Silppua 8.10.2012

Ojenna kätesi.

Teksti: Elina Hovinen

Pari viikkoa sitten päätin, että nyt on taas korkea aika luovuttaa verta. Edellisestä luovutuksesta oli kulunut hirmuisen pitkä aika. Haluaisin luovuttaa aina säännöllisesti heti kun taas seuraavan kerran saa luovuttaa, mutta työmatkan varrella tai muuten helpon reitin päässä ei ole kiinteää Veripalvelun pistettä, niin bongasin liikkuvan Veripalvelun sivuilta, että meidän nurkilla järjestetään verenluovutustilaisuus. Sinne siis. Sarpukka lupautui tulemaan holhoamaan tyttöjä ja ottamaan kuvia, mies kun on aina maanantai-iltaisin kokouksessa.

Kuka sitten voi luovuttaa? Kriteereitä on paljon, mutta jos painaa alle 50 kiloa, niin on turha edes yrittää. Jos kiinnostuit verenluovutuksesta ja haluat selvittää voitko luovuttaa, tee testi:

Sovinko luovuttajaksi?

Tein jo etukäteen kyseisen testin, mutta silti sitä aina jännittää onko jotakin, joka estää luovuttamisen, kuten hemoglobiini, jonka tulee olla yli 125.

Hemoblobiinimittauksen ja haastattelun jälkeen pääsin luovutuspöydälle. Hemoglobiini oli peräti 147.

Tytöt halusivat tällä kertaa tulla ihan lähelle katsomaan luovutusta. Olisitte nähneet ilmeet, kun piikki pistettiin. Laatikoiden päältä tapitti kolme lautasen kokoista silmäparia kädet suun edessä. Tytöt jatkoivat aamulla aloittamaansa kysymystulvaa vielä luovutuspaikalla. Kiva sairaanhoitaja jaksoi kertoilla tytöille verenluovutuksesta ja mihin verta tarvitaan.

Luovutukseen ei mennyt montaa minuuttia. Sen jälkeen pääsimme luovutuskahveille. Lapsetkin saivat mehua ja keksiä. Hyvä mieli!

Haastan kaikki luovutuskelpoiset lukijat luovuttamaan verta, itselleni tämä oli kahdeksas luovutuskerta! Onko lukijoissa luovuttajia? Innoistuisiko joku ensikertaa luovuttamaan?

Ps. Sarpukalle kiitokset kuvista!

Kommentit (10)

Sarpukka: Mä huolehdin, että luovutat, jos vain muut kriteerit täyttyy. 🙂

PäiviP: Mäkin koen tämän tärkeäksi asiaksi. Hienoa, että luovutat! 🙂

Devis: <3

Paula: Kaikki ei vaan pysty luovuttamaan. Ymmärrän, että se harmittaa. Itselläni on yksi epäonnistunut luovutuskerta, kun neula meni suonesta läpi.

Hiluvitku: Kuinka pitkäksi aikaa pistotapaturma estää luovuttamisen? Onko se forever?

Anni anonyymi: Minulle on yhdentekevää saako Veripalvelu toiminnastaan jopa hieman voittoa. Kaikki kuitenkin maksaa, ei ne sairaanhoitajat siellä vapaaehtoistyönä sitä hommaa tee. Mistä sairaat ihmiset saisivat verta, jos kaikki ajattelisivat noin?

hapatusta: Amen.

Anonyymi: No kuule, just mietin samaa. Pyöräily tuntuu ihan supertahmealta, hengästyttää, paha olo, flunssainen olo… Saa nähdä kauanko tätä kestää. Toisaalta ei sen niin väliä, kun ei tässä tarvitse mitään erikoisempia suorituksia tehdä ja rauhakseen taas palauttelen kuntoa ja syön rautaa.

Ensi kerralla aion uskaltauta myös luovuttamaan sun seurassa! Ja nyt kun sanoin tän julkisesti, niin saat dissaa, jos jänistän 🙂

Erittäin hyvän asian puolesta tämä postaus! Mulla 18 kertaa takana ja tarkoitus mennä taas ensi viikolla, kun saan mennä 🙂

Useampi kerta on tullut luovutettua verta ja käynkin luovuttamassa aina kun ”saa taas luvan”. Siinä sivussa voi tarkkailla Hb-arvoa; mm. syyskuussa 2011 oli 131 ja nyt kuukausi sitten 141. 🙂

Seuraavan kerran joulukuussa!!

Menisin, mutta en saa. Sairastettu aivoinfarkti on pysyvä este, vaikken usko koko infakrtia koskaan sairastaneenikaan.

Ihana postaus ja todellakin, hyvän asian puolesta!

Minä olen yrittänyt luovuttaa kaksi kertaa verta, mutta harmikseni se ei ole täysin onnistunut. Aiemmin ongelmana oli, että paino oli alle 50 kg ja sitten kun paino oli vihdoin yli 50 kg, ei verenpaineeni ollut riittävä. Ensimmäisellä verenluovutusyritykselläni verta saatiin aika hyvä määrä, mutta aikaraja tuli täyteen (matalan verenpaineen vuoksi), joten luovutus jouduttiin lopettamaan kesken kaiken. Myöhemmin yritin käydä eräässä isommassa töihin liittyvässä tapahtumassa luovuttamassa verta muiden mukana, mutta verenluovutus piti keskeyttää, koska minua rupesi pyörryttämään niin paljon.

Nykyään painoa kyllä olisi riittävästi, mutta hemoglobiini on jatkuvasti liian alhaalla, joten en pysty luovuttamaan. Kannustan kyllä muita luovuttamaan ja meidän suku onkin hyvin aktiivista verenluovutusrintamalla, toivon siis että muut hoitavat tässä tapauksessa osani!

Tää on kyllä niin tärkee juttu! Mie menisin luovuttamaan, mutta töissä tapahtunu pistotapaturma valitettavasti estää vieläkin.

Heti kun suomesta poistetaan veripalvelu laki niin luovutan suomessa vertani, muuten pidan itsellani. En anna jonkun tahon rikastua minun verellani. Jos se todella menisi oikein ja ihan oikeasti sairaalat saisi sen ilmaiseksi, niin luovuttaisin, mutta totuus taitaa olla tarua ihmeellisempaa.

Veripalvelu on voittoa tavoittelematon järjestö. Tiedätkö, kuinka paljon kuluja tulee jatkuvassa käytössä olevien laitteiden kunnostamisesta ja uusimisesta, veren pakkaamisesta, käsittelystä, testaamisesta ja verivalmisteiden valmistamisesta sekä työntekijöiden palkoista ja tilavuokrasta? Haluan kyllä Anni Anonyymiltä kysyä, että millä tavalla hän aikoo järjestää veripalvelun niin, ettei siitä aiheudu mitään kuluja. Pitäisikö verituotteiden ostobudjetti moninkertaistaa vastaamaan näitä kuluja kunnallisessa terveydenhuollossa? Nythän sairaalat sun muut ostavat tarpeen mukaan eikä muita kuluja ole. Veripalvelun vuosikertomukset löytyvät netistä, niistä voi tarkistaa tietoja huhupuheiden sijaan.

Luovutan säännöllisesti 4 kertaa vuodessa jos vain pystyn. Verenluovutuksen tulee olla jatkossakin luovuttajalle vapaaehtoista ilman maksua verestä, mutta monen muun eurooppalaisen maan tapaan homoseksuaalisuusesteen voisi jo purkaa.

Viime luovutuskerrasta on jo vuosia.. Silloin huomasi että lenkkeilystä ei tullut 2kk yhtään mitään ja flunssat iski helposti. Hemoglobiini pomppinut aina 150-175 välillä että sen puolesta olisi varaakin luovuttaa.

Onko muilla ollut kunnon notkahduksia tai muita haittoja? Vai kuvittelenko minä?

Sarpukka: Mä huolehdin, että luovutat, jos vain muut kriteerit täyttyy. 🙂

PäiviP: Mäkin koen tämän tärkeäksi asiaksi. Hienoa, että luovutat! 🙂

Devis: <3

Paula: Kaikki ei vaan pysty luovuttamaan. Ymmärrän, että se harmittaa. Itselläni on yksi epäonnistunut luovutuskerta, kun neula meni suonesta läpi.

Hiluvitku: Kuinka pitkäksi aikaa pistotapaturma estää luovuttamisen? Onko se forever?

Anni anonyymi: Minulle on yhdentekevää saako Veripalvelu toiminnastaan jopa hieman voittoa. Kaikki kuitenkin maksaa, ei ne sairaanhoitajat siellä vapaaehtoistyönä sitä hommaa tee. Mistä sairaat ihmiset saisivat verta, jos kaikki ajattelisivat noin?

hapatusta: Amen.

Anonyymi: No kuule, just mietin samaa. Pyöräily tuntuu ihan supertahmealta, hengästyttää, paha olo, flunssainen olo… Saa nähdä kauanko tätä kestää. Toisaalta ei sen niin väliä, kun ei tässä tarvitse mitään erikoisempia suorituksia tehdä ja rauhakseen taas palauttelen kuntoa ja syön rautaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *