Ajatuksia 3.12.2014

Joulukuntoon

Teksti: Elina Hovinen

Olen tästä ennenkin meuhkannut ja aiemminkin läpällä tällaisen tempauksen läpi vienyt. Kesäkunto on niin väsynyt läppä. Miksi pitäisi olla kesäkunnossa tai rantakunnossa, jos voi olla joulukunnossa? 😀 Ja ei, vaikka ehkä tästä ironisesta tyylistä voisitte arvailla, että vedän itteni palleroksi, niin en mä nyt kuitenkaan.

Jos haluaa olla kunnossa, niin olisi parempi olla kunnossa läpi vuoden. Kunnossa oleminen on taas sitten niin monipiippuinen juttu, että lähestyn tätä nyt jälleen vain tästä oman napani ympäristöstä. Minulle kunnossa oleminen on tarkoittanut tässä vuosien varrella montaa eri asiaa. Ennen lapsia oli tärkeintä, että oli laiha. Aivan sama mitä söi tai miten liikkui, kunhan oli laiha. Lasten syntymän jälkeen aloin juosta ja tärkeintä oli, että pystyi juoksemaan mahdollisimman pitkän matkan nopeasti. Sitten aloin vähän ymmärtää ruokavalion päälle ja kuulin sanan proteiini. Samaan aikaan löysin myös kuntosalit. Kun lihakset alkoivat proteiinitietoisen syömisen jälkeen kasvaa, halusin että lihakset erottuu ja samaan aikaan pitäisi pystyä juoksemaan pitkälle ja nopeasti. Tämä yhtälö on asia erikseen, siitä ehkä joskus toiste. Viime aikoina, kun elämä on pyöritellyt, on tullut huomattua henkisen hyvinvoinnin merkitys, joka edellyttää myös fyysistä hyvinvointia. Jopas menikin vaikeaksi. Hyvinvointi koostuu kolmesta palikasta – keho, mieli ja ruokavalio. Yritäpä laittaa nämä asiat tärkeysjärjestykseen. Itse ainakin siinä vaiheessa havahdun, että jokaisella osa-alueella on tärkeä rooli kokonaisuuden kannalta.

Olen tässä syksyn mittaan listaillut tänne blogiin erilaisia keinoja välttää kaamosmasennus. Miten kävi bloggaajalle itselleen? Ei tehnyt mitä itse opasti, vaan lankesi lähes kaikkiin sudenkuoppiin. Annettakoon kuitenkin anteeksi eikä jäädä sitä nyt märehtimään, vaan nyt niskasta kiinni ja ryhtiä tähän elämään. Mulla on salikortin hyllyttämisen ja muun elämänmuutoksen mukana hävinnyt rytmi. Olen toki liikkunut, mutta säännöllisyys puuttuu. Rytmin ja rutiinien katoaminen tuntuu kamalalta.

Mitä mä nyt oikein ajan tällä projektillani takaa? Aion voida hyvin. Ihan alkuun lopetan stressaamisen ja hönkimisen, että pitää tehdä tätä ja tuota. Ei pidä. Minulle hyvinvointi tarkoittaa sitä, että syön niin, että vatsani ei ole kipeä ja kroppa ei reagoi muutenkaan kiukkuilemalla syömisiini. Liikun sen verran, että jaksan ja kroppa tuntuu ryhdikkäältä. Ja annan itselleni tilaa ja yritän kuulostella itseäni. Teen ratkaisuja itseni vuoksi, en sellaisia päätöksiä, joita pitää tehdä.

Ensin alkuinnostuksissani ajattelin, että nyt kun ruvetaan vetämään itseään ”kuntoon”, niin heti kerralla ruokavalio tiukaksi ja kroppa nopeasti tikkiin. Päätin, että nyt sitten kokeilen gluteenitonta ja maidotonta ruokavalioa… Jospa nyt en kuitenkaan. Se ei ole hyvinvointia (minulle). Ruokavalio ei saa aiheuttaa stressiä ja tuo aiheuttaisi mulle ylimääräistä stressiä. Minulle ei sovi myöskään se tyyli, että kiellän itseltäni jotakin. Siinä vaiheessa huomaan, että mopo on karkaamassa kaasu pohjassa pöpelikköön. Jos kiellän itseltäni karkit ja roskaruoan, niin mitä mulla tekee mieli? No just niitä!

Mitä konkreettista aion tehdä? Aion nyt suunnitella aina kulloisenkin viikon aikataulut treenien ja muiden menojen osalta, jolloin minulle hahmottuu se asia, että kiire on usein vain tunne. Kiireen tunteesta osan saa pois organisoimalla asioita, priorisoimalla tai sitten karsimalla. Jatkuva kiire ei ole hyvästä, kertoo kokemuksen rintaääni. Aion herätä joka aamu samaan aikaan, jolloin toivottavasti nukkumaanmenokin jossakin kohtaa asettuisi johonkin järkevämpään ajankohtaan. Ennen kaikkea olen läsnä. Kuulostaa helpolta, mutta tällaiselle multitaskaajahäärälle, jolla on koko ajan tuhannen kohdan lista päässä ja miljoona vastaamatonta sähköpostia odottaa, kännykkä rimputtaa koko ajan, Wilma-viestit odottaa lukijaa ja vastaajaa, pyykit pitää pyykätä, kämppä pitää kondiksessa, lasten harrastukset ja läksyt, omat treenit, niin kyllä on vaikeaa. Olen aloittanut nämä läsnäoloharjoitukset työmatkoista, jolloin en enää kuuntele musiikkia, vaan olen vaan ja yritän olla ajattelematta mitään tai ratkaisematta mitään siinä tilanteessa. Ehkä se tästä. Jouluna olen niin zen, että häikäisen mun rauhallisuudellani kaikki. 😀 Yksi konkreettinen asia vielä. Aion jättää nyt alkoholin sinne kaupan hyllylle muita varten. Se ei tee kenellekään hyvää, varsinkaan, jos on alakuloon taipuvainen. Karkit ja sokeri on toinen mikä ei tee hyvää, mutta tässä kohtaa yritän käyttää käänteistä psykologiaa ja sallia sen täysin. 😀

Lähteekö joku mukaan tähän mun epämääräiseen joulukuntoon-haasteeseen? Kuulisin mielelläni ajatuksia aiheesta.

Ps. Ollakseni täysin rehellinen, niin kyllä se ulkoinenkin kondis kelpais.

Kommentit (28)

Auuts, nyt osuit kyllä arkaan paikkaan. 😀 Ei vaan mulla on tänään iltavuoro, niin sain nukkua pitkään. 🙂

Mahtavan kuuloinen projekti!

Minulla on allergioiden takia tiukka ruokavalio ja fyysisen vamman takia pitäisi harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tämä kuukausi menee vaan täysin raksalla, niin ei paljoa salille ehdi. Iltaisin venyttelen paikkoja, ettei nyt liikaa jumahda.

Lähden ehdottomasti mukaan, tavoitteena on syödä tarpeeksi joka päivä, olla stressaamatta turhaan tästä elämän vaiheesta ja pitää kroppa vetreänä, ettei mene taas kaksi kuukautta toipumiseen. Se siis tarkoittaa sitä, että joka ilta venyttelyä ja pari kertaa salireeni viikossa.

Tsemppiä!

Kiva kun lähdet mukaan. Ei ne treenit ja treenimäärät, vaan se olo ja laatu. Lähdetään siitä. 🙂

Upea projekti! Juuri samanlaista olen pyöritellyt mielessä. Liikkumista hyvän mielen rajoissa, ruokaa mikä ei saa kroppaa kipeeks (mitä se on?), kehon kuuntelemista, vähemmän alkoholia jos alkoholia ollenkaan jne. Kun vain saisi potkaistua itsensä kiinni projektin syrjään.
Kuntosalikortti on jo otettu pois hyllyltä, mutta takaisin rytmiin pääseminen tuntuu enemmän kuin haastavalta.
Aion ehdottomasti seurata projektiasi ja yritän pysyä menossa mukana. Tästä se lähtee, jouluna olen ilmeisesti sitten minäkin tosi zen. 🙂

Tuo rytmi on mulle se hankalin, mutta siitä olen nyt yrittänyt saada otetta. Mulla jeesaa suunnitelmallisuus ja se, että annan itselleni tavallaan löysää. Jos olen rennompi, olen paremmantuulinen ja sitten en stressaa ja asiat sujuu kuin itsestään. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole sitä. 😀

Sitä kohti kuitenkin. Miten sulla menee?

Tää kuulostaa hyvältä. Pimeyden myötä myös muut asiat tuntuvat melko pimeiltä ja synkiltä, mutta rutiineista voisin itsekin hakea ryhtiä ja positiivisia ajatuksia.

Itse saan helposti rytmista ja rutiineista turvaa ja se helpottaa muita osa-alueita. 🙂

Kuulostaa tosi hyvältä suunnalta! Melkeimpä tärkeintä on juurikin se mielen hyvinvointi, mutta eihän sekään voi välttämättä olla korkealla, jos voi fyysisesti huonosti. Tärkeintä on kuitenkin liikkua ja syödä siten, että siitä aiheutuu vain hyvää oloa, eikä stressiä tai muuta harmia. Kultainen keskitie on aika hyvä tässäkin asiassa. Toi läsnäolo on huikea juttu, jota pitäisi yhden jos toisenkin harjoitella.

Tsemppiä sulle tähän joulukuntoon-projektiin, ja toivottavasti saat siitä rytmistä kiinni 🙂

Nimenomaan. Oot niin ytimessä. 🙂

Järkevää tekstiä ja inspiroivia ajatuksia, mä oon ainakin mukana!

Mulle itselle toimii taas paremmin jonkin asian kokonaan kieltäminen, jos päätän etten syö herkkuja, niin sillon ei tuu edes mietittyä niitä kun ei oo vaihtoehtoja.

Päätin maanantaina että oon jouluaattoon asti herkuttelematta ja vähennän muutenkin sokeria. Tuli muuten sopivaan saumaan kun sain reiteen tikit ja ei pääse juoksupolulle hikoilemaan. Nyt pumpaan sit vaan käsiä ja herkuttelen terveellisesti. 😀

Tsemppiä sulle projektiin! 🙂

Kiva kuulla!

Tää on just se syy, miksi en halua koskaan tuputtaa omia toimintamalleja – yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. 🙂

Tsemppiä toipumiseen ja treeneihin ja elämään! 🙂

Mukana ollaan haasteessa! Luen melko paljon blogeja ja erittäin kriittisillä silmillä. Sinä olet valikoitunut minun ehdottomaksi suosikikseni tässä ajan saatossa. Koen, että elämäntilanteissamme on paljon samaa ja täten sinun teksteihisi samaistuminen on erittäin helppoa. Bongasin Monnan blogista ”Oman elämän inventaarion” ja ajattelin ensin pitkään sitä höpö höpöksi. Tilipäivänä sattui taas samainen linkki silmiini ja päätin testata. Nämä kuluneet viikot ovat olleet aivan mieletöntä itsetutkiskelun aikaa ja koen, että olen saanut aivan valtavasti apua tuosta verkkokurssista. Kurssihan käsittelee aivan samoja ja arkisia asioita, joita oma mieli pyörittelee muutenkin, mutta jotenkin oli erittäin paljon helpompaa vastata jonkun valmiiksi asettelemiin kysymyksiin ja niiden pohjalta pohtia omaa elämäänsä. Suosittelen lämpimästi!

Joka tapauksessa oikein ihanaa joulunodotusta koko teidän porukalle ja erityisesti sinulle Elina! Kiitos että jaat palasia elämästäsi! Se auttaa jaksamaan. Ja nyt kohti zeniä ->

Oi vitsi, tulin tästä kommentista tosi iloiseksi! Kiitos paljon!

Mäkin oon ennen pitänyt tällaisia vähän höpöhöpönä. Ja vaatiihan se tietynlaista rohkeutta kulkea asioita päin ja kohdata ne.

Ihanaa joulunodotusta sinullekin!

Hommasin itelleni Kehonpainoharjoittelun käsikirjan, jonka harjoitusohjelman mukaan meinasin odotella joulua 😀

Tunnelmallista joulun odotusta 🙂

Mun on varmaan hommattava sama kirja!

Samoin sinulle!

Mukana ollaan! Samanlaisia ajatuksia arjen kiireellisestä hullunmyllystä täälläkin.
Omaan haasteeseeni kuuluu liikunta, joka tuottaa hyvää mieltä. Unohdan tältä kuulta kaikki ennätykset; riittää, että kunto pysyy yllä. Ruokaa terveellisesti ja monipuolisesti, mutta unohtamatta jouluherkkuja (mielestäni herkut kuuluvat järkevissä määrin terveelliseen ruokavalioon).
Stressin voisin unohtaa hetkeksi. Kiireen tunteen teemme yleensä ihan itse. Anna Perho on kirjoittanut ”Aikaa kyllä on. Se pitää vain ottaa takaisin omiin käsiin.”

Oon sun kanssa kyllä ihan samoilla linjoilla. Oon esim. syönyt joka aamu meidän omasta joulukalenterista suklaan.

Ihana Elina. ♡ Mä tajusin, miksi oon ollut alakuloinen koko syksyn. En oo ehtinyt harrastamaan mulle tärkeintä, eli laulamista! Tänään kipaisin (salitreenin jälkeen! ) uuden kuoron riveihin ja ai että! Heräsin eloon. 😀 Pitää tehdä sitä mistä tykkää ja ihan huomaamattani, ollessani täpinöissäni uudesta harrastuksesta, oon urheillutkin koko viikolla melkeinpä enemmän ku menneen marraskuun aikana! 🙂 Hassua. Kalenterista löytyi muuten yllättävästi lenkkareiden kuville tilaa. 😉 Ihanaa Joulun odotusta!

Nää on just näitä – sellaisia ihania oivalluksia, jotka tekee elämästä ehjempää! Ihanaa kun tajusit sen mikä tekee sut onnelliseksi ja antaa sulle voimia! <3

Peukku! Suorittajaäiti yrittää myös karsia turhat pois ja keskittyä olennaiseen. Riittämättömyyden tunne kalvaa päivittäin, vaikka tilanne on ollut tiedossa etukäteen. Jos on hyviä vinkkejä miten päästä tästä tunteesta, niin kerro ihmeessä. Työ, opiskelu, treeni ja perhe on priorisoinnin kohteena. Järjestys pitäisi alkaa viimeisestä ja loppua ensin mainittuun.

Mä voin yrittää, jos itsekään keksin. 🙂

Tsemppiä sinne!

Henkiselle hyvinvoinnille voisi tehdä hyvää pieni breikki pakkoliikunnasta. Fysiikkasi kyllä kestää sen.

Tästä on pakkoliikkuminen aika kaukana. 🙂 En ole tehnyt sitä enää aikoihin.

En oikein jaksa lämmetä noille kaiken maailman (punnerrus- ym.) haasteille, mutta tästä tykkään! Mulla vastaava projekti on alkanut jo kauan sitten ja tulee varmasti jatkumaan vielä pitkään joulun jälkeenkin.

Kiva kuulla! Onhan tämä aika epämääräinen haaste, mutta toivottavasti osaan tätä ajatusmaailmaani jakaa projektin edetessä vähän lisää. 🙂

Projekti jatkuu mullakin varmasti pitkälle kevääseen/kesään. Eihän tässä koskaan valmis ole. 🙂

Tosi rehellinen kirjoitus. Ja et kuule arvaa miten lohduttavaa kuulla että sinäkin, joka ainakin minun silmissäni näyttäydyt täydellisessä kunnossa olevalta terveysbloggajalta, kertoo myös tehneensä asiat juuri vastoin ohjeita. Sillä minäkin kyllä tiedän miten pitäisi syödä, liikkua ja levätä mutta laiminlyön itseni sillä saralla jatkuvasti. Ja se läsnäolo ja vaan oleminen. Se on tosiaankin vaikeaa kun aina on ne pyykit ja wilmat odottamassa. Kyllä kaikki hyvinvointi taitaa loppujen lopuksi lähteä sieltä korvien välistä.

Ei täällä mitään superihmisiä olla. 🙂 <3 Sen takia välillä haluan vähän raottaa kulissin verhoa, vaikka se vähän pelottavaa onkin.

Tämä oli tosi hyvä postaus ja elän itse saman haasteen kanssa: miten tehdä enemmän niitä asioita, jotka tekevät minut ja perheen onnelliseksi. Liikunta ja ruokavalio kääntyvät niin helposti suorittamisen puolelle, mutta mitä järkeä siinä on? Tällä hetkellä suurin onneni syntyy joutilaisuudesta (ja se on osittain pakollistakin, kun iski flunssa). Odotan inspiraatiota liikkumiseen ja tiedän, että siitä se terveempi elämä sitten taas lähtee! Lempeä kysymys sulle kuitenkin: jos aiot päästä joulukuntoon, niin miksi vastailet täällä kommentteihin keskellä yötä? Opettele vielä vähän sitä, ettet lupaile liikoja eri osapuolille. 🙂

Auuts, nyt osuit kyllä arkaan paikkaan. 😀 Ei vaan mulla on tänään iltavuoro, niin sain nukkua pitkään. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *