Vaellus ja Retkeily

Neljäs vaelluspäivä: peseytyminen on vaellusreissujen luksusta

5.6.2019 Teksti: Elina Hovinen

Lue ensin:
”Voi olla, että reissu jää tekemättä”
Ensimmäisen talvivaelluksen ensimmäinen päivä
Talvivaellus: Päivä paikoillaan
Tiukkaa nousua ja taistelua suolla

Nukuimme jälleen kellon ympäri. Tämä näyttää olevan vaelluksillamme enemmän sääntö kuin poikkeus. Rami oli mielestäni hiukan aamuäreä, vaikka hän kiisti kaiken. Hän loi mulle äreydellään kiireen tunteen. Aloin itse äksyillä. Äreys taisi johtua ihan allekirjoittaneesta.

Suoritimme joka aamuiset rutiinit: valmistimme aamupalat, pakkasimme rinkat, täytimme vesipullot ja laitoimme tuvan valmiiksi seuraavia varten. Olimme puoli yhdentoista aikaan valmiita lähtemään. Rami arvioi, että matkaan menisi 2,5 tuntia aikaa. Minä arvioin puoli tuntia enemmän.

Matka sujui yllättävän mukavasti. Yöllä oli ollut sen verran kylmä, että hanki kantoi. Reitin korkeimmalla kohdalla törmäsimme Suomunruoktun tuvalla tutustumaamme maastopyöräilijämieheen. Hän kertoi, että öykkäröivä mies majailee Luirojärven tuvan läheisyydessä. En olisi halunnut enää tällä reissulla törmätä tuohon negatiivista energiaa ympärilleen levittävään hahmoon.

Siinä rupatellessamme Tuiskukurun suunnasta tuli kolme Metsähallituksen moottorikelkkaa. Heidän tasoitettua ladun loppumatka sujui kevyesti. Ensimmäistä kertaa liukulumikengät peräti liukuivat.

Minä arvioin matkan keston oikein. Meillä meni matkaan aika tarkalleen kolme tuntia. Loppumatkasta hanki upotti sen verran, että viimeiset muutamat metrit kahlattiin taas syvässä kinoksessa. Aurinko oli jälleen paistanut koko päivän lämpimästi. Olimme hiihdelleet pelkissä paidoissa ja siitä huolimatta hiki valui noroina.

Luirojärvellä ryhdyimme heti lämmittelemään saunaa. Tuvalla ei ollut ketään ja nautiskelimme kahdestaan hiljaisuudesta. Saunan lämmittämiseen meni aika kauan aikaa, koska puut olivat märkiä. Öykkäröivä mies pörhälsi paikalle kesken saunan lämmityksen jälleen huutamaan meille. Hän arveli, että olisimme tehneet hänestä valituksen. Metsähallituksen miehet olivat käyneet huomauttamassa tälle hänen käytöksestään. Hänestä oli ilmeisesti tehty useampia valituksia. Tämä kohtaaminen päättyi kuitenkin hyvässä hengessä ja jäimme hyvillä mielin lämmittämään saunaa.

Viimeksi Luirojärvellä ollessamme saunoimme kiireellä, koska saunojia oli niin paljon. Tällä kertaa saimme saunoa aivan kaikessa rauhassa. Oli ihanaa nauttia täydellisen lempeistä löylyistä ilman minkäänlaista kiirettä. Tuntui ihanalta pestä itsensä oikein kunnolla. Peseytyminen on vaellusreissujen luksusta.

Luirojärven maisema oli nyt kevättalvella aika halju verrattuna syksyn upeuteen. Syksyllä Luirojärven maisema oli yksi kohokohdista ja nyt se oli vähän pettymys. Tuntui ankealta, että joka paikkaan piti liikkua niillä riivatun suksilla. Iltojen touhut rajoittuvat aika kapealle reviirille. Vaelluskenkiä ei huvittanut laittaa jalkaan, puhumattakaan suksista.

Saunasta tultuamme tuvalle saapui saksalainen perhe, joka majoittui varaustuvan puolelle. Kerroin heille mistä vettä saa, kun näin yhden heistä haahuilevan järven rannalla, missä järvi oli vielä jäässä ja kerroin, että sauna on vapaa. He eivät tuntuneet ymmärtävän kovin hyvin englantia ja jännitin ymmärsivätkö he, että saunaan pitäisi pian lisätä puita, koska muuten se sammuu.

Iltapäivä hujahti jälleen ihan huomaamatta iltaan tekemättä mitään kovin kummallista. Saimme valtavan Luirojärven Hillttonin kahdestaan käyttöömme. Ison tuvan lämmittämiseen meni kauan aikaa. Menimme nukkumaan jo kymmeneltä.

*Olen Jack Wolfskin ambassador ja lähes kaikki vaellusvarusteeni ovat heidän mallistostaan.