Matkustus

Kuulumisia Kreetalta: Alan vähitellen rentoutua

15.8.2019 Teksti: Elina Hovinen

Terveisiä Kato Staloksesta Kreetan saarelta. Tulimme tänne viime lauantaina yöllä ja olemme täällä vielä ensi viikon lauantaihin saakka. Loma ja täydellinen irtiotto arjesta tuli tarpeeseen.

Kevään mittaan mun mielialat kääntyivät koko ajan pahemmin miinuksen puolelle, eikä kesän lisääntyvä valo ja lämpö saanut sitä nousemaan, vaikka olin niin kuvitellut. Se, kun mieli on koko ajan pakkasen puolella ja kiertää negatiivista kehää, se vaikuttaa aivan kaikkeen. Minulla ei ollut kertakaikkian mitään hyvää sanottavaa mistään. En nähnyt tulevaisuudessa mitään tavoittelemisen arvoista. Normaalisti olen luova, iloinen ja aikaansaava. Nyt olin ankea möllöttäjä enkä jaksanut innostua oikein mistään. Pahinta oli se, kun itseluottamus tuntui kokonaan kadonneen.

Annoin itselleni luvan olla kirjoittamatta ja somettamatta, jos se ei huvittanut. Aika harvoin huvitti. Minulla ei ollut mitään sanottavaa. Minulle kirjoittaminen ja kaikki luova tekeminen vaatii tietynlaisen mielentilan. Täytyy olla riittävän levännyt, että se ylipäänsä onnistuu.

Nyt kun olen ollut kaksi viikkoa lomalla, alkaa mieli löytää ne omat tutut taajuudet. Tänään kelluessani Egeanmeressä aamuisen kävelylenkin jälkeen, hihkuin ääneen: NYT olen onnellinen! Vähitellen alkaa nousta mieleen myös asioita, joista olisi kiva kirjoittaa tai joita olisi kiva tehdä.

Reissun ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä. Täällä on ihan älyttömän kuuma, yölläkin 25 astetta. Auringon paahtaessa lämpöasteet kiipeää lähemmäksi neljääkymmentä. Minä nautin lämmöstä ihan älyttömästi. Suomessa ei ole koskaan niin lämmin, että tarkenisin shortseissa muuten kuin suorassa auringonpaisteessa hellekelillä. Täällä tarkenen.

Ensimmäisinä päivinä meressä oli sen verran suuret aallot, että uimavalvojat eivät päästäneet ketään uimaan. Rannalla liehui punainen lippu ja uimavalvojien haukankatse ylettyi kaikkialle. Oli pakko käydä aina vähän väliä viilentymässä tyrskeissä, mutta heti jos meni polvia syvemmälle, uimavalvoja puhalsi pilliin ja tuli nuhtelemaan.

Meinasi pinnaa kiristää. Olisin niin paljon halunnut uida, juosta ja urheilla, mutta täällä kaikki on hiukan haastavampaa. Vaikka rakastan lämpöä, niin juokseminen helteessä ei meinaa onnistua.

Eilen mun leukaperät rentoutuivat ja aloin päästä lomatunnelmaan. En keksinyt enää yhtään oikeasti hyvää syytä, miksi mun pitäisi täällä alkaa kiukuttelemaan. Urheilla ehtii myöhemminkin, täällä mennään säiden ja muiden fasiliteettien ehdoilla.

Alamme jo vähitellen tottua kuumuuteen. Kävimme eilen ja tänään ”aamulenkillä”. Heräämme aamuisin vasta kymmenen jälkeen kymmenen tunnin unien jälkeen. En todellakaan aio laittaa herätyskelloa soimaan, siinä menisi loman idea. Nyt levätään ja löllitään juuri niin kuin hyvältä tuntuu.

Eilen pääsin uimaan avoveteen – voi sitä nautintoa! Rakastan uida näissä lämpimissä vesissä, kun vedessä näkee kalat ja merenpohjan selvästi. Ensimmäinen uintikerta oli vähän jännittävää, koska aallokko vielä heilutti melkoisesti, mutta tänään pääsin jo kunnolla nautiskelemaan. Ihmetyttää, miten näissä lomakohteissa en ole vielä koskaan nähnyt lajitoveria uimassa matkaa. 😀

Tällä reissulla on monta parasta juttua, mutta yksi niistä on ehdottomasti se, että pystyn täällä nauttimaan sellaisia ruokia, joita kotioloissa vatsa ei kestäisi. En ymmärrä mistä se johtuu, mutta täällä olen pystynyt joka päivä syömään tsatsikia, jossa on runsaasti valkosipulia. Rakastan näitä makuja ja kreikkalaista salaattia sipuleineen ja ihmeekseni mun vatsa ei täällä reagoi niihin mitenkään!

Lue myös

Suosittelemme