Purjehdus 6.5.2013

Lähtölaskenta alkaa

Teksti: Elina Hovinen

Jotkut odottavat kesäkuun ensimmäistä siksi, koska silloin juostaan Tukholman maraton, toiset odottavat koulun päättäjäisiä, mutta minä odotan extremepurjehdusta. Olen tainnut muutaman kerran mainita tästä sivulauseessa. Vajaa kuukausi aikaa ja sitten äidin vene irrotetaan laiturista Oulussa ja määränpäänä on Ahvenanmaa. Luvassa on viikko yhtäjaksoista purjehdusta kolmen naisen voimin. Tai näin on tarkoitus, mutta purjehtiessa mitään ei voi etukäteen kovin tarkasti suunnitella. Turvallisuus ennen kaikkea, joten säiden armoilla mennään. Olen tässä matkan varrella jännittänyt eniten käteni puolesta tuleeko tämä purjehdus toteutumaan, mutta tällä hetkellä näyttää lupaavalta.

Purjehdus on mun intohimo ja rakas harrastus. Olen purjehtinut ihan pienestä tytöstä asti. Aluksi tietysti matkustajana ja ala-asteikäisenä kävin kesäisin purjehdusleireillä, jossa opettelin optimistijollalla purehtimista ja muita merenkulkutaitoja. Tuolloin opin, miten luovitaan, miten purjeita trimmataan ja miten veneen saa kulkemaan manhdollisimman kovaa. Purjehdusleiriltä on hauskoja muistoja. Tietenkin pikkutyttönä siellä oltiin kiinnostuneita pojista. Olin ihastunut Roope-nimiseen poikaan ja sain hänet mun veneen kyytiin. Lähdettiin laiturista, minä onnellisena, mutta Roope ilmeisesti ei. Kaveri pelkäsi mun kyytiä niin paljon, että hyppäsi mereen! Vene oli mennyt ehkä kolme metriä laiturista, kun kaveri hyppäsi vaatteet päällä veteen. Vieläkin mietityttää mikä sai kaverin käyttäytymään noin. 😀 Toinen hieman katkeransävytteinen muisto on purjehduskilpailusta, joka käytiin aina leirin lopuksi. Olin tosi hyvässä johdossa ja viimeistä poijua kiertäessä veneestä katkesi köli ja matkanteko loppui siihen. Vieläkin harmittaa!

Haaveilen säännöllisesti omasta purjeveneestä ja niistä onnellisista perheen yhteisistä hetkistä merellä ja saarissa, joita itse sain pikkutyttönä kokea. Parhaat lapsuusmuistoni liittyy purehtimiseen. Haluaisin tarjota omille tytöille saman mahdollisuuden. En haluaisi omaa mökkiä, vaikka sekin olisi ihana. Purjeveneellä pääsee moneen paikkaan. Vene on enemmän kuin mökki.

Tässä kuvia, jotka saa mun sydämen sykähtelemään. Voi purjehdus ja kesä! Ihanaa, että kohta pääsen merelle.

Rauhoittava meri, joskaan tämä on harvemmin se totuus purjehtiessa. Eikä purjehtija tällaisesta säästä tykkää, tuulta pitää olla.

Nyt alkaa henkinen valmistautuminen ja samalla täytyy myös miettiä varusteet valmiiksi. Kesäkuun ensimmäinen viikko merellä tuskin on mikään helleviikko ja merellä ei oikeastaan koskaan ole bikinikeli, vaan keskikesälläkin saa usein pukeutua toppavaatteisiin, ainakin öisin.

Varusteita:

  • tuulenpitävät vaatteet, tuulihousut puuttuu, koska housujen kangas pitäisi olla kestävää
  • lämmintä vaatetta, toppavaatteet maybe
  • sadevaatteet löytyy veneestä, samoin pelastusliivit
  • kengät, jotka ei liu’u veneen kannella ja jotka on helppo pukea, mutta ei tipu jalasta (puuttuu)
  • vaatteet, joilla voi mennä sivistyksen pariin
  • pipo, hanskat, kaulahuivi, salihanskatyyppiset hanskat
  • aurinkolasit (puuttuu)
  • makuupussi löytyy veneestä
  • ja varmasti liuta muita asioita, joita en nyt muista

Mä niin odotan tuota reissua! Viikko merellä! Voisiko olla parempaa?

Onko lukijoissa purjehtijoita?

Kommentit (12)

Kuva on Kattilankallasta, saari on Oulun edustalla. 🙂 Yksi mun lempisaarista.

Onneks ei aloitettu sitä ostolakkoa, koska sun pitää noi kengät ja aurinkolasit hankkia ehdottomasti ennen reissua. <3

Haha, niinpä! 😀 Ja tuulihousut.

Voi miten ihania merihenkisiä kuvia.. pysähdyttävän kauniita maisemakuvia. 🙂 huippu harrastus sulla! 🙂

On tämä ihana harrastus ja onneksi tämä on mahdollista, kun äidillä on vene.

Samasta haaveilen minäkin, koko kesästä perheen kanssa purjeveneellä. Mies on purjehtinut lapsesta saakka, minä vasta aloittelen harrastusta. Purjehduskurssi on varattu kesäkuun alkuun, viime kesänä oli veneellä vähän orpo olo kun ei ollut taidot tarpeeksi hanskassa.

Teidän matka kuulostaa mahtavalta seikkailulta! Hyviä tuulia toivon.

Siinä ne taidot karttuu vähitellen, kun saa merilläoloaikaa ja rauhallisesti harjoittelee jonkun koneneen seurassa. Mä oon purjehtinyt paljon, mutta siltikään merellä ei ole täysin varma olo.

Kiitos, mäkin toivon, että osuu hyvät tuulet, että reissusta tulisi mahdollisimman onnistunut!

Moi!

Mäkin haaveilen purjehtimisesta 😉 Mutta tälle kesää jouduin tyytymään vaan kanoottikerhon jäsenyyteen ja sen tarjoamiin kajakkeihin 😉

Olis kiva lukea vähän juttua purjeveneilystä ja kustannuksista yms. Veneen hankkimisen budjetista yms. Jos saa toivoa 😉 Ja esim. Miten saisi vuokrattua veneen vaikka ulkomailla lomaillessa 🙂

Ihania kevätpäiviä!!!

Ei tuo kanoottikerhokaan huono ole! Mä en ole vielä koskaan kokeillut, vaikka aina olen halunnut kokeilla. Ehkä tänä kesänä!

Voisin äidiltä vähän kysellä näistä jutuista ja tehdä vaikka ihan postauksen purjehduskustannuksista. Ulkomailla veneen vuokraamisesta voisin sanoa sen verran, että mulla on sellainen käsitys, että olisi hyvä olla kansainvälinen merenkulkijatutkinto/-tutkinnot (rannikkolaivuri, saaristolaivuri). Muuta kokemusta mulla ei (vielä) ole.

Samoin sulle, ihanaa kevättä!

Helsingissä asuessa kävin melontakurssin Helsingin kanoottiklubissa (?) ja sitten sai käydä melomassa ja lainata kajakkia sieltä Rajasaaresta, oli kyllä mukavaa puuhaa. Käsille hyvää treeniä 🙂 Suosittelen!

Täytyy toteuttaa tämä haave. Se näyttää ja kuulostaa niin kivalta. Ja varmasti vielä hyvää treeniäkin.

Onko tuo kuva, jossa veneet laiturissa, Selkä-Sarvesta?

Kuva on Kattilankallasta, saari on Oulun edustalla. 🙂 Yksi mun lempisaarista.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *