Elämä 28.6.2011

Mummala meren rannassa

Teksti: Elina Hovinen

Huh, onpa ollut vauhdikas viikon aloitus. Sunnuntaina sain äidiltä mökille viestin, että hän lähestyy purjehtimalla kohti Helsinkiä. Äitini on siis purjehtinut Oulusta Helsinkiin. Hän irroitti veneensä kotisatamasta kesäkuun alussa ja siitä lähtien hän on purjehtinut lähes taukoamatta, ei kuitenkaan yksin vaan miehistö on vaihtunut ainakin neljään otteeseen matkan varrella. Hän oli Hangossa juhannuksen alla, juuri sen myrskyn aikoihin. Samassa satamassa upposi venäläisten purjevene.

Emme ehtineet sunnuntaina Kauppatorille vastaanottokomiteaan, mutta mumma purjehti eilen veneensä meidän lähisatamaan, jonne kipitin tyttöjen kanssa (lukuun ottamatta esikoista, joka meni mökiltä suoraan mummilel ja ukille) lähes suoraan päiväkodilta. Kävin vain kotona pikapikasuihkussa ja pakkasin reppuun ihan varuiksi lapsille lämmintä vaatetta.

Haukilahdessa mumma juoksi meitä bussipysäkille vastaan. Veneeseen päästyämme meitä nälkäisiä odotti valmis ruoka ja katettu pöytä.

Tytöt rupesivat heti miettimään, että missä he nukkuisivat veneessä. Mummahan innostui ja lupasi, että tytöt saisivat olla veneellä koko seuraavankin päivän. Mulla rupesi hirveästi polttelemaan päästä purjehtimaan ja ehdotin äidille ihan varovasti, että mitä jos ihan vähän kävisimme merellä. Ja sehän sopi. Puimme vähän lisää vaatetta ja irroitimme veneen laiturista. Oi onnea! Tuntui kun olisin kotiin päässyt, kun pääsin pitämään peräsintä, trimmaamaan purjeita ja kuuntelemaan meren liplatusta. Ilta oli aivan täydellisen ihana! Kävimme ihan pienellä pyrähdyksellä, vain 8 meripeninkulmaa, mutta olipa se ihanaa!

Tuuli oli aivan lempeä ja meri tyyni, mutta vene kulki siitä huolimatta lähes neljää solmua.

Mies otti kannella päiväunet ja tuon mustan luukun alla nukkuu tytöt makeaa unta.

Aurinko tipahti juuri sopivasti puiden taakse, kun saavuimme takaisin Haukilahteen (en jaksanut säätää kameran asetuksia ja kuvan värit ovat vääristyneet). Jätimme tuhisevat tytöt jatkamaan uniaan keulapiikkiin ja kävelimme lämpimässä kesäillassa kotiin. Tunti meni taivaltaa viiden kilometrin matka. Mukava iltakävely. Olimme kotona vasta vähän kahdentoista jälkeen.

Tänään kävimme noutamassa tyttöset kotiin. Juoksimme miehen kanssa kotoa Haukilahteen. Tytöt olivat ehtineet sotkea veneen aikamoiseen kuntoon (kuva alla).

Maanantaina pääsen ihan oikeasti purjehtimaan. Ai että! Että tiedäkään, miten innoissani olen. Lainaus äidin tekstistä: ”Elinan silmät hehkuivat kuten aikoinaan pikkukannella istuvalla pikku-Elinalla. Kahdeksan meripeninkulman iltapurjehdus toi silminnähden iloa ja rentoutusta kesken työviikon. Juuri tätä varten olen tänne tullut!”

Ensi viikon reitti on vielä suunnittelematta. Mä toivoisin, että menisimme Tallinnan suuntaan, mutta sinne on pitkä pätkä avomeripurjehdusta ja vaatisi suotuisat tuulet, joten toivon nyt niitä.

Nyt jos painaisin pään tyynyyn ja menisin katselemaan purjehdusunia. Huomenna voisin kirjoitella vähän treeneistä. Jaksatteko lukea näitä mun purjehdusjuttuja? Näitä on nimittäin luvassa ensi viikolla.

Ps. Evitan tilaustarjous on vielä voimassa. Tutustukaa tarjouksiin tästä.

Kommentit (5)

Riikka: Kiitos ihanasta kommentista!

Totta. Purjehtijaksi synnytään. Mekin suunnitellaan veneen hankintaa, mutta ensin pitäisi saada lisää purjehduskokemusta, että uskaltautuisin veneen kippariksi. Ja mehän nautittiin, paljon.

Ihanaa! Saaristomökkeily on ollut osana kesäelämäntapojani niin kauan kuin henki on minussa pihissyt, ja näin haluan asiat jatkossakin pitää! 🙂 Kertakaikkiaan ihania meri- ja purkkarikuvia!

Daniela: Kiitos kommentista! 🙂 Minäkin olen viettänyt lapsuuteni kesät meren äärellä ja samaa haluan kyllä jakaa lapsilleni. Oman purjeveneen hankinta on koko ajan todennäköisempi haave.

Mulla täällä tippa linssissä. Mieletön ele teidän äidiltä! Se on tuo meri ja purjehdus sellnainen jokotai -homma. Se polte on tai sitten ei oo, mutta opetella sitä ei oikein voi. Meillä onnellinen tilanne siinä mielessä, että molemmat nautitaan samasta hommasta miehen kans, eli vene on hankintalistalla seuraavaksi. Vaikka aluksi joku pikkupieru, kunhan pääsis vesille! Nauttikaa te, tai nautittehan te tietenki 😀

Kiitos elämyksistä!

Se tais tuo tippa sumentaa linssiä siinä määrin, että kirjoitusvirheitä sattu jokunen tuohon viestiin 😀

-samainen anonyymi Riikka

Riikka: Kiitos ihanasta kommentista!

Totta. Purjehtijaksi synnytään. Mekin suunnitellaan veneen hankintaa, mutta ensin pitäisi saada lisää purjehduskokemusta, että uskaltautuisin veneen kippariksi. Ja mehän nautittiin, paljon.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *