Juoksu 28.1.2012

Neljä kuukautta sitten

Teksti: Elina Hovinen

Muistatteko, kun reilu neljä kuukautta sitten puolimaraton päättyi Pirkkolan metsikköön kymmenen kilometrin kohdalla? Mä muistan, koska sen jälkeen mun treenaaminen on ollut paljon vähäisempää ja varovaisempaa. 

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=_veuAxlSsBc&w=420&h=315]

Tässä video loukkaantumispäivän iltana. Olihan se hauskaa, kun piti keittiönjakkaran kanssa köpötellä. Seuraavana aamuna hain kepit, joiden kanssa kuljin enemmän ja vähemmän kaksi viikkoa.

Ootte varmaan aivan kyllästynyt tähän mun sairauskertomuksen kirjoittamiseen, mutta loukkaantunut jalka ei ole edelleenkään entisensä. Joka päivä, kun astun koko kehon painolla jalan päälle (esimerkiksi astun bussista ulos oikealla jalalla), nivuseen sattuu. Olen tässä oheistuotteena onnistunut kipeyttämään myös saman jalan polven ja lonkan. Polvi tuntuu kankealta ja välillä siltä, että lähtee alta. Lonkkaa taas vihloo ja kiristää ja napsuu. Kyllästyttää. En ole mennyt lääkäriin, kun en tiedä mitä ne siellä osaisivat asialle tehdä? Kuvauttaa ehkä ja se ei kuulu esim. työterveyshuollon piiriin ja se maksaisi vähintään 500 euroa. Mä oon kuitenkin pystynyt juosta lyhyitä matkoja eikä juostessa satu ihan hirveästi, mutta juoksun jälkeen jalka on vähän kipeämpi. Vähän mietityttää kuitenkin, että voinko jatkaa tätä menoa, vai olenko kohta jossakin leikkauksessa. En kyllä usko. Nyt olis ehkä konsultaatiopuhelun paikka – varo vaan siskoseni.

Sitten toinen asia. Mun pyörä. Kova uhoaminen läpi talven pyöräilemisestä jäi siihen, kun etuvaihtaja laukesi. En ole VIELÄKÄÄN saanut vietyä pyörää huoltoon. Tällä viikolla mä ostin Citydeal-lahjakortin pyörän vuosihuoltoon. Jos vaikka nyt heti soittaisin ja varaisin ajan (lauantaisin suljettu, yritin). Ajan varaamisen jälkeen ei voi enää perua. Tämä ei vaan voi jatkua näin. Mä en voi hyvin näin vähäisillä liikkumisilla. Pitää yrittää aikatauluttaa urheilut johonkin väliin ja laittaa pyörä kuntoon. Pyöräily on niin helppo ja ihana tapa kerätä urheiltuja tunteja viikkoon ja parhainta työmatkapyöräilyssä on se, että se ei ole perheen ajasta pois. Pyöräilyjen lisäksi tekisin lihaskuntoliikkeitä kotona, kävisimme koko perheen voimin kerran-pari viikossa salilla ja lisäksi satunnaisia joogatunteja ystävien kanssa. Olisko se siinä? Vois olla.

Ainiin, blogi täytti ihan huomaamatta 10. päivä 2-vuotta. Voisin jälkikäteen sen kunniaksi miettiä jotain arvontaa. Vai löytyisikö kiinnostusta?

Nyt viikkosiivousta tekemään. Leppoista lauantaita!

Kommentit (8)

Suvi: Kiitos vinkistä! Tuollainen vaihtoehto ei otullut mieleenkään.

Höpö höpö, et sä kuvantamisesta noin paljon joudu maksamaan! Terveyskeskuksesta lähete vaan HUS:iin! Kannattaa oikeasti selvitellä tuota… Kurjaa, jos jotain olisi tehtävissä ja jäisi sitten tekemättä. Saisit edes sitten fyssarilta ohjeistusta.

Suvi: En niin, jos menen julkisen kautta. Sitä voisin kyllä miettiä ja taidan varata ajan. Vai vai vai? Menisinkö ihan turhan takia?

Niin, ja tarkoitin magneettikuvia. Ne maksaa yksityisellä tuon verran, röntgen on alle satasen.

Joo, arvelinkin että magneettia tarkoitit. Julkisella et joudu pulittamaan itseäs kipeeks.

Kannattaa mieluummin katsoa kuin katua.

Sitähän sä kysyit.

Mene hyvä ihminen lääkäriin.

Mieluummiin maksat ja saat tietää missä vika vai onko edes mitään vikaa. Kuin arvuutella kotona että pitäskö vai eikö pitäis.

Itse tein viime kesänä päätöksen, et oma terveys on kuitenkin sen verran kiva että mieluummin sitä maksaa vähän enemmän kuin kärsii kivuista.

Ja kuinka kävi. Sain hoitoa, pääsin magneettikuviin, lähete fyssarille… ja… olen taas elämäni kunnossa. Koko syksy tosin meni selän kuntoon laitossa, mutta nyt voi taas elellä suhteellisen normaalia elämää ilman kipuja 🙂

Se pitää vielä loppuun lisätä, kun kirjoittelit marraskuussa(?) siitä että piristytäänkö yhdessä?

Nyt on sinne miekkailukurssille päästy ja itse tykkään! Suosittelen siis lämpimästi.. ainakin kokeilemaan 🙂

Suvi: Niinpä! Varailen ajan ensi viikolla.

Jemppu: Kiitos järjen äänestä. Miksiköhän mua hävettää mennä lääkäriin? Aina viimeiseen asti miettii kannattaako. Oma terveys on kuitenkin tärkeä juttu, ei mikään leikin asia.

Kiva kuulla, että miekkailukurssi on ollu kivaa! Itsekin löysin joogan ja rakastuin siihen. Mahtavaa löytää uusia lajeja. Uusien lajien kokeilua pitää ehdottomasti jatkaa. Ei voi tietää, mitä kaikkea missaa, jos jumiutuu vain muutamaan lajiin. Piristää oikeasti tosi paljon.

Jos lääkäri ei löydä vikaa ni koita jalkaterapeuttia!

Suvi: Kiitos vinkistä! Tuollainen vaihtoehto ei otullut mieleenkään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *