Jooga

Huono joogakokemus

25.8.2013 Teksti: Elina Hovinen

Kävin tänään Elixian astangajoogassa. Huoh. Ohjaaja on tosi hyvä joogaamaan, olen nähnyt hänen joogavan salin puolella. Kaikki rispektit hänelle, mutta kuntokeskusjooga. Mitä se edes on ja mitä siltä voi odottaa? En tiedä millä sabluunalla tunnit suunnitellaan, mutta jos tuo jooga on jonkun ensikosketus joogaan, niin en usko että innostuu. Eihän tuossa ehdi ymmärtämään mitään. Hengitysrytmi oli mun mielestä liian nopea. Tunnin kesto on joogaamiseen liian lyhyt, vain 55 minuuttia. Miten katsot mallia sellaisista asennoista, joissa sun pää on alaspäin ja katse kohti takaseinää, kun ohjaaja on juuri toisessa suunnassa? Ei tuossa opi joogaamaan, vaan korkeintaan menemään asentoihin vähän sinnepäin. Eiköhän tämä ole nähty. En mene enää. Tuli ikävä Lakshmin Annaa ja sitä, miten perusteellisesti hän kertoo miten asentoon mennään ja mitä pitää ottaa huomioon liikkeitä tehdessä. Anna on myös siitä hyvä, että hän tulee ja korjaa asennon oikeaksi, ei anna tehdä väärin tai sinnepäin. Annan tunnilla mulla ei ole kertaakaan jäänyt epäselväksi mitä tehdään ja miten, vaikken olisi itse päässyt asentoon. Tunsin itseni tämän päivän tunnilla ihan toopeksi.

Onpahan tuokin nyt koettu. Tänään jalat eivät vielä olleet ihan jalkapäiväkunnossa, vaikka jalat onkin yllättävän hyvän tuntoiset. Vain pientä lihaskipua. Uskomatonta! Kai mä alan olla koipien kestävyydenkin puolesta kohta maratonkunnossa. Mua ei myöskään huvittanut hinkata olkapään nopeustreeniä, vaan ajattelin, että vaihteluna menen joogaan kehonhuoltomielessä. Ei tuo varmasti haitaksi ollut, sain mä silti tunnista jotain irti. Oli vain niin eri maailmasta kuin se jooga mihin olen tottunut.

Tänään ostin huomenna kymmenen vuotta täyttävälle esikoiselle uudet juoksulenkkarit. Toivon saavani hänestä lenkkikaverin. Keskimmäinenkin innostui maratonin katselusta sen verran, että ilmoitti kotona isälle ylpeänä, että ”mä juoksen isona äidin kanssa puolimaratonin”. 🙂

Annoin esikoisen itse valita kengät, kunhan kyseessä oli kunnolliset juoksukengät. Itsellenikin urheiluvaatteiden ulkonäöllä on väliä ja kivannäköiset urheiluvaattet tuo lisämotivaatiota treenaamiseen, joten turha pakottaa lastakaan ostamaan rumia releitä. Keskimmäinen jääräpää itki vielä sängyssäkin, kun en suostunut ostamaan uutta urheilupaitaa hänelle, koska sellaisen tarvetta ei nyt ole. Kaupassa hän kiukuissaan tiuski minulle, kun katselin treenivaatteita ”äiti et osta mitään, sulla on ainakin tuhat urheiluvaatetta”. 😀 Mihin ne omenat putoilikaan? Ei ilmeisesti kovin kauas. 😀

Lenkkarit ovat Nike Air Pegasukset. Olen noista kengistä vähintäänkin yhtä iloinen kuin tyttö itse. Voin varmaankin jatkossa ostaa pahimpaan osteluhimoon lapsille treenikamoja. 😀 En malta odottaa, että saan heistä oikeasti treenikavereita. 

Lue myös

Suosittelemme