Lapset 11.7.2013

Lapsiperheen ruokavalio

Teksti: Elina Hovinen

Mun mieli muuttuu usein sen suhteen, mikä milloinkin on viikon paras päivä. Tällä viikolla se on ehdottomasti juuri tämä päivä, torstai. Mukavan työpäivän jälkeen kävin kotona sen verran, että tarjoilin tytöille ja itselleni päivällisen. Sen jälkeen lähdimme Länsiväylän Elixiaan siskon ja äidin kanssa.

Päivän asu, yhtäkkiä tähän väliin

Äiti ei ole tainnut oikein koskaan käydä salilla ja olemme nyt saaneet äidin ymmärtämään, että maratoonarinkin täytyy tehdä muutakin kuin juosta. Olimme suunnitelleet äidin päänmenoksi Power-tunnin (bodypump). Olipa mukava taas vaihteluksi käydä ryhmäliikuntatunnilla. Olin tiistaina tehnyt käsiä ja jalkoja, joten pelkäsin, etten pysty tekemään mitään ja hyydyn, mutta enpäs hyytynytkään! Äitikin pysyi pienen opastuksen jälkeen hyvin mukana tunnilla. Saattaa äidillä olla viimeistään ylihuomenna paikat hieman jumissa. 😉 Suosittelin äidille aika järkevän kokoisia painoja, ettei hänelle käy niin kuin mulle ensimmäisen bodypump-tunnin jälkeen. En saanut seuraavaan viikkoon käsiä suoraksi enkä pystynyt istumaan ilman parahdusta. Tosin mä tykkäsin tuosta tunnista heti ensikerrasta.

Pumppipainot tänään

Lämmittely 5 kg/pää
Askelkyykyt 10 kg/pää
Ojentajat, hauikset, olkapäät, rinta 5 kg/pää
Kyykyt 15 kg/pää
Maastaveto ensimmäinen sarja 15 kg/pää, toinen 10 kg/pää
Vipunosto sivuille 3 kg/käsi

Hauikset teki tiukkaa, rinta meni helposti, askelkyykyt tärisytti, maastavedossa irvistytti, mutta kyykky meni yllättävänkin helposti. Ihan hyvä treeni.

Mun sporttinen äiti

Treenijengi

Treenin jälkeen kävimme lasten kanssa kaupassa. Meillä syödään tosi paljon hedelmiä ja marjoja, joten sanoin tällä kertaa lapsille, että ottakaa kaikkia hedelmiä niin paljon kuin huvittaa ja saatte itse valita mitä haluatte ottaa. Siellä ne touhukkaina täyttelivät pusseja. Joku suloinen mummo kommentoikin, että onpa sulla ihanat ja avuliaat tytöt. Minä tietty ylpeänä röyhistin, että eikö vain olekin. Vanhin tyttö toi innoissaan kärryyn tuoretta pinaattia ja sanoi, että huomenna syödään pinaattilettuja. Näin me sitten teemme. Tässä meidän hedelmäsaalis. Tuosta hävisi iltapalan kyljessä ananas ja vesimelooni.

Olen tosi iloinen siitä, kun meidän perheessä ei enää syödä sokerijogurtteja, ei eineksiä eikä muroja. Lapsetkin syövät hyvällä ruokahalulla maustamatonta jogurttia tai rahkaa marjojen ja hedelmien kanssa. Salaattia tytöt syövät usein melkein mieluummin kuin pääruokaa. Joskus ostan lapsille ”herkkuna” makujogurttia tai Viilistä. Itse tehty terveellinen ja puhdas ruoka kunniaan! Sitä kohti vähitellen ja pienin muutoksin. Olen iloinen myös siitä, että ruoanlaitto on nykyisin yhteistä kivaa tekemistä ja sitä kautta ruoka maistuu lapsillekin paremmin, kun ovat olleet mukana valmistamassa sitä. Tosin meidän lapset ovat jo aika isoja ja muutenkin ovat olleet aina hyviä syömään, joten tämä on käynyt meillä varmasti helpommin kuin monessa muussa perheessä. Toivon, että omat lapseni saavat yhtä järkevät opit terveelliseen ravintoon kuin itse sain. Jos lapsesta asti säännöllinen ruokailurytmi on itsestään selvä asia ja on tottunut syömään monipuolisesti, niin tuskin aikuisena tulee olemaan mitään painonhallintaongelmia. Toivon kovasti, että olen oikeassa. Sallin lapsilleni kyllä herkuttelun ja herkuttelenhan mä itsekin. Heillä on perjantaisin karkkipäivä, mutta kotiin ei muutoin kanneta herkkuja houkutukseksi. Meillä ei ole mitään herkkukaappia tai vierasvaraa.

Miten muissa lapsiperheissä? Onko kuvailemani ruokavalio ja ruokailutottumukset jo ihan perushuttua? Vai onko muilla vaikeuksia opettaa lapsia terveelliseen ruokavalioon? Olen perusluonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen, sen vuoksi tässä on pitänyt tehdä muutosta ja palata askel takaisin terveelliseen ja kotoa opittuun ruokaympyrämalliin. Ruokaympyrä on se pohja, johon itsekin vieläkin uskon ja mitä mukaellen noudatan. Kiukuttelevan vatsan vuoksi olen joutunut jättämään joitakin tiettyjä juttuja pois (tuore leipä, sipuli, kuorimaton omena…). Olen varmasti jollakin tasolla kokeillut kaikkia muotidieettejä, mutta totaalikieltäytyjä en ole ollut koskaan oikein mitään raaka-ainetta kohtaan.

Sellaista tajunnanvirtaa tällä kertaa. Nyt on pakko laittaa kone kiinni ja kömpiä nukkumaan. Huomenna on jo perrjantai ja ajattelin ihan sen kunniaksi syödä taas jäätelöä. Karkista olen luvannut pysyä loppuvuoden erossa, mutta jäätelöstä ei puhuttu mitään eikä se ärsytä mun mahaa samalla tavalla kuin karkit. 😀

Ihanaa viikonloppua musselit!

Kommentit (10)

Sormiruualla on helppo aloittaa tutustuminen oudompiin makuihin. Käsin on hauskempi syödä. Mä oivalsin, että meidän tytöt syövät paljon mieluummin uusia makuja ruuassa, jos ovat saaneet olla mukana ruoanlaitossa ja siinä pilkkomishetkellä maistellut raaka-aineita erikseen.

Eipä tuo teidänkään ruokavalio yhtään hullummalta kuulosta. Ja toooosi tuttua tuo, että isovanhemmat pitävät huolen herkkupuolesta, mutta toisaalta, se on niiden tehtävä. 🙂

Meillä tuo täällä asuva lapsi syö todella suppeasti ja osa on vähemmän terveellistä eli murot. Muutama aika hyvät eli vihreä omena, kurkku, salaatti (kaikki romainesta lähtien), jotkut pähkinä ja kananmuna on ne varmat ja sitten siihen lisäksi menee vaihtelevasti muuta ( ei olisi kamalan pitkä koko listataan mitä tuo syö, mutta en pitkästytä muita) eli harmillisesti ei syö samaa kuin miehen kanssa. Mutta asialle ei voi mitään, kun on erityislapsi, pitää vaan sitkeästi koittaa laajentaa 🙂 Olisi kyllä ihanaa jos tuo oppisi meiltä ravinnon hyvän laadun tarkoituksen.

Kärsivällisesti ja pikkuhiljaa, ei muutokset hetkessä tapahdu, aikuisillakaan. 🙂

Elina, sä olet mun idoli! Olen jo yli vuoden lukenut sun juttuja, mutten laiskana koskaan kommentoinut! Olen itse sua nuorempi eikä mulla ole lapsia, mutta tämä blogi on lempparini. Kai koen pystyväni jollain lailla samaistumaan, koska olen itsekin mennyt nuorena naimisiin. Muistan kun viime vuosina kirjoitit siitä, miten teillä on miehesi kanssa ollut vaikeitakin aikoja mutta olette niistä pikkuhiljaa pääsemässä eteenpäin. Nyt kun meilläkin on ollut vaikeaa, muistelin sun juttuja ja mietin, että kyllä mekin pystytään siihen, pääsemään yhdessä eteenpäin! Kiitos siitä! Vaikutat mahtavalta persoonalta ja äidiltä, olet todellakin mulle esikuva 🙂 Kiitos mahtavasta blogista!

Voi kiitos! Sait mut liikuttumaan. Kannattaa taistella ja tehdä töitä parisuhteen eteen, se kyllä kantaa hedelmää. Tsemppiä hirveästi! <3

Kiitos tosi paljon tästä kommentista, teit mut tosi iloiseksi.

Kuulostaa ihanan terveelliseltä ja mikä parasta, herkulliselta!
Lapset eivät syöneet juuri mitään (ehkä vähän liioiteltua, mutta tietänet mitä tarkoitan) lähes neljän vuoden ikäisiksi. Sen takia ruokavalioon alkoi hiipiä vähemmän terveellisiä houkutteluruokia, kuten sokeroidut jogurtit. Olemme yrittäneet vieroittaa lapset makujogurteista sillä tuloksella, etteivät juuri syö juggea enää lainkaan. Sen sijaan smoothie piimästä, banskusta, pakastemansikoista ja täysappelsiinimehusta uppoaa. Joskus laitan siihen tyttärelle lisäksi talkkunaa. Muro ei kuulunut alunperin ruokakaappimme sisältöön. Lapset pääsivät kuitenkin niiden makuun sukulaisten luona. Suosittu aamiainen on banaanikolikot, eli banskuviipaleet, joita pyydystetään lautaselta pikkuhaarukalla.

Pienten lasten kohdalla terveellisen ruoan tarjoaminen on tosi haastavaa, koska on niin paljon outoja makuja ja makuaisti on vielä niin kehittymätön. Pienten lasten vanhemmat varmasti helposti lipsahtavat tarjoamaan epäterveellisempiä vaihtoehtoja vain sen takia, että välttää sen riipivän stressin, jos lapsi ei syö. Ei ole helppoa.

Meidän perheen ruokaremontin paras innoitus ja ansio kuuluu Italian vuodelle,, siellä on oikeasti niin ankeat kaakut ja karkit, että pääsimme koko perhe kuin vahingossa eroon sokeririippuvuudesta. Italialainen jäätelö on parasta ja toki sitä syötiin, paljon. Mutta oikeastaan siinä on viime vuoden herkut meidän perheessä :). (Niin, ja aamukahvin cornetot meillä aikuisilla)
Nyt kun olemme Suomessa niin huomaa sen, että enää ei tee mieli leipoa ja ostella kakkuja ja karkkeja, lapsillakin jää karkkipäiväkarkeista usein jopa nameja jäljelle!

Ruokavalio siellä muuttui myös aika radikaalisti.. Se tuoreiden vihannesten ja kasvisten määrä, HINTA, MAKU — ei voi kuvailla. Toki syötiin myös pastaa ja pizzaa, mutta nekin on siellä jotenkin terveellisempiä kuin täällä, oliiviöljyä ja durumvehnää.
Toisaalta lapset ei lämmenneet noille kasviksille niin paljon kuin mitä toivottiin ja odotettiin, mutta salaattia menee täällä kotonakin ihan eritahtiin kuin ennen. Itsellä jäi perunat ja leivät oikeastaan kokonaan pois.
Olo on niin paljon parempi nykyään kuin ennen sinne lähtöä, poissa on kummalliset vatsakivut ja turvahtanut olo.
Jäljellä on kyllä kestoikävä Italiaan 😉 jota sitten lomilla hoidetaan.

Teidän Italian vuosi kuulostaa tosi ihanalta jo ihan pelkästään ruoan takia. Voin vain kuvitella mitä oli palata sieltä ruoan mekasta takaisin ankeaan suomeen.

Kuulostaapa ihanan terveelliseltä tuo teidän ruokavalionne, tuohon täytyy pyrkiä! Itse syön myös paljon marjoja ja hedelmiä, kasviksien suhteen pitäisi vielä skarpata 😉 Raakana niitä tulee kyllä popsittua paljon!

Mä olen myös siirtyny kokonaan pois näistä kaikenlaisista makujogurteista ja käytän tosi paljon maustamatonta jogurttia, marjoja ja mysliä, mutta meidän 3 vuotias edelleen vetelee sillon tällöin näitä sokeripommeja. Olen yrittänyt tarjota samaa, kun itse syön, mutta pitäisi vaan reilusti makeuttaa esim. hunajalla että maistuis. Meidän natiaisella meinaa mennä suu mutruun, jos on liian hapanta 😀

Vihanneksia ja hedelmiä tykkää kyllä muuten narskutella menemään, varsinkin jos viipaloi, lohkoo tai muuten palottelee. Menee välipalaksi helposti näitä!

Herkkuja ei meillä kotona juurikaan syödä. Mulla on namipäivä kerran viikossa, pojalla ei vielä namipäivää ole, joskus harvoin saatetaan kaupasta ostaa namiaski. Isovanhemmat kyllä pitävät huolta pojan makeannälästä..huoh.

Sormiruualla on helppo aloittaa tutustuminen oudompiin makuihin. Käsin on hauskempi syödä. Mä oivalsin, että meidän tytöt syövät paljon mieluummin uusia makuja ruuassa, jos ovat saaneet olla mukana ruoanlaitossa ja siinä pilkkomishetkellä maistellut raaka-aineita erikseen.

Eipä tuo teidänkään ruokavalio yhtään hullummalta kuulosta. Ja toooosi tuttua tuo, että isovanhemmat pitävät huolen herkkupuolesta, mutta toisaalta, se on niiden tehtävä. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *