Juoksu 8.8.2015

Luonnollista juoksua

Teksti: Elina Hovinen

Voisi ajatella, että luonnollinen juoksu tarkoittaa sitä miten kukakin nyt sattuu luontaisesti juoksemaan, mutta ei se kyllä ihan sitä ole. Olen hionut omaa juoksutekniikkaani tässä vuosien varrella vähän joka suuntaan vaihdellen aina kunkin opettajan näkemyksien mukaan. En edes muista miten lapsena juoksin, mutta muistan miten juoksin esimerkiksi neljä vuotta sitten. Tuolloinkin olin yrittänyt miettiä mikä on taloudellinen ja miellyttävä tapa juosta. Juoksutyylini oli juoksuvuosien aikana muotoutunut sellaiseksi matalaksi kanta-askelluslaahustamiseksi, jossa juoksuasentoni oli hieman etukumara. Olin jostakin lukenut, että juostessa täytyy hieman nojata eteenpäin ja matala askellus on taloudellista.

Ensimmäisen kerran perehdyin juoksutekniikkaan toisen ihmisen ohjaamana ja katsomana adidasheimo-projektin aikana. Hyviä juoksijoita katsellessa ja juoksuasentoa ja askellusta analysoidessa oivalsin jotakin, jota en sitten osannut viedä käytäntöön. Oppiminen jatkui Vauhtisammakon juoksukoulussa, jossa sain vielä konkreettisempaa ja yksilöllisempää opastusta. Mikko Liukka videoi juoksutekniikkaani ja sain ohjeet todella selkeästi ja ymmärrettävästi. Tekniikkani parantui selvästi jo yhden harjoituskerran aikana. Yritin parhaani mukaan muistella oppimaani ja viedä oppeja käytäntöön. Onnistuinkin siinä jotenkin. Viimeisin valmentajani oli (ennen viime viikonloppua) oli HCR-projektissa Jouni Leppäsaajo, joka sitten yritti kitkeä minusta tuota viimeisintä murheenkryyniä, eli matalaa askeltamista pois.

Viime viikonloppuna olin CompactFitissa luonnollisen juoksutekniikan ja voimaharjoittelun kurssilla. Kurssi kesti koko päivän. Aamupäivän osuus käsitteli juoksutekniikkaa ja iltapäivä voimaharjoittelua. Lähdin leirille innokkaan odottavaisin tunnelmin ja toivoin saavani konkreettisia vinkkejä harjoitteluuni ja erityisesti juoksuvammojen pois kitkemistä ajatellen. En joutunut pettymään!

Kurssin alussa meille pidettiin luento luonnollisesta juoksuasennosta, josta olinkin jo aikaisemmissa yhteyksissä kuullut, mutta tämä kurssi pureutui vielä syvemmälle fysiologisiin asioihin ja esimerkiksi siihen mitä hyötyä on paljasjalkajuoksusta tai minimalistikengillä juoksemisesta. Jalkapohjissa on lukematon määrä hermopäätteitä, joilla on merkitystä, mutta nykyisin suurin osa ihmisistä tukahduttaa nämä meidän tunnustelulaitteet sukilla ja kengillä, jolloin emme pysty hyödyntämään jalkojen asentotuntoa. Kengät, olivat ne sitten ihan lättänät tai vaimennetummat, estävät meitä käyttämästä jalkoja niille luonnollisimmalla ja ominaisimmalla tavalla. Luennon jälkeen lähdimme juoksemaan, aluksi vielä kengät jalassa, jolloin kurssia pitänyt Sami Obele videoi jokaisen kurssilaisen juoksua hidastettuna. Analysoimme sitten omia ja toisten juoksuasentoja, oli tosi mielenkiintoista nähdä taas omaa juoksemista videolta. Kyllä se vaan näyttää erilaiselta kuin miltä se tuntuu. Sitten opettelimme perusasioita – kävelemään, tunnustelemaan miltä tuntuu hyppiä, askeltaa, kyykkäämään ja teimme muutamia liikkuvuusharjoituksia. Perusasioita, mutta ne kerrottiin ja toteutettiin niin havainnollistavalla ja kehoa kuuntelevalla tavalla, että mä oivalsin monta asiaa omista heikkouksistani.

Esimerkiksi hypimme silmät kiinni tasajalkaa ja yhdellä jalalla yrittäen pysyä samassa kohdassa. Tällä tavoin kuuntelimme kehoamme ja niitä signaaleja, joita jalat meille lähettää. Tunnustelemalla oivaltaa ihan eri tavalla. Mä huomasin heti sen, että selkälihakseni eivät aktivoidu riittävästi juostessa ja että jalkani ovat eriparia ja askeltavat eri tavalla. Juoksutekniikkaosuuden lopuksi siirryimme vielä ulos juoksemaan paljain jaloin. Tämäkin osuus kuvattiin. Tekniikan muutos oli suorastaan hämmentävä. Askellus muuttui paljon luontevammaksi – askel tuli aikalailla kaikilla suoraan vartalon alle ja kukaan ei enää yrittänyt paljain jaloin astua kantapäälle, vaan tasajalalla.

Voimaharjoittelun osuus oli myös oivaltava ja mielenkiintoinen. Emme käyneet montaakaan liikettä läpi, mutta keskityimmekin tekemään kaiken huolellisesti ja puhtaalla tekniikalla. Sami perusteli todella hyvin eri liikkeiden merkityksen ja millä tavoin on järkevää harjoitella, jos päätavoitteena ja lajina on juoksu. Teimme lopuksi myös CompactFitille ominaisia liikkuvuusharjoituksia (Movement). Voimaharjoitteluliikkeistä opettelimme erilaisia kyykkyjä ja samaan aikaan kehonhallintaa. Mä niin tykkään CompactFitin otteesta opettaa mitä tahansa liikkumista, koska ei vain opeteta tekemään liikettä oikein, vaan kerrotaan miksi tehdään kuten tehdään ja minkälaisia asioita pitää ottaa huomioon. Tällä tavoin oppii kuuntelemaan sitä omaa kehoaan ja huomaamaan omia kehityskohteita ja toki myös vahvuuksia.

Olin kurssia edeltävänä päivänä juossut kivuttomasti vetoja, kuten tuossa aikaisemmassa postauksessa kirjoittelinkin, mutta jalat kuitenkin kipeytyivät seuraavana päivänä. Jalat eivät ärtyneet kurssista oikeastaan lainkaan, tosin emme juosseetkaan kauheasti. Keskiviikkona menin urheilukentälle ja siinä radalla istuskellessa mietin mitä ihmettä mä taas voisin tehdä, kun juoksu on poissuljettu. Päätin sitten kuitenkin testata juoksua. Juoksin kaksi kierrosta rataa tunnustellen kengät jalassa. Sitten riisuin kengät pois ja juoksin yhteensä viisi kilometriä rataa ympäri paljain jaloin. Kuulostelin tuntemuksia ja varsinkin loppuvaiheessa huomasin, että jalkani rasittuu eri kohdista ja jalkapohjat alkoivat väsyä. Oli hyvä lopettaa siinä vaiheessa kun paketti ei enää pysynyt kasassa.

Seuraavana päivänä jaloissa ei ollut kertakaikkiaan minkäänlaisia tuntemuksia! Tai siis penikat eivät olleet kipeät, eikä jalkapohjatkaan kipeytyneet. Pohkeissa sen sijaan oli normaalia enemmän lihaskipua. Voi vitsit, että olen onnellinen ja toiveikas! Pitänee juosta säännöllisesti tällaisia lyhyempiä pätkiä ilman kenkiä, että omaksuisin keholleni sopivamman tavan juosta. Uskon vahvasti, että tämä on ratkaisu ikuisiin rasitusvaivoihin, mutta se asia selvinnee tässä ajan kuluessa. En aio siirtyä kokonaan juoksemaan ilman kenkiä, mutta varmasti osan lenkeistä juoksen ilman kenkiä ja minimalisteilla, mutta edelleenkin ajattelin töpötellä pitkät (jos nyt pääsen niitä taas juoksemaan) vaimennetuilla.

Kurssin jälkeen tein sellaisen johtopäätöksen, että penikkavaivat johtuvat liian päkiävoittoisesta askeltamisesta. Nyt kurssin jälkeen yritän kiinnittää huomiota siihen, että tulisin enemmän koko jalkapohjalla alas ja etten nostaisi turhaan varpaita ylös askeltaessa.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on juoksutekniikan opettelusta? Onko tekniikan muuttamisesta ollut apua juoksuvammojen ehkäisyssä?

Kommentit (4)

Oon samaa mieltä poluilla juoksemisen luonnollisuudesta ja miellyttävyydestä. Siinä yhdistyy jotenkin kaikki ihana yhdelläkertaa.

Juoksutekniikan ylläpito tosiaan vaatii keskittymistä ja menee pitkään, että uusi tekniikka on rutiini.

Tuo sun viimeinen lause on niin totta!

Osteopaattini suositteli penikka- ja polvivaivoihin barefoot henkiä ja juoksin niillä pitkään. Niissä kipeytyi jossain vaiheessa kantapää. Siirryin sitten muuten tasaisin kenkiin, mutta kantapää on vaimennettu. Toimii hyvin. Ei enää kipuja. Hyväksyin myös sen, että en juokse liikaa ja liian pitkiä matkoja. Juoksutekniikkakurssi kiinnostaisi kyllä kovasti.

Mullekin niitä on suositeltu matkan varrella useaan otteeseen, mutta niihin siirtyminen ei tapahdu hetkessä, vaan pitäisi olla kärsivällinen ja antaa aikaa muutokselle, että keho tottuu… Ei hyvä kombo kärsimättömälle. 🙂

Olen käynyt kanssa CompactFitillä Tampereella samankaltaisen paljasjalkajuoksukurssin muutama vuosi sitten ja myös Jaakko Savolahden järjestämillä luonnollisen liikkumisen/ Movnat -seminaareilla on käyty läpi paljasjalkajuoksua. Minusta molemmista kursseista on ollut hyötyä minulle ja juoksutekniikkani on muuttunut selkeästi taloudellisemmaksi ja kevyemmäksi, kun olen jaksanut treenata noita juttuja.

Itse kylläkin pyrin juoksemaan poluilla mahdollisimman paljon, jolloin mielestäni askellus ja kehonasento muuttuu mielestäni ehkä helpommin luonnollisemmaksi verrattuna asfaltilla juoksemiseen (askelkadenssi on nopeampi, samoin askelväli pienempi yms). En juokse lenkkejä juuri koskaan paljainjaloin, toisinaan juoksen barefoot-kengillä mutta usein ihan vaan itselle hyvillä juoksukengillä. Askelluksen pitäminen ”luonnollisena” vaatii kyllä paljon keskittymistä, mutta juokseminen on kyllä nykyään mukavampaa ja kivuttomampaa.

Tärkeää on, että aloittaa supervarovaisesti vaikka mieli tekisi pinkoa auringonlaskuun.

Oon samaa mieltä poluilla juoksemisen luonnollisuudesta ja miellyttävyydestä. Siinä yhdistyy jotenkin kaikki ihana yhdelläkertaa.

Juoksutekniikan ylläpito tosiaan vaatii keskittymistä ja menee pitkään, että uusi tekniikka on rutiini.

Tuo sun viimeinen lause on niin totta!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *