Uinti

Kauden ensimmäinen avovesiuinti

18.7.2017 Teksti: Elina Hovinen

Tänään, vihdoinkin, pääsin märkäpukuineni rantaan. Sain jo useampi viikko sitten 2XU:lta märkäpuvun jälleen kesälainaan, mutta vasta nyt sain korkattua avovesiuintikauden. Olen uinut vuoden alusta lähestulkoon joka viikko altaassa ja varmaankaan siksi en ole saanut itseäni yksin avoveteen treenaamaan. Avovesiuinti on aina hiukan jännempää eikä näitä treenejä kannattaisikaan tehdä yksin.

Avovesiuinnissa kannattaisi käyttää huomiopoijua, joka helpottaa näkymistä vedessä. Treenit kannattaa myös tehdä kaverin kanssa ihan jo turvallisuussyistä. Märkäpuku toki kelluttaa, mutta ei se mikään pelastusliivi ole. Avovedessä aallokko myös tuo pientä haastetta navigoimiseen ja hengittämiseen. Uimahallin vettä kylmempi vesi tuntuu alkuun vaikealta ja rauhallisen hengitysrytmin löytymiseen menee hetki.

Uimaria on todella vaikea erottaa vedestä, kun kädet vain vilahtavat pinnan yläpuolella. Varsinkin, jos on aallokkoa, uimaria on suorastaan mahdotonta nähdä. Tyttäreni otti minusta rannalta kuvia eikä niissä kuvissa näkynyt kuin musta piste ja sekin aika heikosti.

Tänään uin meressä ja uin rannan myötäisesti. Ehdin uida vain 500 metriä, kun ukkonen alkoi jyristä ja paukkua siihen malliin, etten uskaltanut enää olla vedessä. Tänään piti myös poimia mustikoita, mutta kaatosade ja lapsia pelottanut ukkosenjyrinä esti senkin.

Tänään ilmoittauduin mukaan Summer Challenge -seikkailukisaan. En edes vielä tarkalleen tiedä mihin hullutukseen itseni ja siskoni miehen lykkäsin. 😀 Tiedän sen, että kisassa pitää olla maastopyörä, karttateline, kompassi, uimapatja ja emit-leimauslaite. Kisa suoritetaan suunnistaen. Tämän lisäksi olen menossa vielä toiseen parikisaan elokuussa. Kisa on Järvestä järveen -swim & run, johon sain houkuteltua Veeran mukaan. Elokuun lopulla on myös Saariselkä MTB ja tässä kisassa rikoskumppaninani toimii Martina. Toivon kovasti, että tuo kipeä jalka kestää kaiken tämän touhottamisen. Juoksua on onneksi tiedossa aika vähän ja kaikki juoksu tapahtuu poluilla, mikä on jalalle huomattavasti lempeämpää.

Kuvat: Noin 140-senttinen tyttäreni (9-vuotias)