Juoksu 2.7.2013

Näin treenaan maratonille

Teksti: Elina Hovinen

Treenaan parhaillaan Espoon Rantamaratonille, joka tulee olemaan elämäni toinen maraton. Ensimmäisen maratonin juoksin viime vuonna. Tapahtuma on syyskuun 21. päivä, joten vielä on hyvin aikaa virittää itseni maratonkuntoon. Tällä kertaa itse juoksu ei jännitä niin paljon, koska tiedän, että pystyn juoksemaan maratonin, jos vain kaikki muu menee kohdalleen. Saran maratonkokemus pysäytti itseänikin ajattelemaan, että maraton ei ole mikään kevyt pikku sunnuntailenkki, vaan se on kropalle ihan älytön rasitus ja niin monen eri asian summa.


Elämäni ensimmäinen puolimaraton. Tästä se kaikki lähti.

Aion treenata tällekin maratonille samalla reseptillä kuin viime vuonna. En millään malta jättää muita lajeja pois tai edes kauheasti vähentää, joten treenaan muutoin lähestulkoon normaalisti, mutta lisään vain viikko-ohjelmaan yhden pitkän lenkin, jonka juoksen yleensä sunnuntaisin. Tämä lenkki on tarkoitus juosta hitaasti, että se juoksukunto kasvaisi näiden pitkien ja hitaiden lenkkien avulla. Viime sunnuntaina juoksin 20 kilometriä ja tästä sitä matkaa on tarkoitus ruveta viikko viikolta pidentämään. Joka viikko kilometrin pidempi lenkki. Viime vuonna pisin lenkki taisi olla 28 kilometriä, joten sen pidempää ei välttämättä tarvitse juosta.

Maratonin lähestyessä juoksu vie voiton muilta treeneiltä ja silloin tulee jätettyä tukottavat jalkatreenit vähemmälle ja treenit muuttuvat jalkojen osalta vähän kevyemmiksi. Samalla syömiseen ja juomiseen kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kahden-kolmen tunnin lenkille on turha lähteä nälkäisenä ja kuivana. Maratontreenit on mulle viikon kohokohta ja juoksupäivä päivä menee aina aikalailla suunnitellessa ideaalia ajankohtaa lenkille unien, ruokailujen ja nesteytyksen näkökulmasta. 

En ole mikään oikea juoksija, koska mun viikkokilometrit ovat niin vähäisiä, etten kehtaa niitä juoksufoorumilaisille edes kertoa, mutta järkeilen niin, että mun muu aerobinen treeni korvaa lyhyempiä lenkkejä ja samalla pysyy juoksun mielekkyys yllä, kun ei tarvitse raivolla vääntää vauhtileikittelyjä ja himohidasta peekootreeniä, vaikkei yhtään huvittaisi. 😀 Voin näiden sijaan valita pyörälenkin tai raivokkaan raudan heiluttelun. Silti näillä vähäisillä kilometreillä ja tällä mun räpellystreenisuunnitelmalla ajattelin alittaa neljän tunnin ajan. Henkselit paukkuu, heh.

Olin ensin kirjoittamassa, että juoksu ei ole mun päälaji, mutta kyllä se silti taitaa olla. En vain ole mikään ennätysten metsästäjä, joka tosissaan puurtaisi suunnitelmallista treeniä ja tahkoais kamalan määrän kilometrejä. Mä olen tässäkin lajissa sellainen nautiskelijapuurtaja. Mä vain tykkään juosta ja tykkään tehdä vähän kaikkea, niinhän mä sitten teenkin.

Mun pitäisi äkkiä saada luettua Lentoa juoksuun -kirja loppuun. Saa nähdä muuttuuko sen myötä ajatukset juoksusta ja maratontreenaamisesta.

Kommentteja? Vinkkejä?

Kommentit (20)

Moikka! Kiva kun löysit, toivottavasti tulet toistekin!

Mä treenasin puolikkaalle vähän samalla tavalla kuin kokonaisellekin maratonille. Normaalien salitreenien ja pyöräilyjen lisäksi juoksin joka viikonloppu hitaan pitkän lenkin. Aloitin muistaakseni jostakin 6 kilometristä ja pidensin lenkkiä viikko viikolta kilometrillä.

Kiitos ja tsemppiä sullekin treeneihin! 🙂

Vaikuttaa kyllä todella fiksulta lähestymiseltä toiseen maratoniin! Oot jo nyt aika kovassa tikissä, joten tässä parin kuukauden aikana ja viimeistään keventelyjaksolla varmasti kuntosi menee sinne neljän tunnin tasolle! 🙂 Tunnut tietävän hyvin, mitä maraton vaatii, mutta juuri sen, että ei se vaadi ihan kaikkea. Kaikkea muuta liikuntaa ei tarvitse jättää pois treenatessaan maratonille!

Mä oon vähän samanlainen nautiskelijajuoksija! Mulla ei ole suuria tavoitteita juoksun suhteen aikojen puolesta, tykkään vain haastaa sopivasti itseäni! Maraton-treenailuissa juurikin pitkät lenkit on niitä viikon kohokohtia! 🙂

Hyviä maraton-treenejä sulle!

Kiitos kommentista, kiva kuulla, että oikean maratoonarin mielestä mun treenityyli vaikuttaa järkevältä! 🙂

Maratontreenissä nautiskelu on tärkeintä!

Hyvä sinä ja kiitos inspiroivasta blogista! (seuraan sua instagramissa myös, ja sä mua) 🙂

Tämä ei nyt liity aiheeseen, mutta ajattelin kysyä sulta vinkkiä/mielipidettä, kun oot konkari näissä treeniasioissa. Olen hankkimassa sykemittaria/rannelaitetta, mutta en tiedä niistä mitään. Mikä sulla on ja oletko tyytyväinen? Itse siis haluaisin seurata lenkeillä sykettä, kaloreita, matkaa, aikaa… mitä muuta?

Kiitos jos ehdit vastata!

ps. toi koodisanatehtävä kommenttien perässä on aika ärsyttävä ja vaikea :/

Jee, kiva kuulla, että tämä inspiroi!

Mä hommaisin tuolla kuvauksella Garminin Forerunner 210 tai siitä vähän halvemman version. Se mittaa sykettä, kaloreita ja matkaa ja GarminConnect on aika kiva, masiina imee tulokset suoraan nettiin, mistä voi tsiigailla reittejä ja muita tietoja.

Mä en tykkää kans noista koodeista, mut muuten tulee älytön määrä spämmiä ja niitä on ärsyttävää poistella.

Kiitos paljon tästä postauksesta! 🙂 Osui taas ihan täysin yksiin omien ajatusteni kanssa. Tai siis itse en ole juossut maratonia, se on vasta haaveissa, mutta harjoittelen jokseenkin samantyylisesti kuin sinä ja kuten sanoit, nautiskellen. Kaikista tärkeintä urheilussa on mulle se ilo ja päänsisäinen vaikutus (halvempaa kuin terapia)… Tämän nautiskelun haluaisin kuitenkin säilyttää ja olen pienessä mielessäni pohtinut, että kannattaako maratonista edes haaveilla, kun en ehdi enkä haluakaan muun liikunnan kustannuksella juosta jotain 70 kilometriä viikossa.

Lukaisin tuon Lentoa juoksuun -kirjan tuossa keväällä ja periaatteessa ei mitään suuria ahaa-elämyksiä tullut. Paitsi jonkin maratontreeni-luvun ihan viimeisin muutaman lauseen pikkukappale on jäänyt kummittelemaan mieleeni. Siinä kehoitettiin vielä kerran harkitsemaan maratonin juoksemista, kaikki terveysvaikutukset yms. saavutetaan jo maratonHARJOITTELULLA ja maraton itsessään on niin suuri yksittäinen rasitus että se välttämättä tavalliselle kuntoilijalle tuo mitään positiivista sinänsä. Siinä vähän jätettiin ilmaan vaihtoehto, että olisiko sittenkin kaikista parasta treenata maratonille, mutta jättää se itse maraton juoksematta. Tätä nyt oikeestaan pohdin tässä itsekin ja samalla varmaan vähän mietin niitä syitä, miksi sen juoksisin. Tietenkään itsensä ylittämisen tunnetta ei voi vähätellä, mutta jospa olisi fiksu kerrankin… 😉

Mulla on ihan samanlainen treenifilosofia. Hyvä olo pitää olla ja urheilusta pitää nauttia, muuten siinä ei ole mitään järkeä. Mä sanoisin, että maraton kannattaa juosta. Itselleni se oli yksi hienoimmista kokemuksista. Sillä kokemuksella leijui pitkään.

Mä helposti allekirjoitan tällä juoksukokemuksella, että se harjoittelu on parasta, mutta tulisiko treenattua niin paljon ja pitkiä lenkkejä ilman maratonilmoittautumista? Mulla ei ainakaan.

Jee, mä tuun kanssa tuonne Espoon Rantamaratonille. Vielä on mietinnässä juoksenko kokonaisen (olisi ensimmäinen) vaiko puolikkaan. 🙂
Sun harjoittelutapa on takuulla fiksumpi kuin mun 😀

Jee, kivaa! Kokonaiselle tietty ja rupeet mun kanssa juokseen treenilenkkejä?

Voin kuvitella miltä näytettäis yhteislenkeillä; sä menisit rennosti ja mä tekisin kuolemaa sykkeet pilvissä. 😀 Tosin mulla on aina sykkeet korkeammat kuin muilla, olleet aina.
Sä taidat tällä hetkellä juosta pitkikset alle 6 /km vauhtia ja mä taaperran noi 10-22 km lenkit jotain 6:15-6:30 /km. 😀 Kyllä mäkin vielä joskus… Ai jestas, kunhan pitää alkaa varmaan pidentää pitkistä jos meinaan kokonaisesta selvitä :O Ne pitäis varmaan malttaa juosta (voiko sitä kutsua sit enää juoksemiseksi?) vielä rauhallisemmin.

Älähän nyt! En mä mitenkään kiidä pitkiksillä, ainakaan aina, välillä 6:30 min/km on ihan realistinen vauhti mullakin pitkällä lenkillä. 🙂 Sitä mukaa kun malttaa niitä pitkiä juosta matalalla sykkeellä, niin kunto kasvaa ja kummasti ne sykkeetkin rupeaa pysymään maltillisina. Kannattaa olla kärsivällinen. 🙂

Hyvä kun lisäät pitkän treenin ohjelmaasi. Sillä pääset kirjaimellisesti pitkälle. Koeta mahduttaa vaikka yksi intervallitreeni viikko-ohjelmaasi. Siitä saa mukavasti lihassoluille ärsykettä.

Hennis, olen useasti miettinyt, teenkö hallaa kropalleni ja kuinka paljon, kun starttaan maratonille kerta toisensa jälkeen. Mulle se on kuitenkin kuin huumetta, tavoitteellisen harjoittelun kliimaksi. Tavoitteellisella treenaamisella tarkoitan tässä viikkokilometrejä nollasta neljäänkymmeneen. Yksi polttaa tupakkaa, toinen vetää liikaa viinaa, kolmas kuluttaa polvensa juoksemalla liikaa asfaltilla. Meitä on moneen lähtöön.

Mä oon niin huono noissa intervallijutuissa. Yritän salilla ja pyöräillen tehdä jotain vähän sinnepäin. Se kyllä tekis hyvää!

Hellöu! Hauska yhteensattuma, että meillä on ollut melkein sama aika ensimmäisellä puolimaratonilla. Mulla se oli 2:03:24 😀 Sulla on tosin ensimmäisestä hurjasti enemmän aikaa kun minulla, mulla ensimmäinen oli viime vuonna Espoon Rantamaratonilla. Tänä vuonna mennäänkiin samaan tapahtumaan kokonaista tavoittelemaan, eli siellä nähdään!

Maratontreenisi vaikuttaa tosi fiksulta!

Noniin, hienoa! Mä olin viime vuonna Espoon Rantamaratonin puolikkaalla radan varressa huutamassa ääneni käheäksi!

Siellä nähdään sitten! Hyvä me! 😉

Moi Elina!

Taisit ollakin Helsingin maratonilla ”kantapäillä” – muutama minuutti yli 4 sisuunnutti ja kävin alittamassa Vantaalla 4 h. Sun treeniyhdistelmä on aika samanlainen kuin mulla, mutta nyt mukaan ovat tulleet ne himohitaat peekoot (ei malttaisi…) ja intervallit. Menin asettamaan tavoitteeksi juosta Bostonissa, joten rakastamani raudanvääntäminen tulee kärsimään.
Alitat varmasti maagisen 4 h, muutama pitkis alle (taidat olla jo aloittanut!) ja siitä mennään. Laskin, että olen yleensä juossut 3 pitkää ennen maraa ja viikkomäärät ovat olleet hyvin maltilliset. Nyt pitäisi tahkota hurjasti enemmän tai perääntyä tavoitteesta. Tai vanheta ja siirtyä seuraavaan ikäluokkaan 🙂

Tulen kannustamaan Espooseen. Aurinkoisia kilometrejä ja muista, että kevyet lenkit palkitsevat! (Näin mulle on kerrottu!)

Sulla on kyllä kadehdittavat vatsalihakset! Siihen tähdätessä!

No kyllähän se 12 minuuttia jäi kaivelemaan, vaikka ei ekalle maratonille oikein voi mitään tavoitteita asettaa. Himohitaat peekoot on oikeestaan vaan pakko jaksaa juosta läpi, niillä se maratonkunto rakennetaan. Intervallit saa mun kohdalla luvan tulla pyörän selässä. Olis ihan huikeeta juosta maraton esim. Berliinissä. Ehkä vielä joku kaunis päivä.

Pitkikset oon tosiaan jo aloittanut, vielä tässä ehtii sunnuntailenkkejä vääntämään lähes kymmenen. Niillä eväin maratonille sitten. Kiva kun tuut kannustamaan! 🙂

Kiitos sulle kivasta kommentista! 🙂

Tsemppiä maratreeneihin! Pitkikset vaan tarpeeksi hitaasti, niin kunto siitä kohenee. Ja hyvä vaan et on muita lajeja matkassa, niin pysyy paikat ehjänä.

Kiitos! Sepä just, pitäisi malttaa juosta pitkiä maltillisilla sykkeillä. 🙂

Moikka!
Löysin ekaa kertaa blogiisi ja näyttää mielenkiintoiselta!
Jos ehdit niin voisitko valaista miten harjoittelit puolikkaalle vai löytyiskö se aikaisemmista teksteistä? 🙂
Toisiaan luin vain tän ekan tekstin , en ole vielä ehtiny selvittää itse,vaan olen heti kysymässä 😀
Kiitos, jos ehdit, mutta jatkan lukemista taaksepäin, jos tulisi vastaan 🙂
Paljon tsemppiä harjotteluihin!

Moikka! Kiva kun löysit, toivottavasti tulet toistekin!

Mä treenasin puolikkaalle vähän samalla tavalla kuin kokonaisellekin maratonille. Normaalien salitreenien ja pyöräilyjen lisäksi juoksin joka viikonloppu hitaan pitkän lenkin. Aloitin muistaakseni jostakin 6 kilometristä ja pidensin lenkkiä viikko viikolta kilometrillä.

Kiitos ja tsemppiä sullekin treeneihin! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *