Elämäntyyli 27.7.2013

Kasnäs – Helsingholmen

Teksti: Elina Hovinen

Hangosta lähdimme taas aamulla aikaisin. Illalla satama oli täynnä elämää, mutta aamukuudelta vain yhdessä veneessä bileet olivat venyneet aamuun asti. Rakastan noita aamuja satamassa, oli kellonaika mikä hyvänsä, mutta erityisesti nuo hiljaiset aamut ovat ihania. Kuvia en tainnut ottaa, koska ilma oli tasaisen harmaa ja oli vähän kiire päästä jatkamaan matkaa, että saisimme mahdollisimman pitkään mentyä ennen lasten heräämistä.

Meriaamiainen. Ruisleipä ei vois enää maistua paremmalle. Välissä kinkkua, suolakurkkua, kananmunaa, juustoa ja salaattia ja tietysti voita. Päälle pannukahvia ja kasvoja syleilee merituuli. Aika täydellistä!

Kolmen tunnin purjehtimisen jälkeen pirpanat kömpivät keulakajuutasta vaatimaan aamupalaa. Meille osuivat ihan täydelliset kelit, kun tytöt pystyivät leikkimään kajuutassa koko matkan. Saaristomeren hyvä puoli, kun ei ole kovaa aallokkoa.


Tällä kertaa merellä oli muitakin. Vähän eri meininki kuin kesäkuun ensimmäisellä viikolla, jolloin ensimmäisen veneen bongasimme Porin kulmilla.

Minun pienet purjehtijat valmiina rantautumaan Kasnäsiin.


Kasnäsin satama-allas oli täynnä kaloja. Mikä lie häiriö. Yhdet pikkupojat kalastivat laiturin päästä tunnissa kymmenittäin ahvenia.

Kasnäsiin rantauduttua taivas kirkastui ja aurinko porotti kuumasti. Hengailimme saaressa muutaman tunnin. Mä kävin vähän juoksemassa ja sitten jatkoimme matkaa kohti seuraavaa saarta.

Viiden aikoihin lähdimme jatkamaan taas matkaa.


Tällä kertaa matka oli lyhyt, vain 10 meripeninkulmaa. Olimme liikkeellä vähän huonoon aikaan, sillä saavuttuamme Helsingholmenin satamaan, nopeasti huomasimme, että satama on ihan täynnä, koska kolme venettä oli jo ankkurissa. Tuli vähän plääh-fiilis, mutta se vaihtui nopeasti innostuneeseen fiilikseen, koska eipä sitä usein tule oltua ankkurissa yötä. Mumma (äitini) täytti kumiveneen soutukuntoon kymmenessä minuutissa.

Lastauduimme kumiveneeseen, minä ja tytöt. Ensin vein tytöt saareen ja sen jälkeen hain äidin veneeltä mukaan. Takaisin tullessa pakkauduimme koko porukka samaan purkkiin. Muita veneilijöitä hymyilytti. 😀

Helsingholmen oli aivan ihana saari. Mä niin rakastan näitä ihania saaria ja satamaelämää. Miten upeita paikkoja Suomesta löytyykään!

En uskaltanut kuljettaa kumiveneellä kameraa saareen. Harmitti, mutta kyllä nämä kännykkäkuvatkin välittää tunnelmaa.

Mun rakkaimmat.

Instagramista voi käydä katsomassa reissun fiilistelyvideoita, jos kiinnostaa. 🙂

Nyt istun autossa matkalla Turusta kotiin. Aivan ihana päivä takana!

Blogia voi seurata facebookissa / Instagramissa / Bloglovinissa / Blogilistalla.