Juoksu 1.9.2013

Midnight Run – ENNÄTYS

Teksti: Elina Hovinen

Eilen juoksin elämäni toisen kerran 10 kilometrin kisan. Ensimmäinen kympin kisa oli viime vuonna Midnight Run, sama setti tänä vuonna. Kuten tiedätte, en ole juossut lyhyempiä matkoja oikeastaan ollenkaan muuten kuin työmatkoina tai nopeahkoina vauhtikestävyyslenkkeinä maratontreenin yhteydessä. En siis ole koskaan treenannut lyhyempää matkaa tai yrittänyt saada itsestäni kovempaa vauhtia irti. Silti kovalla itseluottamuksella olin ilmoittautunut 45-50 minuutin lähtöryhmään.

Viime vuonna juoksin Midnight Runin kaksi viikkoa maratonin jälkeen ja samoin kuin tänäkin vuonna firman TYHY-päivän jälkimainingeissa. Ei siis todellakaan mikään ideaali tilanne juoksuun. Tänä vuonna ei sentään ollut maraton alla, mutta muuten olo oli tosi löysä ja maha oli kiukutellut ihan urakalla viimeiset kolme päivää. Mutta mä en luovuta, mä juoksen.

Sain houkuteltua miehen kahden nuoremman kanssa mukaan, esikoinen on serkuilla yökylässä. Lähdimme keskustaa kohti. Olin ihan hermostunut. Mahassa tuntui poltetta eikä ollut yhtään hyvä tai luottavainen olo. Kaikkea muuta. Kävimme pikaisesti moikkaamassa Hannaa Espalla, kun tiesin Adidas Heimolaisten olevan siellä.

Senaatintorilla oli mieletön meininki. Tytöt seurasivat tohkeissaan lavan tapahtumia ja katsoivat silmät pyöreinä sambaajien hetkutusta. Ilta pimeni kovaa vauhtia. Vielä nopeasti vessaan, mutta eipä sinne menty nopeasti, tuossa viaheessa oli puoli tuntia aikaa, mutta vessasta päästyä oli enää muutama  minuutti starttiin. Aloitin vasta tässä vaiheessa lämmittelyn. Juoksentelin pitkin Senaatintoria, väistelin ihmisiä, hyppelin, venyttelin ja etsin oman paikkani lähtöviivalla. Olin etsinyt satelliitit Garminiin jo aikoja sitten ja virittänyt Spotifyn soittolistan napin painallusta vaille valmiiksi. Soittolistan kasasin hirveässä kiireessä juuri ennen kotoa lähtöä.

Lähtölaukaus, tulta, taputuksia, jännitystä. Kohta letka edessä lähtee ensin kävelemään ja kohta juostaan. Edessä on meri vihreäpaitaista massaa, joka juoksee ihmeen hitaasti. Vauhti vähän kiihtyy. Siksakkaan massan seassa ja etsin ohituspaikkoja. Juoksen rennon joustavalla askeleella. Tuntuu hyvältä! Ensimmäinen kilometri oli kevyt mäistä huolimatta, vilkaisen Garminiin: 4:46 min/km. Ei huono, näinkö hitaalta tällainen vauhti tuntuu? Hyvä niin, jatka samaan malliin, ajattelen. Mietin Garminin lukeman perusteella lähdinkö liian kovaa, mutta kun tuntuu hyvältä, niin en todellakaan ala himmaamaan. Mietin Raksun kommenttia ”juokse alku rauhassa ja lopussa laitat lihan tottelemaan kuria”. Ylämäissä mietin muutaman vuoden takaista juoksukaveria Nannea – ylämäissä erotellaan jyvät akanoista – joten hanuri töihin, tasaisella kimmoissalla potkulla eteenpäin. Ensimmäiset neljä kilometriä oli tosi ruuhkaisaa ja piti tosissaan puikkelehtia, että pääsi ohi.

Juoksu tuntui ihanalta! Askel oli koko ajan kevyt ja rento. Nautin joka askeleesta ja ihmettelin jokaisen kilometripylvään kohdalla reippaasti alle 5 minuutin kilometrilukemaa. Siis mitä!? Pystynkö mä oikeesti juosta tätä vauhtia ja että tämä tuntuu näin hyvältä! Hurmoksellista! En ehtinyt matkan varrella huomaamaan ihmisiä. Mä vain juoksin ja kuuntelin tasaista jumputusta luureista. Ainoastaan viimeiset kaksi kilometriä tuntui tiukalta. Harmittaa vieläkin kun löysäsin kasin ja ysin välissä. Kilometriaika oli tuon välin huono vain 4:55/km ja kun huomasin sen mittarissa, niin päätin lähteä taas juoksemaan. Ei tämän pidä tuntua kivalta enää tässä vaiheessa: juokse nainen! Töppöstä toisen eteen. Viimeinen kilometri oli ehdottomasti tiukin myös mäkien puolesta. Pelkkää ylämäkeä, tai siltä se ainakin tuntui. En ollut koko matkan aikana ajatellut loppuaikaa. Nopealla laskutoimituksella tiesin, että alle 5 minuutin kilometriajalla alitetaan edellinen ennätys 50 min, mutta en ajatellut asiaa sen ihmeemmin. Maaliviivalla pysäytin kellon ja hämmästyin, kun aika alkoi nelosella. ENNÄTYS! 47:37! Huikea fiilis! Viimeisen kilometrin aika oli 4:27 min/km.

Mitäpä jos vaihtaisi maratonin lyhyempiin matkoihin Espoon Rantamaratonin jälkeen? Sen verran huikea juoksu tuo oli! Rupesi kiehtomaan nopeat juoksut. Kuinka kovaa sitä pystyisi juoksemaan, jos harjoittelisi oikein? En ollut juoksun jälkeen yhtään väsynyt. Tänään jaloissa toki tuntuu, mutta mietin, jos kuitenkin kävisin tänään kevyesti juoksemassa tai salilla. Penikat on taas ihan rauhalliset. Voi Zero Point, että nuo säärystimet ja sukat teki elämästäni laadukkaampaa! Eikä DS Trainereissakaan ole valittamista nyt kun ne on juostu sisään.

Matka: 10 km
Kesto: 47 min 37 s
Syke: keski – 172 bpm, max – 185 bpm
Kalorit: 546 kcal

Kommentit (50)

Kiitos! 🙂

Onnea, huikee suoritus! Ja noin hyvällä fiiliksellä, oot ihan rautaisessa tikissä!

Hei, mitkä noi sun luurit on? Itsellä napit käytössä ja hikoilen vissiin korvakäytävistäkin, niin ne ei eoikein toimi ja pitäis hankkia jotkut toisenlaiset…

(hiukan kirvellen täällä kirjoittelen, kun piti tässä vaiheessa olla itsekin maratonkunnossa ja nyt en pysty ottamaan juoksuaskeltakaan parin viikon takaisen leikkauksen jäljiltä, nollasta lähtee taas juoksut… :/)

Jee, kiitos! En olis ikinä arvannut, että pystyn vetämään tällaisen juoksun. Oon vieläkin ihan hurmoksessa.

Nuo mun kuulokkeet on Sonyn jotkut aika halpisluurit, mutta mä oon tykännyt niistä hirveesti. Pysyy päässä juostessa ja tykkään valkoisesta väristäkin.

Pikaista toipumista sulle. Lepää ja kuntoudu ihan rauhassa, niin olet nopeammin taas parhaassa treenitikissä.

Onnea isosti!! Huikea aika, huikea nainen! 🙂 Vautsivauuuu! 🙂

Kiitos paljon! Oli huippua!

Mahtavaa! Suuret onnittelut!

Kiitos! 🙂

On se kova nainen! Lääkettä endorfiinikoukkuun:) Huikea suoritus!

Nooh, yritän ainakin. 🙂 Todellakin, parasta lääkettä! Kiitos!

Huikee suoritus, onnea!
Suositteletko hankkimaan ekoiksi ”pitkiksi sukiksi” sukat vai säärystimet?
Ajattelin hommata ne ennen ekaa puolikastani. Mitä sukkia käytät säärystimien kanssa?

ps. vaihdoin nimimerkin, ku huomasin, et jollakin muulla on sama…

Kiitos paljon! 🙂

Mä suosittelen ehkä mieluummin säärystimiä, jos sulle tulee helposti esim. rakkuloita ja oot tottunut joihinkin tietyn tyylisiin juoksusukkiin. Mä käytän tosi napakoita juoksusukkia juostessa, siksi nuo säärystimet tuntuu turvallisemmalta vaihtoehdolta. Sukilla en ole vielä juossut, koska pelkään juurikin rakkuloita ja lisäksi säärystimet tuntuu mun jalassa napakammilta kuin sukat.

Onnea,hieno aika!Oli hauska nähdä sut ”livenä”adidasviirien luona.En siinä uskaltanut tulla piipittämään että oon lukenut jo ties kuinka kauan sun blogia ja hakenut inspistä omaan liikkumiseen.Mutta niin,näin kirjallisesti kiitokset motivaatiosta siis 😉 Itse olin adidasheimon mukana juoksemassa midnight runia ensimmäistä kertaa 🙂

Kiitos paljon! Olisit tullut sanomaan jotakin, tosin teillä tulikin samantien lähtö siitä, kun mä pölähdin paikalle. 🙂 Kiva kuulla, että olet saanut täältä motivaatiota. 🙂 Miten sun juoksu meni?

Joskus toisten sitten ;)Mä oon ollu koko viikon angiinassa ja olin vielä ke-to yön kovassa kuumeessa.Vielä la-aamuna mietin että tulenko vai en,ja onneksi päätin tulla kuitenkin!Aika oli kipeystilanne ja himmailu huomioon ottaen hyvä eli 1:09.Parannusta kesän alusta 20 min joten mihin sitä oliskaan pystyny terveenä..mutta hyvä,ehjä ja kivantuntuinen juoksu.Ensikerralla täysillä 😉

Kävinkin lukemassa sun blogista juoksusta. Eikö olekin ihana laji! Mäkin hurahdin aikoinaan kunnolla, kun maltoin opetella lajin ihan uudestaan. Tosin ilman elävää valmentajaa, mutta juoksufoorumin avulla. Aika mieletön mahdollisuus tuo heimo oli. 🙂

Onnittelut juoksusta! Aina pitää jäädä vähän parannettavaa, joten ensi kerralla todellakin paremmin. 🙂

Kyllä täytyy nyt syödä monen vuoden takaisia sanojani ja sanoa,että kyllä,maailman ihanin laji!Heimo oli kyllä uskomattoman hieno mahdollisuus oppia juoksu kunnolla.Tuskin muuten olisi käynyt näin hillitöntä hurahtamista 😉

Juoksu on ihanaa! Sitten kun siihen touhuun pääsee sisälle, niin se vie mukanaan. Ihan paras laji!

Tosi hieno aika, onnea!! Alle neljän tunnin maraton on lastenleikkiä 😉

Kiitos! No huijui. Maraton on silti maraton. Toki mä aion yrittää neljän tunnin alitusta, mutta hirvittää.

Waude! Tosiaan hieno aika! Onnea loistavasta suorituksesta! 🙂
Ja iloa tulevaan viikkoon! <3

Jee kiitos! 🙂

Kivaa alkavaa viikkoa sullekin, Monna!

Hienoo! 🙂 huippuaikaan oot juossut! 🙂 Olin itsekin juoksemassa..mahtava tapahtuma ja hieno fiilis! 🙂 Aikani oli 68min, oon tyytyväinen kun juoksu rullasi ja jaksoin koko kympin! 😉

Kiitos! 🙂 Oon kyllä tyytyväinen, vaikkä jäikin sellainen olo, että jäi vielä parantamisen varaa.

Pääasia, että juoksusta jää hyvä mieli, silloinhan kaikki tavoitteet on saavutettu. 🙂

Onnea, mieletön aika!! 🙂 Harmittaa istua itse täällä nuhaisena kotona ja lukea muiden urheilupostauksia. Kaiken lisäksi kaapissa odottaisi tuliterät lenkkarit lenkille pääsyä! Toivotaan, että tämä tauti menee nopeasti ohi!

Kiitos paljon!

Pikaista paranemista! Toivottavasti pääset pian korkkaamaan uudet lenkkarit.

Vau mikä aika, huikee suoritus! 🙂 Midnight Run on kyllä niin siisti tapahtuma!

Kiitos! 🙂 Oli tosi kiva tapahtuma! Ensi vuonna taas. 🙂

Hienoa! Kyllä Sä vielä sen 45 joskus juokset 🙂 mä täällä kotona tsemppasin sua!

Niin juoksen, oikeasti. Kiitos tsemppaamisesta! 🙂

Mahtava suoritus!!
Huraa!!

Jei, kiitos! 🙂

Hieno juoksu ja melkoista haipakkaa 🙂 Keskisyke 172 mykistää – melkoisen hyvin koneesi kävi. Tsemppiä viikkoon!

Kiitos! Yllättävän hyvältä tuntui tuollaisella keskisykkeellä jumpsuttaminen. Ei olisi arvannut. 😀 Onneksi olin päättänyt etukäteen, että sykkeitä en katso, olis saattanut pelottaa. 😀

Tsemppiä sullekin alkavaan viikkoon! 🙂

Onnea! Upea suoritus! Tsemppiä myös loppuun maratonharjoutteluun.

Mulla ois parin viikon päästä puoli maraton ja pohkeet on kivi kovat vauhtileikittelyiden jäljiltä. Venyttelyt ja hieronnat ei tunnu auttavan. Osaatko sanoa, olisiko säärystimistä apua ennaltaehkäisemään ja parantamaan vaivaa?

Kiitos! 🙂

Mä oon jotenkin niin rakastunut noihin säärystimiin ja vakaasti uskon, että ne on yksi iso tekijä mun pohjevaivojen häviänmiseen, joten kyllä mä voin suositella niitä. Tosin ei ne pelkältään riitä, vaan jatkat juurikin venyttelyjä, hierontaa ja sopivasti lepoa. Tsemppiä! Toivottavasti saat pohkeet rauhoittumaan ennen juoksua.

Upeasti juostu! Oot mun juoksuidoli. 🙂 Itsekin kävin lenkin juoksemassa ja kirjoitin siitä postauksenkin blogiini.

Voi kiitos! 🙂

Hyvä juoksukokemus sinullakin! Tosi kiva tapahtuma.

Loistavasti juostu! Jätin tällä kertaa väliin. Senaatintorilta kaikuvat äänet olivat houkuttelevia. Ensi vuonna sitten…
Jokaisella maratonilla vannon ja vakuutan, että siirryn lyhyempiin matkoihin. Siitä huolimatta löydän itseni taas kiertämässä uudestaan 42,195 kilsan kiekkaa. Olen joko tyhmä tai sitten maratonit ovat tosi koukuttavia.

Saa nähdä mitä mä vannon maratonin jälkeen. Viime maratonin jälkeen teki fyysisesti pahaa katsoa juoksevia ihmisiä. 😀 Silti mä olen taas menossa juoksemaan.

Ihan ekaks kiitos huikeesta blogista. Löysin blogisi ehkä noin 6kk sitten ja nyt olen koukussa. Olen saanut blogistasi paljon insipiraatiota omiin juoksutreeneihin ja muutenkin asenteeseen liikuntaa kohtaan. Blogisi on ehdottomasti paras! Näin sinut myös vilaukselta midnightissa. Vaude, mikä aika! Oma aikani oli 58,4min. Ensi vuonna pitää ehdottomasti mennä vähän nopeampien ryhmään, jotta ei tarvitsis niin paljon ohitella ja jonotella 😉 Hyvää syksyä ja täällä ollaan hengessä mukana maratontreeneissä ja tulevassa maratonissakin.

Oi, kiva kuulla, kiitos!

Ai näit? Olisit tullut sanomaan jotakin! 🙂 Samaa mä mietin, ens vuonna nopeampien ryhmään, ehdottomasti. Hyvää syksyä sinullekin ja hyviä treenejä!

Onnittelut hienosta suorituksesta! 🙂

Kiitos! 🙂

Voi Ellu, olen susta niin ylpeä! Miten mahtavassa tikissä oletkaan, en suotta fanita sua. Ja ihanaa kun tulitte moikkaamaan, olisipa ollut hetki aikaa, olisin mieluusti jäänyt juttelemaan kanssasi toviksi jos toiseksi. OOT RAUTAA!

Kiitos, Hanna! <3

Moikka!

Vähän aikaa sitten löysin blogisi ja jäin lukijaksi 🙂
Kiva ja mielenkiintoista seurata kun itšekkin urheillen paljon ja lähes päivittäin 🙂
Olin myös MNR juoksussa ja ihan huikea kokemus…eka juoksukilpailu itseasiassa koskaan ja meni todella hyvin! Tyytyväinen omaan suoritukseen 1h 9 min aika! Viikko oli aikaa valmistautua ja eka kerran noin pitkä matka asvaltilla/kivellä…mut hienosti meni! 🙂 ensi vuonna uudestaan!
Ja kolmen viikon päästä Espoon rantakymppi 🙂
Juoksuun voi näköjään jäädä koukkuun…

Moi! Kiva kun jäit lukijaksi! 🙂 Juoksu on todellakin koukuttava laji. Tsemppiä rantakympille!

LOISTAVA SUORITUS LAUANTAINA! ONNITTELUT! mistäs oot ostanu tyylikkäät kuulokees?:)

Jee, kiitos! 🙂 Kuulokkeet oon ostanut Clas Ohlssonilta.

Niin ja tietenkin onnittelut sinulle hyvästä juksusta. Ja mikä aika..wau! 🙂

Kiitos! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *