Uncategorized 4.5.2013

Onnellinen juoksija

Teksti: Elina Hovinen

Tänään oli juoksupäivä. Eilen illalla jopa vähän tankkailin hiilareita ja vettä lenkkiä varten. Aamulla heräsin tyytyväisenä yhdeksän tunnin yöunien jälkeen. Söin aika köykäisen aamupalan (kaksi ruisleipää ja kahvia) ja join kaksi shakerillista vettä. Tunnin päästä aamupalasta rupesin vähitellen vaihtamaan juoksukamoja päälle ja suunnittelin Google Mapsilla reitin, hain Garminilla satelliitit ja lähdin matkaan. Ekat kaks kilsaa tuntui tervanjuonnilta ja mietin, että mitäköhän tästä edes tulee. Maasto on täälläpäin hieman mäkisempää kuin meillä kaupungissa. Lääääh. Juoksin ensimmäiset 6 kilometriä metsäteitä, vastaan ei tullut ristinsielua. Yhden talon kohdalla kaksi isoa koiraa haukkuivat hurjana. Pelkäsin, että ne on irti ja pääsee syömään mut elävältä. 😀 Kerran ystäväperheen luona Pirkkalassa kävin lenkillä, siellä yhdeltä pihalta säntäsi susikoira mun perään ja hyppäsi selkään. Huh! Vieläkin menee jalat veteläksi, kun ajattelen sitä. Onneksi koira totteli omistajan huutoa ja palasi kotipihaan. Seuraavat 10 kilometriä jolkotin tylsää ison tien reunaa. Autoja viuhahti harvakseen satasta ohi, ehdin huomata muutamasta autosta hieman hitaat katseet. ”Mitä tuo hullu täällä juoksee?” Mökkitien risteyksessä mietin lyhennänkö lenkkiä 16 kilometriin, mutta ei, jatkoin sinnillä eteenpäin. Viimeinen neljän kilometrin metsätie oli yhtä tuskaa, vaikka ensin iloitsin, että vihdoinkin tuo risteys on tuossa. Metsätiellä oli ihan järkyttäviä mäkiä, joista osan kävelin. Ei vaan ollut jaloissa enää yhtään potkua ja sykekin hakkas hirveitä lukemia. Mulla oli ollut koko matkan ihan kauhea jano. Mulla oli ollut tarkoitus ottaa pullo mukaan, mutta unohdin. Välillä katselin ojiakin himoiten, että mitä jos vähän hörppäis. Ihan loppumatkasta oli varjoinen kohta, jossa oli vielä lumikasa. Työnsin käden onnellisena kasaan ja otin sieltä kourallisen lunta. Imeskelin lumet tyytyväisenä naamaan, josta sain vähän lisää virtaa. Viimeinen kilometri meni puhtaasti taistellen. ”Kilometri on naurettavan lyhyt matka”, hoin itselleni. Stoppasin mittarin tasan 21,1 kilometriin ja kävelin loppumatkan mökille. Jesh! Mä tein sen! Juoksukunto on vielä ihan hukassa, mutta tästä se lähtee. Jotenkin tämä puolikkaan juokseminen on aina jonkinlainen etappi ja testi, tästä alkaa vasta ihan oikea treenaaminen.

Nuo Sonyn kuulokkeet on ruvennut särisemään. Argh. Ne on kuusi viikkoa ollut mulla. Onneksi niissä on kahden vuoden takuu. Monennetkohan kuulokkeet tälle vuodelle? Onko kukaan vielä löytänyt kuulokkeita, jotka kestää oikeasti kovaa käyttöä?

Lenkin juoksin mun uskollisilla Asics Gel Cumuluksilla. On nuo vaan hyvät lenkkarit vieläkin, vaikka tuntui Niken jälkeen omituisen paksuilta. En uskaltanut pitkää lenkkiä vielä juosta Nikella.

Lenkin jälkeen upotin jalat järveen. Penikat on taas vähän oireillut, niin pitää nyt ruveta taas hoitamaan niitä. Lenkin jälkeen mökkisaunaan ja naamariin tortillaa. Ihana päivä!

Mutta voi Garmin, että se on ihana laite! En nyt ole ehtinyt ihan hirveän tarkasti tutustumaan siihen, mutta heti alkuun loistava toiminto on virtual partner, jolle voi määrittää tavoitekilometriajan ja Garmin sitten kertoo, miten mä juoksen siihen suhteutettuna. Kellosta pystyy katsomaan ajan, jonka verran aikaa on kurottavana, kuten mulla tänään. Olin laittanut tavoiteajaksi 5:45 min/km, mutta juoksin hitaammin. Mittari tärähtää aina kun kilometri tulee täyteen ja kertoo kilometriajan. Vaikuttaa mahtavalta laitteelta. Jatkan vielä tutustumista laitteeseen ja teen syväluotaavamman postauksen kuvien kera joskus.

Juoksu

Matka: 21,1 km

Kesto: 2 h 9 min

Keskisyke: 163 bpm!

Maksimisyke: 175 bpm

Kalorit: 1092 kcal

Helsinki City Runillakin oli tullut loistavia tuloksia. Heidi vipelsi ihan käsittämättömään aikaan 1:42 ja mun juoksijasisko (joka juoksi maratonin mun kanssa) juoksi aikaan 1:44. Moni muukin juoksi hienosti! Siskon ennätys ärsyttää positiivisella tavalla, koska meillä on mennyt aina niin, että sisko juoksee enkkarin ja seuraavalla kerralla mä juoksen nopeamman ajan ja sitten hän tekee taas uuden ennätyksen. Nyt hän on juossut kaksi ennätystä peräkanaa enkä ole päässyt lyömään hänen ennätyksiään. Aijai.

Mitenköhän muuten mun HCR-lipun voittanut juoksi?

Nyt menen katsomaan Suomen pelin loppuun. Mitä sulle kuuluu tänään?

Kommentit (20)

Juuri noin, päätavoite on saavutettu, kun treenit on treenattu. Tietty se varmasti harmittaa, kun ei päässyt kokeilemaan, minkä tuloksen olisi saanut. Mutta juoksentelet vaikka itsekseen sen puolikkaan, jos tuntuu, että jää hampaankoloon.

Vielä HCR juoksusta pienet tärinät päällä. Jalat on kunnon pökkelöt ja kävelyäkin pitää vähän tapailla 🙂 Meni kuten piti, karvan alle kaksi tuntia.

Lumi olisi kyllä juostessa maistunut mullekin 🙂 Hemmetin vesipisteet stadikalla oli taas viimesenä. Oon kateellinen tuosta jalkojen järveen upottamisesta, pitänee koittaa samaa kun itse sinne Valkealan suuntaan mökittelemään taas pitkästä aikaa pääsee.

Iloista iltaa 🙂

Hienoa! Onnittelut hyvästä juoksusta!

Lumi oli kyllä oikeasti nautinto tuossa vaiheessa lenkkiä! 😀 Ja kylmä järvivesi tuntui hyvältä väsyneille jaloille.

Kiitos Elina :),

vaikka mullakin oli juoksu kylla yhta tuskien taivalta… jalat toimi taydellisesti, mutta vatsa meni aivan sekaisin 🙁 no ei se mitaan… ihmettelen kylla, miten paasin noin hyvassa ajassa maaliin!

Siita se sullakin lahtee. Ihan mahtavaa, etta pystyt edes noin pitkan lenkin heittamaan leikkauksen jalkeen. Moni potkottelis kotona… oot ihan mielettoman sisukas 🙂 Siita se lahtee!

Nauti mokkeilysta, aivan ihanat maisemat teilla siella 🙂

Heidi 🙂

Mulla tulee lähes joka juoksulla mahan kanssa ongelmia. Jos ei juoksun aikana, niin viimeistään juoksun jälkeen. Huikeeta, että vatsakivuista huolimatta sait noin hyvän tuloksen!

Tästä se tosiaan lähtee. Pitäisi nyt laatia joku juoksuohjelma, jos meinaan Rantamaratonilla alittaa neljän tunnin ajan.

Heissan! 🙂

Mulla kans nuo penikat vaivaa sillon tällön,ja osaa kyllä olla kipeät. Kysymys kuuluukin, että miten hoidat niitä? Ite aina välillä hieron, mut ei tunnu kovin kivalta.

Hoidan kipeitä penikoita niin, että suihkutan lenkin jälkeen jaloille kylmää ja kuumaa vettä, venyttelen pohkeita huolellisesti ja lisäksi irrottelen sormilla kiinnityskohtiia irti. Se sattuu tosi paljon, mutta on ainoa tapa saada vaiva pois (omalla kohdallani).

Repesin ääneen tota lumen imeskelyä. Luin bussissa, joten taas paheksuvia tuoonhullunainen -katseita tuli. Mutta toi järvessä liotus tuntuu varmasti ihanalta. Voisihan tuota kotonakin harrastaa kylmällä vedellä.

Hehee. Se tuntui ihanalta! Kotona mä suihkutan lenkin jälkeen koiville vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä.

Minulla myös penikat kipuilee. Kiinnostaa kovin miten niitä meinaat hoitaa?

Oma ”valkkuni” neuvoo laittamaan kylmää niihin lenkin päälle. Toi järveen upotus on varmaan parhainta hoitoa?

Aika herkku sun uus mittari! =)

Hoidan penikoita suihkuttamalla lenkin jälkeen kylmää ja kuumaa vettä vuorotellen jalkoihin, lisäksi huolelliset venytykset ja sormin irrottelen kiinnittyneitä kohtia. Sormella luun reunaa pitkin. Tekee kipeetä, mutta auttaa!

No eikö ole! 🙂

Moi. Nyt heräs kysymys… Olen vasta alkanut harrastamaan juoksua ja joka paikassa toitotetaan pk-sykkeillä juoksemisen tärkeydestä. Itse viikon pitkikset menen matala sykkeisesti, välillä joutuu kävelemään tasatessa sykettä.

Kuinka paljon sä liikut pk-sykkeillä?

Sulla on inspiroiva blogi. Mukavaa kevään jatkoa!

Heitän kommentin täältä sivusta…

Iitu jos käytät antihistamiinia ja/tai avaavaa suihketta, muista että ne nostavat sykettä noin kymmenisen prossaa kumpainenkin. Itselleni oli järkytys, kun tajusin juoksevani siitepölyaikaan maratonin 175 tai jopa korkeammalla keskisykkeellä, mutta kuitenkin mielestäni rauhassa tepastellen. Lääkäri osasi kuitenkin kertoa tähän syyn.

Normaalisti juurikin pitkät lenkit juoksen pk-sykkeillä, tai ainakin yritän. 🙂 Matalasykkeistä treeniä olen yrittänyt tehdä myös kuntopyörällä/crosstrainerilla. Mut voi että se onkin niin vaikeeta malttaa pitää sykkeet alhaalla.

Kiitos kommentista ja muistutuksesta pk-sykkeillä juoksemisen tärkeydestä! 🙂

On niin mukava kuulla että on muitakin jotka eivät meinaa malttaa pitää sykkeitä aisoissa 🙂

Melko raakaa touhua vetää 2.09 kylmiltään lunta ahmien! Mulla meni mun eka puolikas lauantaina 2.07 ja toistatuhatta kilometriä olen saanut siihen harjoitella. Päässä on olleet Sennheiserin sankamalliset kevyet kuulokkeet varmaan viimeiset 500 km ja hyvin ovat kestäneet, vaikka korvat on märkänä aina! Stockalta ostin ja maksoivat vähän yli viisikymppiä. Kossin Porta Pro:t eivät kestä mitään ja niitä onkin särkynyt useammat parit perheessä. Noissa Sennheisereissä on kohtuullinen ääni, asialliset säädöt ja pysyvät päässä kun eivät siis ole nappimalliset.

Aika täpinät muuten aiheuttaa noi puolikkaat, eikös vaan?

😀 Hullua ja hullun ihanaa! HeiaHeia just ilmoitti, että olen juossut tänä vuonna vasta alle 200 kilometriä.

Kiitos kuulokevinkistä, pitääpä tutustua!

Kyllä puolikkaasta aina tulee hyvät fiilikset ja maratontreenien pitkistä lenkeistä muutenkin. Ai että odotan, että päästään siskon kanssa taas vetämään viikko viikolta pidempiä lenkkejä.

Onnea mahtavasta lenkistä! 🙂 Varmasti oli rankkaa kun oli eka lenkki ja noin pitkän vedit, aurinkoisella kelillä ilman juotavaa. Tiedän tunteen kun katselee ojan pohjia ja suihkulähteitä ja ihan oikeesti pohtii että joisinko tuosta vai odotanko vaan sitä että kuukahdan tähän ihan just :S 😀 Itse opin kerrasta, kyllä se olo on aivan kamala kerrassaan. Oot kyl hullu kun menit lunta syömään?! 😀 Eikö siitä tuu kipeeksi 😀 Jäätävä määrä bakteereja! Ainakin vastustuskyky nousee 😀

Varmaan ihana olla mökillä 🙂 Ihanaa viikkoa!

Tuli kyllä voittajaolo tuon lenkin jälkeen! 🙂

Vähän aikaa sitten jossakin tosi luotettavassa lähteessä kerrottiin, että uskomus lumen syönnin haitallisuudesta on hölynpölyä, niin uskalsin tehdä sitä mitä lapsiltani aina kiellän. 😀

Tultiin jo mökiltä kotiin, mutta oli ihana viikonloppupiipahdus maaseudun rauhassa! Ihanaa viikkoa sinullekin.

HCR-lipun voittanut ilmoittautuu ja harmissani joudun toteamaan, etten juossut. Korkea kuume ja kevätflunssa päättivät sitten jysähtää juuri HCR-viikonloppuna päälle, eli sain nieleskellä kiukkuani sängynpohjalla… Noh, nyt kun viikonlopusta on jo kulunut tovi ja näkee asioita taas vähän positiivisemmin niin täytyy todeta, että sainhan HCR:n tärkeimmän hyödyn onneksi silti, eli aloin juosta tavoitteellisemmin ja pidempiä lenkkejä, ja sama meininki jatkuu, kunhan tämä tauti on selätetty!

Ja kuten esimerkilläsi osoitit, eihän siihen puolikkaaseen mitään tapahtumaa tarvita 😀 Oot kyllä mieletön ton kuntoutumisesi (ja kuntosi) kanssa!

Juuri noin, päätavoite on saavutettu, kun treenit on treenattu. Tietty se varmasti harmittaa, kun ei päässyt kokeilemaan, minkä tuloksen olisi saanut. Mutta juoksentelet vaikka itsekseen sen puolikkaan, jos tuntuu, että jää hampaankoloon.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *