Kehonhuolto 7.11.2014

Hyviä uutisia!

Teksti: Elina Hovinen

Menin eilen aamulla pelonsekaisin fiiliksin lääkärin vastaanotolle kuulemaan tuomion olkapään tilanteesta. Olen onnistunut jotenkin saamaan olkapääni kipeäksi, molemmat, mutta pahemmin tämä oikean, leikatun käden.

Menin nyt sen lääkärin vastaanotolle, joka minut leikkasi keväällä 2013. Minut leikkasi Vesa Savolainen Omasairaalassa. Heti kärkeen sain kuulla huojentavat sanat: ”sinua ei tarvitse leikata”. Huh. Sen jälkeen rentouduin ja muut vastaanottokäynnillä käydyt asiat menivät ihan eri tavalla perille. En voi muuta kuin kehua ammattitaitoista Vesaa. Hän on niin ymmärtäväinen ja huolellinen. Hän selitti huolellisesti löydöksen ja mahdolliset syyt sille. Sain nähdä magneettitutkimuskuvat. Katsottiin kuvat ennen leikkausta, leikkauskuvat ja vielä nämä uusimmat kuvat. Vesa tulkitsi kuvia niin, että mä jopa vähän ymmärsinkin niistä jotakin.

Tilanne on nyt se, että mun täytyy ihan ensimmäiseksi hyväksyä, että en ole enää parikymppinen. Muija alkaa kato vanhentua ja nivelet natisee, vaikken sitä suostuisi myöntämään tai edes ymmärtämään. Käsi on leikattu niin, että sen pitäisi kestää normaalia elämää ilman mitään rajoitteita. Mikä on sitten kenellekin normaalia elämää, on toinen kysymys. Vesa piti mulle lempeän puhuttelun, että nyt kannattais nuo hölmöilyt unohtaa ja pitää kropasta hyvä huoli, muttei kuitenkaan alkanut laatimaan mulle mitään kiellettyjen liikkeiden listaa. Pitäisi varmaan löytyä älliä itseltänikin.

Olkapään leikattu alue oli kuvien mukaan siinä kunnossa kuin pitääkin. Ankkurit pitää ja pysyy paikoillaan, mutta näillä mun riehumisilla olen saanut ylälabrumiin pienen repeämän aikaiseksi, joka on ärsyttänyt hauista ja tulehduttanut sen. Ylälabrumin vammoja ei kuulemma tarvitse useinkaan leikata, vaan konservatiivinen hoito riittää. Samainen löydös on tuossa vasemmassa olkapäässäkin, jonka kanssa olen ihan hyvin pärjäillyt. Nyt pitää vain malttaa antaa kädelle aikaa parantua tulehdustilasta. Arcoxia-kuuria naamariin ja malttia. Kunhan käden kipuilu rauhoittuu, saan aloittaa asteittaista paluuta punttien pariin. Vesa painotti, että aloitat sitten pienillä painoilla, PIENILLÄ PAINOILLA. 😀 Yes, sir. Oikeasti, mä luulen, että olen nyt läksyni oppinut ja aion pitää natisevasta ruhostani parempaa huolta. Mä haluan olla kunnossa. Teen vaikka kevyempää treeniä mieluummin kuin laitan kroppani epäkuntoon.

Onneksi tämä oli vain pieni säikäytys, joka opetti mulle paljon. Olen nyt tosi motivoitunut toipuja ja odotan innolla paluuta treenien pariin. Ehkä ne kehonpainotreenit olis mua varten, ei mitään repimistä enää. Kysyin varmuuden vuoksi onko punnerrus ok? Entä uinti? Hiihto?Leuanveto? ”On, on, on, on…” 🙂 Maltilla vaan ja hyvällä tekniikalla.

Kommentit (17)

Juu, maltan mä. 🙂

Ja kiitos!

Hei jee, tosi hyviä uutisia! 🙂 Hieno juttu! Kivaa viikonloppua sulle!

Eikö!!

Tsemppiä! 🙂

Kiitos! 🙂

Jee, onneksi selvisit säikähdyksellä!

Vähänkö muuten sun hiukset on kasvaneet ”ihan yhtäkkiä” pitkiksi! Muistan, kun vasta hetki sitten (eli varmaan oikeasti pari vuotta sitten) leikkasit tukan polkaksi 🙂 On kyllä ihanan tuuhean ja paksun näköiset hiukset!

Niinpä! Onneksi.

Joo, oon yhtäkkiä ruvennut pitämään niitä auki. Mullahan on melkein pitkä tukka! 🙂

Justiinsa kesällä jutustelin olkapääleikkauksessa jo kolmatta kertaa olleen kaverin kanssa, että se on siitä ikävä paikka ettei esim. voi keinoniveltä laittaa. Niinku vaikka lonkkiin voisi. Tai polvet jotka kääntyy vaan ees ja taas, toisin ku olkanivel joka pyörii joka suuntaan. Helposti rasittuva paikka ja kolmpleksinen kohta jota on vaikea pysyvästi korjata, parempi pitää siitä hyvää huolta!

Olkapää on kyllä paskamainen leikkauskohde, mut kyllä mun käsittääkseni olkapäähänkin voi tekonivelen laittaa, mut en tosin tiedä miten siitä kuntoutuu.

Kyllä olkapäähän voi tekonivelen laittaa.

hehehe, hei totta tosiaan, en ole tullut ajatelleeksikaan että näin yli 3-kymppisenä vois fysiikkakin tulla vastaan 😀 Ei tuolla saleilla kovasti näe keski-ikäisiäkään käsillä kävelemässä. Toki onhan se mahdollista 😉

😀 Mä en kyllä suostuis ajattelemaan, että fysiikka tulee vastaan. Pitää vaan malttaa tehdä liikkeet rauhassa ja hyvällä tekniikalla. Se varmaan tois lisäaikaa. 😀

Hienoa että sait hyviä uutisia! 🙂

En nyt itse haluaisi kuitenkaan vielä kolmekymppisenä ajatella että kroppa ei enää kestä (vaikka loukkaantumisia on mullakin ollut)..huonolla tekniikalla/liian rajusti ei kannata nuoren eikä vanhan tietenkään treenata mutta en vaan suostu uskomaan (ainakaan itseni kohdalla) että ikää pitäisi jotenkin tässä vaiheessa miettiä. :)) Otan mielummin mallia vaikka tästä tädistä:

http://www.youtube.com/watch?v=1n1GtOaL7XU

En minäkään, mutta tosiasiat täytyy hyväksyä, eli se tosiasia, että mun olkapäiden rakenne on sellainen, että käsiseisonnat on näillä käsillä liikaa, tai ainakin käsilläseisontapunnerrukset.

Joogaa mun pitäisikin nyt ruveta harrastamaan, kunhan tämä käsien kipuilu vain ensin rauhoittuisi.

Hienoa 🙂

Jeah! Eikö!

Hienoja uutisia!!
Nyt vaan maltat antaa olkapään parantua ja sit onkin mun mielestä se haastavin osuus kuntoutuksessa; Tehdä oikealla ja hyvällä tekniikalla liikkeet ja nostot 😀

Oikein ihanaa isäinpäiväviikonloppua sinulle ja koko perheellesi

Juu, maltan mä. 🙂

Ja kiitos!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *