Ajatuksia 20.5.2012

I love this city!

Teksti: Elina Hovinen

Mä voisin jäädä tänne! Tämä on aivan ihana kaupunki. Täällä voi olla vaan kuka on, kukaan ei ihmettele mitään. Kaikki on nähty, luulisin. Spurgutkin saavat kulkea kusenhajuisissa kamppeissa ihan rauhassa ja rakentaa leiriä bussikatokseen ihan niinkuin se olisi aivan arkipäiväistä ja normaalia. Sinne ne käpertyivät makuupusseihinsa.

Metroverkosto on ihan älytön ja sen ansiosta täällä on tosi helppo liikkua. Jengi ajaa autoilla ja skoottereilla kuin kaistapäät ja pyöräilijätkin suhaa siellä samassa sopassa. Ei kaistaviivoja. Välillä autoja on kolme letkaa rinnakkain, välillä kaksi. Töötti on ahkerassa käytössä, samoin käsimerkit. Taksikuskitkin jää tappelemaan liikenteessä, vaikka asiakkaita on kyydissä. Harmi vaan, etten ymmärrä yhtään kieltä ja tuntuu, ettei nämä ymmärrä paljoakaan englantia. Eikä ihme, kun kaikki tv-sarjatkin on dubattu ranskaksi. Mutta joo, ei oo mitään hirveätä hinkua päästä ajamaan tuonne autojen sekaan, vaikka siihenkin tottuisi varmaan viikossa, jos vaan rohkaistuisi sekaan.

Ei täällä silti mitään supertyylikästä väkeä ole. Kauniita ihmisiä on paljon, mutta tyylitaju tuntuu olevan ihan samalla tasollla kuin Helsingissäkin. Eilen kun kävelimme keskustaan ja illalla takaisin hotellille, niin huomaismme, että tuossa matkalla oli ”Kallio”, jossa oli vähän levoton meininki. Näimme kun limainen mies nappasi huoran ja hävisivät jonnekin kapealle kujalle.

Voisin asua täällä, mutta toisaalta en. Täällä tulee vaan sellainen pulppua vapauden fiilis. Tekee hyvää tähän väliin, mutta oikeasti on jo tyttöjä kova ikävä. Sen huomaa siitä, kun jää lempeä hymy kasvoilla tuijottamaan lasten ja lapsiperheiden perään.

Tänään olemme kävelleet taas ihan hirveän paljon. Jalat on ihan tohjona. Aamulla emme jaksaneet lähteä lenkille yöllisen Eiffel-reissun jälkeen. Aamulla muuten heräsimme seitsemältä palohälyytykseen. Ryntäsimme unihiekat silmissä pakouloskäyntiin, jossa saimme kuulla, että ”kaikki ok, voitte mennä takaisin nukkumaan”. Melko pelottava kokemus silti.

Pyörät jäivät tältä päivältä vuokraamatta, koska hotellin edestä ei saanut niitä vuokrattua, vaan keskustasta. Emme sitten jaksaneet lähteä metsästämään pyöriä, vaan menimme metrolla keskustaan ja kävelimme nähtävyydeltä toiselle. Ennen en yhtään tykännyt katsoa nähtävyyksiä, mutta kai se on tämä ikä, joka on tehnyt tehtävänsä. 😉 Olin ihan haltioissani oikeasti kaikesta.

Vaikuttavin kokemus tänään oli Chateletin metroasemalla soittanut sinfoniaorkesteri. Kyyneleet siinä pyrki silmiin, kun he soittivat kauniisti Vivaldia.

Nyt iltakävelylle. Vieläköhän jalat kestää? Ollaan kävelty ihan älyttömän paljon.

Kommentit (3)

niobe: Oli niin ihana reissu, että tän voimin kyllä jaksaa paahtaa arkea taas. Pakkohan tuonne on vielä palata. Ehkä jo kesällä ja lasten kanssa.

L: Kiitos! 🙂 Kiva, että olen inspiroinut. 🙂 Mulla on Canonin 5D Mark II käytössä ja käytän enimmäkseen Sigman 50 mm 1.4 linssiä. Hyvää jatkoa sinullekin!

Mä niin jaan tuon rakkauden! Ihanaa että te olette siellä ja saatte nauttia kaupungista! Se on NIIN romanttinen ja ihana! Metro oli tosiaan ihan älyttömän helppo ja kattava. Ja ne kadut ja… Palaan kokoajan sun kuvista kuukauden takaisiin fiilikseen ja haikeana haaveilen. Me ainakin palataan vielä Pariisiin; ehkä ensi vuonna lasten kanssa, matkustetaan EuroDisneyhyn RER-junalla!

Hei Elina!

Hienoa että matka on onnistunut. Blogisi on aivan ihana ja inspiroinut mua sekä liikunnassa että valokuvauksessa. Millaista kameraa käytät? Millaisia objektiiveja käytät?

Hyvää jatkoa!

niobe: Oli niin ihana reissu, että tän voimin kyllä jaksaa paahtaa arkea taas. Pakkohan tuonne on vielä palata. Ehkä jo kesällä ja lasten kanssa.

L: Kiitos! 🙂 Kiva, että olen inspiroinut. 🙂 Mulla on Canonin 5D Mark II käytössä ja käytän enimmäkseen Sigman 50 mm 1.4 linssiä. Hyvää jatkoa sinullekin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *