Ajatuksia 21.11.2012

Horroskuu

Teksti: Elina Hovinen

Sieltä se tuttu marraskuinen horros ja kiukku sitten saapui. Tai sitten mä en vain jaksanut tarpeeksi tsempata. Aamusta iltaan harmaata ja märkää. Ei vois olla enää masentavampaa! Haluan tähtitaivaan ja kirkkaan kuun. Kauniit auringonnousut ja -laskut. Ja vaikka pakkasta ja lunta, mutta ei tällaista 24/7 pimeyttä. Kahdeksan tunnin yöunet ei tunnu riittävän eikä tsemppihenki, vaikka kuinka pinnistelisi. Pitää pistää viitonen silmään ja jatkaa taistelua. Huomenna salille riehumaan ja aamulla taas urheana pyörän selkään puskemaan läpi harmauden. Eihän me luovuteta, eihän?

Sitten taas kännykkäkuvia kuluvien päivien varrelta. Yritän nyt aktivoitua tuon oikean kameran kanssa, eihän tämä peli vetele.

Käytiin viime viikolla tyttöjen kanssa tuhlaamassa ja syömässä.

Nimittäin näiden kahden kanssa. <3

Lauantaina shoppailemassa

Käytiin samana päivänä Eerikin Pippurissa syömässä, minä ensimmäistä kertaa tuossa legendaarisessa paikassa ja lapset taisivat syödä ekaa kertaa kebabia.

Mun vauva ja 30-vuotiaan siskon vauva. Molemmat hirmu rakkaita.

Oliko sulla asiaa?

Siskon kodin sohvalle mahtuu monta rakasta ihmistä.

Normisettiä. Satulan kuva rapaisessa hanurissa.

Marraskuu

Teen esikoiselle villasukka. Hän valitsi ihan itse värit. Pitää tehdä nopeasti valmiiksi, ettei tarvitse katselle näitä.

Kännykkänäpsyjä voi seurata Instagramista @endorfiinikoukussa.

Öitä mussukat!

Kommentit (8)

Teen tästä postauksen pikapuoliin. 🙂

Hellou! Piti vaan tulla sanomaan, että käyn aina lukemassa kirjoituksesi, mutta olen tosi laiska kommentoimaan mitään. Näistä kuvista ja jutuista tulee hyvälle mielelle ja välillä saa jonkin inspiraation itsekin 🙂

Talvea odottelen minäkin, mutta siinä mielessä oon outo, että tykkään pimeästä ja toisaalta nää lämpimämmät kelit on olleet armollisempia ulkoilun kannalta. Tsemppiä horroskuuhun ja kivaa loppuviikkoa!

Joo ei anneta periks!! Mutta kyllä se vaan tosiaan taitaa niin mennä, että pitkiäkin työ/treenipäiviä jaksaa paremmin kun on valoisaa! Nyt äkkiä sitä lunta ja hei onneks joulukuun 20.pvän tienoillahan se päivä alkaa taas pidentyä! 🙂 Hitaasti, mutta varmasti! <3

No ei ees tee mieli ottaa kameralla kuvia kun ei ole valoa yhtään. Yää, marraskuu I hate you.

Tykkään juosta pimeässä. Ja jopa satessa. Juoksuun marraskuu on siis ihan omiaan. Lumi tuo toki valoa, mutta kun vaan sitä ja pakkasta ei olisi liikaa. Ehkä me tarvitsemme tällaisen hieman masentavan kuukauden, niin joulun odotus ja valot tuntuvat entistäkin ihanammilta.

Herrajumala nainen sulla on hyvä pylly! Eipä mulla sitten muuta tähän väliin.

😀

anuk: Kiva kun ilmoitit itsestäsi! Ja kiva kuulla, että mun jutut ja kuvat tuo hyvää mieltä! Ihan huippu juttu! 🙂

Lämpimät kelit kyllä mullekin kelpaa, että pyöräily sujuu vaarattomammin eikä pimeydessä periaatteessa ole vikaa, jos päivällä on edes hetken valoisaa.

Monna: Kyllä se valo vaan auttaa ja piristää. Nyt paistaa ulkona aurinko. Alhaalta ja vähän aikaa, mutta paistaa kuitenkin. Lunta mäkin odotan.

Laura: Ei niin! Ja yää, niin mäkin.

poppis: Nyt on kyllä ollut aivan oivalliset juoksusäät. Ei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Pimeys vähän pelottaa tai rajoittaa lenkkireittejä, kun en uskalla itsekseni mennä valaisemattomille rantareiteille… Ihanan positiivisesti ajateltu! Yritän omaksua tuon. <3

Hannele: Hehe, aionvai? 😀 <3

Moikka! Musta ois kiva tietää millasen musan tahtiin sä aina treenailet 🙂

Teen tästä postauksen pikapuoliin. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *