Ajatuksia

Jälkisanat

26.3.2017 Teksti: Elina Hovinen

Eilisen postauksen julkaisemisen jälkeen kädet tärisivät pitkään, itkukin tuli. Kirjoitin minun kokemuksistani vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä. Minun kokemukseni ei ole koko totuus. Minä koin yhteisön paineen sietämättömäksi. Olin silloin nuori, vasta äidiksi tullut ja hukassa naiseuteni kanssa.

Minun suhtautumiseni ja tapani ajatella asioista teki yhteisössä olemisesta vaikeaa, lopulta mahdotonta. Otin annetut opit kirjaimellisesti eikä omatuntoni sallinut poiketa opetetusta. Ehkäisykysymys ja naisena oleminen yhteisössä tuli minulle ylitsepääsemättömäksi esteeksi, jonka vuoksi halusin lähteä yhteisöstä. Tuossa vaiheessa elämää minulla ei ollut valmiutta ja rohkeutta kulkea vastavirtaan tai lähteä hiljaiselle sivupolulle yhteisön sisällä.

Irtaantumisen jälkeen pelkäsin pitkään, että minua rangaistaan siitä, että otin päätäntävallan itselleni. Synnintunnosta ja opituista totuuksista oli vaikea päästä eroon. Mitä jos joudun helvettiin?

Yhteisössä on paljon hyvää ja turvallista. Olen välillä miettinyt, että nykyään yhteisö on monilta osin sellainen, että voisin hyvin elää sen mukana. Minulla on edelleenkin yhteisössä olevia ystäviä. Tiedän, että yhteisössä on paljon onnellisia suurperheitä, koulutettuja naisia, tasa-arvoisia parisuhteita ja omaa ajattelua. Tarkoitukseni ei ole mustamaalata uskovaisia ihmisiä tai väheksyä kenenkään uskoa. Siitähän tässä ei ollut ollenkaan kyse. Kyse oli minun tarinastani ja kasvustani itsenäiseksi naiseksi. Minun kasvutarinaani kuului yhteisöstä irtaantuminen. Minun kohdallani itsenäinen ja vapaa ajattelu alkoi vasta yhteisöstä irtaantumisen jälkeen.

Kirjoitukseni ei ollut hyökkäys vanhoillislestadiolaisia vastaan. Ei henkilökohtainen kritiikki sinun elämäntapaasi kohtaan, vaan se oli minun kokemukseni kymmenen vuoden takaa. Minä kunnioitan toisten ihmisten valintoja ja vakaumusta, tapoihini ei kuulu neuvoa muita elämään kuten minä elän. Toivoisin, että myös minun kokemustani ja tarinaani kunnioittaisiin. Jokainen vastaa omasta onnellisuudestaan, omista valinnoistaan ja omasta elämästään itse.

Kiitos kaikille asiallisesta ja hyvästä keskustelusta postauksen kommenteista! Olen iloinen ja ylpeä teistä fiksuista lukijoistani! Asia on nyt osaltani loppuunkäsitelty. Rauhaa ja rakkautta! ❤️