Pyöräily 20.10.2011

Mä vaan rakastan pyöräilyä

Teksti: Elina Hovinen

Tämäkin viikko on hujahtanut loppupuolelle enkä vieläkään ole päässyt salille asti, vaikka niin suunnittelin. Perheen kalenteri on ympätty täyteen kaikkea ja buukattu osin päällekkäinkin. Huoh. Tuntuu, että aika ei riitä. Tekee mieli painaa pausea tai hidastaa. Ehkä pitäis oikeasti yrittää hidastaa, vaikka toisaalta en todellakaan halua. Mä nautin kiireestä ja siitä, että on paljon tekemistä, mutta joku balanssi pitäisi olla kiireellä ja rentoilulla.

Jokapäiväinen pyöräily on mulle luksusta, varsinkin nyt kun sen on niitä ainoita urheilumuotoja mulle. Sillä on vaan niin paljon merkitystä mun hyvinvoinnin kannalta. Kaksi kertaa 20 minuuttia päivässä mulla on aikaa miettiä asioita ja olla ulkona. Kunpa osaisin pukea sanoiksi ne fiilikset, joita koen pyöräillessä. Mä koen isoimmat oivallukset aina pyöräillessä/liikkuessa/ulkona ollessa ja usein päivän huonot fiilikset pyyhkiytyy siinä samalla. Keskiviikkoiltana oli ihan kamala myrsky ja myräkkä. Pyöräilin töistä kotiin vasta seitsemän jälkeen illalla. Oli tosi kova sivutuuli, meri oli ihan musta ja siitä erotti vain vaahtopäät, repun suojus läpätti tuulessa kuin purje ja vettä tuli kaatamalla, mutta mä nautin. Mä oon varmasti vähän vinksahtanut. Aina ei tietenkään ole kivaa. Välillä kiroiluttaa, jos on kova vastatuuli ja kiire. Yritän kuitenkin aina ajoittaa pyörämatkat niin, että mulla ei ole kiire ja siksi nautin siitä lähes aina. Pyrin siihen, että aina olisi aikaa matkan varrella kaivaa puhelin repusta kuvanottoa varten.

Eräs aikainen aamu Kuusisaaressa. Tämä saa hymyn kasvoilleni ja takuuvarmasti hyvän aloituksen päivälle.

Viime perjantaina lähdössä töistä koristelemaan hääjuhlapaikkaa.

Tässä on keskimmäinen maanantaina katsomassa kuopuksen jumppaa lavan verhojen takaa. Minä väsynyt mamma nukahdin tuohon kylmälle lattialle.

Tiistaiaamu oli taas kaunis. Maanantaiaamun vaaleanpunaiset pilvet missasin, kun en ottanut kuvaa silloin, kun ne huomasin. Näiden näkyjen takia mä pyöräilen!

Tänä aamuna oli aivan epätodellisen väristä. Kun lähdimme kotoa päiväkodille oli oranssin sävyjä, joka muuttui vaaleanpunaiseksi ja lopulta näytti tältä ja sitten alkoikin sataa. Kastuin aivan läpimäräksi jälleen. Huomasin, että vesi alkaa olla kylmää ja mun pitäisi investoida kunnollisiin vedenpitäviin varusteisiin, koska tänä vuonna yritän polkea talvellakin. Töihin päästyäni olin aika kylmissäni ja reidet olivat ihan punaiset. Onneksi pääsin kuumaan suihkuun.

Jalan kuulumiset voisin kertoa tähän väliin. Jalalla pystyy kävellä normaalin näköisesti, mutta en pysty vieläkään kävellä rennosti, vaan äkkiliikkeitä täytyy varoa. Äsken innoissani näytin miehelle, miten pystyn seisomaan yhdellä jalalla, mutta sain jalan kuitenkin vain kipeäksi. Yhtenä päivänä kokeilin kyykätä 20 kiloinen kuopus harteilla. Ei sattunut kyykätä, mutta jälkeenpäin taas sattui. Mulla on ihan veltostunut olo ja kroppakin on muuttanut muotoaan. Peräosasto on litistynyt ja laskeutunut. Yyh. Vatsalihakset eivät ole enää niin selkeät, vaikka oon nyt elvyttänyt lihaskuntoani tekemällä joka päivä 30 punnerrusta, 20 vatsalihasrutistusta jalat 90 asteen kulmassa, 20 jalkojen nostoa ja 60 sekunnin hooverin. Mutta silti. Salille on päästävä!!

Nyt pitäisi päästä nukkumaan, oon ruvennut arvostamaan täyspitkiä yöunia. Ennen nukuin vain kuusituntisia yöunia, mutta nyt kun nukun kahdeksan tuntia, niin olen kuin eri ihminen. Olen paljon kärsivällisempi, energisempi ja onnellisempi. Piti täyttää kolmekymmentä, että oivalsin tämän perusasian.

Kommentit (4)

Meikku: Kiitos tosi paljon kommentista! Kiva kuulla, miten se talvipyöräily oikeasti on ja mitä se vaatii. 🙂

Olen kulkenut työmatkat polkupyörällä kesät talvet jo useampien vuoden ajan, 10km suuntaansa. (kaksi edellistä talvea on joutunut silloin tällöin tyytymään bussimatkoihin hurjan lumimäärän, kovan pakkasen ja auraamattomien teiden takia, hmph! Odotan leutoa talvea! :D)

Mielestäni on ehdottoman tärkeää kunnon varusteet, on se mikä vuodenaika tahansa. Nautin aivan suunnattomasti sateessa pyöräilystä mutta ehdottomasti goretexien kanssa. En mistään hinnasta lähtisi leikkimään vilustumisilla jos asteita on +6 ja taivaalta tulee vettä.

Talvipyöräilyyn suosittelen myös nastarenkaita ja kengän päälle vedettäviä neopreenisuojia. Suojaa viimalta ja lämmittää, sekä fillarikenkien käyttö mahdollistuu myös kylmillä keleillä. Nastarenkaat on toki makuasia, fillariliikkeessä kehoittivat kokeilemaan myös sitä, että laskee hieman ilmaa renkaista. Ei toimi mulla edes ajatuksena. Heijastinliivi! Vaikka oletan että sellaista käytät jo nyt.

Kiitos kivasta blogista ja tsemppiä, kyllä se jalka vielä kuntoon tulee kun malttaa;). (Ainoa muuten joka välillä ärsyttää on tuo ”lue lisää” nappula. MIksei blogi teksti voisi näkyä kokonaisuudessaan?)

-Meikku

Kiitos viestistä ja vinkeistä! Goretex-asun pitäisi nyt sijoittaa. Onko sulla sen suhteen mitään vinkkiä? Haluan kevyen ja mukavan ja kapealinjaisen, mistä sellaisen löytäisin? Ne näyttää maksavan mansikoita. Klossikenkien suojukset on ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa ja uudet kengätkin vois olla kova sana. Mä yritän pärjätä ilman nastarenkaita, koska mulla on maastopyörä ja siinä on sen verran paksut renkaat, että luulisi niillä pysyvän pystyssä. Jos ei, niin sitten investoin nastoihin. Heijastinliiviä mulla ei itseasiassa ole vielä. Oon kyllä muutoin huolehtinut näkyvyydestä. Mulla on lamppu ja heijastimia vaatteissa, mutta kyllä se liivi on ehdottomasti paras. Pitää hommata piakpuoliin.

Blogin teknisiin ominaisuuksiin mä en valitettavasti voi kamalasti vaikuttaa. Tämä ei todellakaan ole mikään käyttäjäystävällisin versio…

Hyvää syksyä sinulle!

Omat goretexit sun muut on ostettu fillariliikkeestä Käpylästä. Tottahan se kertainvestointina kirpaisee mutta ovat joka euron arvoiset kun paljon polkee. Erikseen ostin vuosia sitten syksylle windstopper-takin, niin ohut ja niin pieni ja niin kevyt että suu auki sitä katselin kun myyjä esitteli. Mä olen sen verran välineurheilija, että kunnon kamat pitää olla että voin keskittyä ite suoritukseen enkä siihen että onko liian kylmä, liian kuuma, liian hiessä vaatteet, liian paljon kangasta haittaamassa jne.

Mulla on kanssa talvella maastopyörä, ja siihen ne pakolliset nastat. Kevät-kesä-syksykaudelle köykäisempi fillari. En ikinä pysyisi pystyssä ilman nastoja vaikka on maastopyörä ja leveät kuvioidut renkaat. Joka talvi vetää muutenkin pari kertaa pannut niin ei viittis tieten tahtoen enää keräillä kamoja teiden varsilta.:D

-Meikku

Meikku: Kiitos tosi paljon kommentista! Kiva kuulla, miten se talvipyöräily oikeasti on ja mitä se vaatii. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *