Elämä 24.10.2017

Messujen jälkeinen väsymys

Teksti: Elina Hovinen

Viimeiset viikot ovat menneet tiiviisti I love me -messuja järjestäessä – suunnittelu, rakentaminen, itse messut ja lopuksi vielä purkaminen.  Viimeisen viikon työpäivät ovat venyneet kellon ympäri. Nyt meinaa vähän väsyttää ja menee hetki ennen kuin tästä rupeamasta palautuu. Treenaamista ei ole voinut ajatellakaan tämän härdellin keskellä ja kotiin tultua olen painellut suihkun kautta suoraan petiin.

Eilen messuosaston purkamisen jälkeen tulin kotiin ja nukahdin sohvalle. Lähdin suoraan unesta Ramin mukana salille. Treenaamisesta ei tullut mitään. Jokaisessa liikkeessä piti laittaa aiempaa pienemmät painot ja lyhentää sarjoja. Viime viikkoina mua on vaivannut treenatessa kova vasemmanpuoleinen päänsärky, jonka päättelin olevan ponnistuspäänsärkyä. Päänsärky alkaa aina kun syke nousee ja rasitustaso kasvaa ja hellittää sarjojen välillä, kun syke laskee. Sarjojen välillä lähinnä pitelin päätä ja huohotin. Harvinaisen ikävä ja tahmea treeni. Ei kulkenut sitten yhtään.

Silmälasit Favoptic *saatu

Ilta vedettiin ihan alta riman. Ruoaksi syötiin edellisen päivän jämiä, kävin saunassa ja painelin taas viltin alle. Paleli ihan hirveästi. Puin villatakkia, villasukkaa ja kääriydyin vilttiin. En jaksanut illan aikana mitään. Torkahtelin kännykän ja tv:n ääreen. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut kirjoittaa blogia tai avata sähköposteja.

Tällaisen työrupeaman jäljiltä on aivan finaalissa. Blogi laahaa perässä, kotityöt odottaa tekijäänsä, kroppa on ihan väsynyt, pää on tyhjä, mutta arkijuna puksuttaa säälimättömästi eteenpäin. Ei auta kuin yrittää räpistellä mukana. Kyllä se tästä taas tasaantuu. Tämä päivä alkoi olla jo lähellä normaalia. Nukuin normaalia pidempään. Aamulla hemmottelin itseäni ja laitoin kasvoille virkistävän WHAMISA-naamion, lakkasin kynnet ja selviydyin peräti toimistolle asti. Onneksi edellisen päivän kuumeinen olo oli tiessään.

Jaksaa jaksaa.

Kuvat: Rami Hovinen