

Nukuimme tänä aamuna pitkään. Mies on ollut edelleen aika voipunut ja maha on kipulääkkeistä huolimatta muistutellut eilisestä. Odottelimme aamusta alkaen lapsia kotiin, mä siivoilin odotellessa. Lopulta pienet savunhajuiset pirpanat saapuivat. Olivat kuulemma laskeneet pulkkamäkeä ihan koko ajan. Jaksoivat olla sisällä vain hetken, kun piti taas päästä pulkkamäkeen. Rakkaat.

Illalla riuhtaisin itseni salille tuulettumaan. Olo oli aivan totaalisen löysä, mutta jostakin sitä virtaa löytyi kun vain aloin treenaamaan. Loppujen lopuksi treeni oli tosi onnistunut.

Viikon treenit

Ma: Pyöräilyt töihin ja takaisin
Ti: Pyöräily töihin ja takaisin
Ke: Pyöräily töihin (en enää muista miksi pyörä jäi töihin)
To: Pitkä salitreeni poikien kans
Pe: Juoksu töihin ja takaisin
La: Lötväilypäivä
Su: Salitreeni

Tänään puuhastelin salilla seuraavaa

Alkuverryttely
Boksikyykyt 3 x 15 – 50 kg
Penkki 15, 12, 10 – 30 kg
Dippi omalla painolla käsien varassa roikkuen 3 x 5 enempää en jaksanut
Jalkojen ja lantion nosto 3 x 15
Ranskalaiset punnerrukset 3 x 15 – 7 kg
Yhden jalan kyykyt narujen avulla 3 x 10/jalka
Jalat naruissa suorin käsin punnerrusasennossa koukistelen jalkoja vatsan alle 3 x 15
Yhden jalan maastavedot 3 x 10 – 20 kg
Vatsarutistukset pallon päällä
Olkapäät – kädet suoraksi eteen, sivulle, alas 3 x 15 – 3 kg
Kulmasoutu 3 x 15 – 12 kg/käsi
Pohkeet istuen 3 x 15 – 40 kg
Naruista ”roikkuen” takakenossa ja siitä ruhon hilaaminen ylös (kuinka vaikeaa näiden liikkeiden selittäminen on?)
Vinot vatsat en edes yritä selittää miten, pakko kuvata joskus
Selänojennus 3 x 15 – 10 kg
Lantiosilta lapaluut penkin reunalla 3 x 15 – 25 kg, 33 kg, 33 kg
Loppuverryttely

En taas osannut lopettaa, vaan piti tehdä niin kauan, että oli kokovartalotärinä.

Kesto: 1 h 21 min
Syke: keski – 134 bpm, max – 162 bpm
Kalorit: 578 kcal

Hyvillä fiiliksillä uuteen viikkoon!

Kommentit (4)

Suvii: Kiitos tsempeistä! Yllättävän rankkaa katsoa, kun toinen kärsii. Mulla on ollut sama munuaistulehdus kahteen otteeseen, molemmilla kerroilla viikon osastoreissu. Horror. Toivottavasti nuo miehen vatsakivut ei enää toistu.

poppis: Kyllä tuolta paikasta apua tarvitseva apua saa, vaikka välillä lasten kanssa on tullut ihmeteltyä, MITEN kauan voi mennä. Ymmärrän toki priorisoinnin, mutta voishan tuota toimintaa vähän tehostaa tai järkeistää, mutta rahhoo siihen tarvittais.

Paula: Joo ei varmasti avaudukaan. 😀 Itsekseni hihittelin, kun noita sepustuksia kirjoittelin. Pitää ottaa kuvausassistentti jollekin salireissulle, että sais ainakin mun mielestä parhaimmat liikkeet kuvattua. Narut on ihan parhaat! Niillä saa tosi monipuolisesti tehtyä.

Miehen vatsakivut on hellittämään päin, onneksi. Kyllä mua silti jäi vähän huolettamaan tuo homma…

Sympatiat miehelle, vatsakipu on maailman kamalinta. Mulla oli Nidan raskaudessa ollut virtsaputkentulehdus, joka ehti sitten munuaisiin asti. Pari päivää i.v. antibioottia sairaalassa. Oli muuten kipeet kyljet…

Hyvä, ettei sen kummepaa ollut, eikä mitään hätäleikkauksia tarvittu Rjipalle 🙂

Tehokas viikko 🙂

Hyvä että kävitte Jorvissa! Tuossa samaisessa odotushuoneessa odottelin kesällä tätini seurana tuntikaupalla. Mun oli pakko lähteä viimein iltakymmeneltä kotimatkalle, jotta olisin varmasti juosten kotona ennen puolta yötä.

Hmm, ihan kaikki liikkeet ei noista nimistä avaudu, mutta ei niitä kyllä osaa selittää, jos ei joku saliohjaaja ole. Itse en tiedä läheskään kaikkien liikkeiden nimiä ainakaan suomeksi. Kuva tai video kertoo paljon, joten jos mahdollista, niin pyydä joku napsimaan kuvia etenkin killerivatsaliikkeistä.

Narut kuulostavat myös mielenkiintoisilta ja rankoilta. Rispektit noista dipeistä omalla painolla, siinä on tavoitetta! Ja pikaista toipumista miehelle, toivottavasti kivut menevät ohi ja ei tarvitse leikata, sillä vatsan alueen leikkauksista toipuminen on tuskallisen hidasta ja kivuliastakin.

Suvii: Kiitos tsempeistä! Yllättävän rankkaa katsoa, kun toinen kärsii. Mulla on ollut sama munuaistulehdus kahteen otteeseen, molemmilla kerroilla viikon osastoreissu. Horror. Toivottavasti nuo miehen vatsakivut ei enää toistu.

poppis: Kyllä tuolta paikasta apua tarvitseva apua saa, vaikka välillä lasten kanssa on tullut ihmeteltyä, MITEN kauan voi mennä. Ymmärrän toki priorisoinnin, mutta voishan tuota toimintaa vähän tehostaa tai järkeistää, mutta rahhoo siihen tarvittais.

Paula: Joo ei varmasti avaudukaan. 😀 Itsekseni hihittelin, kun noita sepustuksia kirjoittelin. Pitää ottaa kuvausassistentti jollekin salireissulle, että sais ainakin mun mielestä parhaimmat liikkeet kuvattua. Narut on ihan parhaat! Niillä saa tosi monipuolisesti tehtyä.

Miehen vatsakivut on hellittämään päin, onneksi. Kyllä mua silti jäi vähän huolettamaan tuo homma…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *