Elämä 5.9.2011

Kiireen keskellä kiireetön olo

Teksti: Elina Hovinen

Tässä teille kuvia kiireisestä, mutta kiireettömän tuntoisesta maanantaista.

Heräsin aamulla ennen kuutta. Tein itselleni aamupalasmoothien, keitin kahvit, luin Hesarin, herättelin pallerot, viikkasin kaksi korillista pyykkiä sillä aikaa kun lapset pukivat päivävaatteet päälleen ja tein kaikki muut normaalit aamuhässäköinnit.

Päiväkodille kävellessä pysähdyin lasten kanssa ihmettelemään syksyistä luontoa. Teki mieli sanoa, että ”mennään nyt, reippaasti”, mutta ajattelin, että ei voi, eikä saa, olla niin kiire, ettei olisi aikaa pysähtyä ihmettelemään lasten kanssa asioita. 

Pyöräilin töihin hymyillen. Oli niin kaunis aamu. Yritin imeä rauhallista syysfiilistä itseeni ja täyttää akut hyvällä mielellä.

 

Töistä kiirehdin (bussilla tällä kertaa) hakemaan lapsia. Oli jälleen kerran tiukka aikataulu ennen tyttöjen jumppia.

Mun päivällinen. Lapset söivät kanaa ja riisiä.

Esikoisen ja kuopuksen ollessa jumpassa, me hengattiin keskimmäisen kanssa. Muru ihmetteli pitkää varjoa ja yritti ottaa sitä kiinni.

Kotimatkalla poikettiin kauppaan. Kirjaosaston ohi kävellessä bongasin tämän ihanan kalenterin, joka oli ihan pakko ostaa. Kalenterissa on jokaiselle päivälle puolikas sivu tilaa. Aion kirjoittaa tuohon kirjaan jokaiselta päivältä muutaman lauseen. Mulla oli teininä aina sellainen kalenteri, jossa oli yksi sivu/päivä ja kirjoitin vuoden jokaisesta päivästä jotakin ylös.

Mä oon kököttänyt tässä koneella aivan liian kauan. Onnistuin kerran sulkemaan selaimen, kun olin kirjoittanut piiiitkät pätkät ja ladannut kaikki kuvat. Argh.

Huominen päivä on iso haaste. Mies on edelleen työmatkalla ja joudun suoriutumaan huomenna kahdeksaksi töihin (koulutus/valmennus alkaa klo 8). Sitä ennen pitäisi saada tytöt päiväkotiin ja ohjelmoida etänä esikoinen kouluun. Ja mä valvon vielä! Varsin älykästä.

Kommentit (3)

Anonyymi: Kiitos viestistäsi! Kiva kun kommentoit ja kiva kuulla, että innostan liikkumaan. En halua puhua työstäni täällä. Sen verran voin kertoa, että olen toimistotöissä. 🙂

Anonyymi2: Kyllähän normiaamut luonnistuu minultakin ihan hyvin, mutta tiistaina lähtö oli melkein tuntia aiemmin kuin nomaalisti. Haastetta aamuun toi lasten herättäminen ja suoriutua tappelematta päiväkotiin. Aamu sujui aivan yli odotusten! Jee! 🙂

Aamusi kuulosti todellakin ihanalta ja kiireettömältä:) Aivan huippua, että jaksat lastesi kanssa ihmetellä varjoja ja sieniä.

Olen muuten miettinyt, ett missä ole töissä tai minkälaista työtä teet? En tiedä haluatko sitä kertoa…

Ihana energiapakkaus olet, kiva kun jaksat kirjoittaa. Kirjoituksiasi lukemalla saa itsekin lisää energiaa liikuntaan ja arkeen:)

Hei!

Kyllä se aamu kolmen kanssa luonnistuu; minulla myös kolme tytärtä ja aamu seiskalta startataan hoitoon. Vanhin, toka luokkalainen, jää hetkeksi kotiin jä lähtee sitten taksiin.

Miehen työt ovat niin että yksin laitan melkein joka aamu meidän paketin liikkeelle. illalla laitan valmiiksi reput ja päivän vaatteet, se nopeuttaa hiukan.

Terv. toinen himojuoksija 😉

Anonyymi: Kiitos viestistäsi! Kiva kun kommentoit ja kiva kuulla, että innostan liikkumaan. En halua puhua työstäni täällä. Sen verran voin kertoa, että olen toimistotöissä. 🙂

Anonyymi2: Kyllähän normiaamut luonnistuu minultakin ihan hyvin, mutta tiistaina lähtö oli melkein tuntia aiemmin kuin nomaalisti. Haastetta aamuun toi lasten herättäminen ja suoriutua tappelematta päiväkotiin. Aamu sujui aivan yli odotusten! Jee! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *