Ajatuksia 28.4.2014

Kuvakuulumisia ja pohdintaa

Teksti: Elina Hovinen

Oon tuijottanut tätä tyhjää kirjoitusruutua kohta tunnin enkä saa mitään järkevää kirjoitettua. Samaan aikaan olen katsonut telkkarista Suurinta pudottajaa ja nyt Hyviä ja huonoja uutisia. Kirjoitan nyt sitten tajunnanvirtaa. Viikonloppu meni Himoksella ihanissa maisemissa. Saimme nauttia aivan ihanista ilmoista, hyvästä seurasta ja ah niin hyvästä ruuasta. Sinne meni detoxissa hävitetyt kilot, eiku tännehän ne tuli. 😀 Olo oli tänä aamuna sen mukainen. Sormukset kiristi, naamaa turvotti eikä olo ollut mikään paras mahdollinen. Joku lukijoista kommentoi detox-postaukseen, että olen itselleni ankara ja toivoi, että ottaisin enemmän rentoa asennetta peliin. Tarkkanäköinen havainto, koska olen tietoisesti yrittänyt olla itselleni hellempi, mutta kai se tietty ankaruus vielä paistaa läpi. Tällaisena ”urheilubloggaajana” on tietyt ulkonäköpaineet itsellänikin, vaikka tappelen kaikin tavoin niitä vastaan. Haluan olla esimerkki elämäntavasta, johon kuuluu terveellinen ruokavalio, urheilu ja sopivassa suhteessa herkuttelu ja juhliminen. Toisin sanoen normaali elämä. En näe mielekkäänä kieltäytyä juhlissa herkuista ja saada sitä kautta epämiellyttävää huomiota. Se tuntuisi naurettavalta, koska mun ei tarvitse laihduttaa tai olla niin tarkka ruokavaliostani. Haluan välillä rentoutua juomalla pari lasillista viiniä. Ostaa jättimäisen mässypussin ja katsoa leffaa koko perheen voimin ja kärsiä seuraavan päivän vatsakivuista. Syödä pitsaa jos siltä tuntuu, mutta kuten jokainen matikkaa osaava tietää, ettei tätä voi tehdä joka päivä, eikä edes joka viikko, jos haluaa pysyä kuosissa. Mitä on sitten kuosissa pysyminen ja mitä lisäarvoa se elämään tuo, on taas toinen kysymys. Tämä kysymys tuli tänään mieleen ja pohdiskelin postausaihetta, jossa kuvaisin itseni mahdollisimman epäedullisissa valaistuksissa ja asennoissa. Paljastaisin kaikki tarkoin piilottelemani epäkohdat. Joskus omastakin mielestäni onnistuneiden kuvien julkaisemisen jälkeen tulee sellainen olo, että kusetanko mä teitä. Toki mulla on lihaksia ja vatsalihakset erottuu kun niitä jännittää, mutta on mulla myös selluliittia ja vatsa pömpöttää, jos sitä ei vedä sisään. Tavalliset arkivaatteet päällä en näytä mitenkään erityisen sporttiselta, eikä kyllä itse asiassa ole tarkoituskaan. Toki on kiva, jos näytän ryhdikkäältä ja toivottavasti myös terveeltä, mutta en halua viestiä ulkoisella olemuksellani pelkkää urheilua.

En tiedä mikä tämän mun paasauksen pointti on. Ehkä se, että terveellinen elämä rennolla ja nautiskelevalla otteella on se, mitä mä itseltäni toivon ja mitä haluaisin teille välittää.

Nyt vielä viikonlopun kuulumiset kuvin ja sitten pehkuihin.

Perjantaina oli loistavat fiilikset.

Työmatkareitiltä

Apinalauma vihdoinkin tien päällä.

Himoksella oli vielä lunta.

Serkukset. Kohta tämä kahden perheen kokoonpano täydentyy uudella tulokkaalla.

Viikonlopun yksi kohokohdista oli ehdottomasti 10 kilometrin juoksulenkki! Juoksu tuntui hyvältä, ihanalta, rennolta ja mitä ylisanoja mä vielä keksisin? Tiedättekö kun jotakin on kaivannut ihan kauheasti, muistanut miten kivaa se voi olla ja sitten se on juuri sitä? Olen pelännyt, että juoksukunto on kokonaan mennyttä. Toki juosta pitäisi enemmän, että juoksukunto olisi parempi, mutta se on nyt parempi kuin olisin uskaltanut toivoa. Koko totuus paljastuu sitten pidemmillä lenkeillä. Sykemittarin sykevyö tilttasi juurikin tälle lenkille. Ensin näytti alkumatkan 170 bpm ja loppumatkan 80 bpm tai alle. 😀 Tänään vaihdoin patterit ja nyt näyttää taas tutumpia lukemia.

Hyvää yötä ja kertokaa ihmeessä, jos heräsi ajatuksia paasauksesta. 🙂

Kommentit (8)

Tuo oli tosi hyvä postaus! 🙂

Haha oon miettinyt tuota ”ihmisten kusettamista” itsekin, joskus tuntuu ihan nololta ottaa selfie esim. silloin kun on pyntännyt itsensä illanviettoon, siihen vielä pari filtteriä päälle ja johan näyttää Hollywoodista vetäistyltä kaunottarelta :DD sen kun lataa Facebookiin, ,tulee sellainen olo että ”ei, en tämä ole minä, minä olen se meikitön nainen sohvan pohjalla naama tylsällä perusilmeellä” 😀

No niinpä, mutta eipä me olla ainoita, jotka näin toimii. 😀 😀

Mielestäni hyvä postaus! Mutta ehkä hieman ärsyttävää että monet bloggaajat näyttävät vain hyviä puoliaan. Mielestäni hyvä idea tuo epäkohtapostaus 🙂

Tätähän se on blogimaailmassa ja facebookissakin. Kukapa omia huonoja puolia haluaisi tieten tahtoen esitellä. Ainakin se vaatis paljon pokkaa ja hyvää itsetuntoa. Saa nähdä uskallanko koskaan toteuttaa.

Just tommosen tervehenkisen asenteen takia sun blogi on niin mahtava. Että pääasia ei ole aina näyttää hyvältä vaan pääasia on hyvä fiilis. 🙂 Se huokuu näistä kuvistasikin, jotka on muuten tosi upeita. Onko sulla jotain valokuvaajan taustaa? Olen myös vilpittömästi iloinen sun juoksusta. Malttia ja tsemppiä tuleviin pyrähdyksiin. 🙂

Kiva kuulla, kiitos! 🙂

Mulla ei varsinaisesti ole valokuvaajan taustaa, mutta olen harrastanut kuvaamista useamman vuoden. Välillä enemmän tosissaan, välillä vähemmän. Oon mä sillä muutamia roposiakin tienannut, mutta en ole koskaan pitänyt itseäni valokuvaajana. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *