Juoksu 7.7.2015

Liikkuvuustreeniä

Teksti: Elina Hovinen

Oikean jalan sääri estää taas vaihteeksi juoksut ja mun tekee mieli kiukutella siitä hyvästä kuin pikkulapsi. Penikka on ihan minimaaliselta matkalta kiinni luussa ja siitä huolimatta on ihan sairaan kipeä. Yhtäkään ponnistavaa askelta en voi jalalla ottaa ilman parahdusta. Harmittaa ihan vietävästi, kun juoksut on nyt jäissä ja pitäisi jostakin kaivaa motivaatio peruskunnon ylläpitoon syksyn juoksutapahtumia ajatellen. Huomenna menen taas hakemaan apuja Tuukalta, josko hän taikoisi jalan juoksukuntoon.

Eilen raahauduin Ramin mukana urheilukentälle pienen kiukkumarinan saattelemana ”mitä mä siellä muka voin tehdä”. Haloo! Ihan oikeasti! Mä voin tehdä vaikka ja mitä, mut mua ei vaan oikein kiinnosta muu kuin juoksu. Mietin jopa ihan perus bodaamisen aloittamista paremman puutteessa. Tekee mieli tehdä tosi kovia treenejä, koska juoksusta saatavat endorfiinipöllyt jää nyt saamatta.


Punnerruksia korokkeelta

 

Käveltiin kentälle ja sieltä kiertoreittiä pois. Kentällä tein liikkuvuustreeniä – käveltiin aitojen yli etuperin ja takaperin ja pyörien. Alitettiin aitoja sivukyykyssä ja sit mä tein vähän askelkyykkyjä etuperin ja takaperin. Lisäksi vielä vähän vatsoja ja punnerruksia. 🙂 Hyvä fiilis siitä tuli, tietenkin. Liikkuvuustreenikin on tosi tärkeää ja huomasin erityisesti aitoja sivukyykyssä alittaessa, että jokaisella kierroksella venyi vähän enemmän.


Vuorikiipeilijöitä tukea vasten – ottaa paremmin keskivartaloon.


Spiderman-punnerruksia

Treenin jälkeen kotiin syömään ja sitten automarkettiin yhteensopivissa asuissa. Haha! Tähän on näköjään tultu.

Tänään illalla menen kiduttamaan itseäni katselemalla Vauhtisammakon mäkitreenejä. Jos mitenkään pystyn osallistumaan, niin juoksen kyllä, mutta pahoin pelkään, että mulla treeni jää katselun puolelle.

Kommentit (4)

Ihana kommentti, kiitos! 🙂 Kiva kuulla, että onni paistaa myös sinne ruudun toiselle puolelle. Mun elämä on ihanaa nykyisin. 🙂

Kiva, että jatkat lukijana, tervetuloa takaisin! 🙂

Voi noita vaivoja, erityisesti silloin kun haluaisi tehdä eikä vaan voi. Mieheni kärsii myös jonkinasteisista penikkavaivoista jotka pysyy kurissa kun juoksee vain vähän. Hänkin haluaisi juosta enemmän mutta minkäs teet. =/

Niinpä! Pitää vaan yrittää malttaa ja keksiä muita lajeja.

Luin sun blogia joskus fitfashion-aikoihin (toivottavasti nyt en muista väärin ja blogisi oli sillä alustalla ennen :D) ja sit mulle tuli hirveä liikunta-fitness-överiahdistus ja poistin listalta kaikki urheiluun liittyvät blogit, eli vuosi varmaan on vierähtänyt viime käynnistä ja pakko sanoa että sinä hehkut! Jotenkin kirjoitetustakin tekstistä huokuu rentous ja tyytyväisyys, vaikkei nyt penikka oikein pelitäkään, mutta yleensä tyytyväisyys ja onnellisuus 🙂
Hyvää kesää sulle ja jatkan kyllä taas lukijana!

Ihana kommentti, kiitos! 🙂 Kiva kuulla, että onni paistaa myös sinne ruudun toiselle puolelle. Mun elämä on ihanaa nykyisin. 🙂

Kiva, että jatkat lukijana, tervetuloa takaisin! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *