Matkustus 15.9.2016

Onnellinen retkipäivä Repovedellä

Teksti: Elina Hovinen

Eilen oli aivan mielettömän upea päivä! Olin onnekkaana saanut kutsun viettämään retkeilypäivää Repovedelle. Vastasin kutsuun oitis kyllä. Edellinen Repoveden reissumme oli hiukan epäonnistunut ja jo silloin ajattelin, että Repovedelle täytyy päästä uudestaan paremmalla onnella. Kutsun saapuessa ajattelin retkeilypäivän tuntuvan ihanalta arkipaolta keskellä viikkoa. Sitä se todella olikin!

Eilen aamulla varhain hyppäsin junaan kahden minulle jo ennestään tutun bloggaajan Nellan ja Elsan kanssa sekä bonuksena Pasilasta kyytiin hyppäsi uusi tuttavuus Kea. Matka meni ihan hujauksessa jutellessa. Kohta olimmekin Lapinsalmen parkkipaikalla Repoveden kansallispuistossa. Emme oikein tienneet mitä reissulta odottaa muuta kuin Repoveden upeita maisemia, mutta voi kuulkaas! Ainakin minun odotukseni täyttyivät moninkertaisesti. Pelkkä luontoon pääseminen tuollaisena upean aurinkoisena aamuna teki olon hyrisevän tyytyväiseksi, saati sitten kaikki muu, jota saimme päivän aikana kokea ja nähdä.

Melkein heti polulle päästyämme saavuimme Repoveden kuuluisimpaan paikkaan – Lapinsalmen riippusillalle. Kohta riippusillan ylityksen jälkeen saavuimme nuotiopaikalle, johon oli katettu pöydät meitä varten. Aamiainen oli jotain ihan käsittämätöntä – kauniit kattaukset, kansallispukuun pukeutunut herttaistakin herttaisempi Riitta, nokipannukahvia tarjoileva VP ja hengästyttävät maisemat. Minusta tuntui, etten pysty jotenkin käsittelemään sitä kaikkea. Hymyilin, liikutuin ja vaikutuin Riitan meidän ympärille luomasta sydämellisestä ilmapiiristä.

Riitta

Retki jatkui sopivan verkkaisesti, että ehdimme varmasti nauttia tarpeeksi maisemista ja ikuistaa niitä. Mukanamme kulki koko ajan tietopankkina Tervarummun Marika, joka tuntee Repoveden kuin omat taskunsa. Hän kertoi mielettömiä tarinoita Repoveden historiasta jääkaudesta tähän päivään. Joidenkin juttujen päälle hän nauroi: tätä ette kyllä kirjoita mihinkään. 😀 Eikä kirjoiteta. Menkää itse sinne, varatkaa Tervarummulta opastettu kierros ja kuulkaa nämä samat tarinat.

Olhavanvuori

Repoveden kansallispuisto oli tehnyt minuun jo ensivisiitillä vaikutuksen. Maisemat ovat komeat, erityisesti Olhava on jotain sellaista mitä en ole muualla nähnyt tai Mustavuoren näköalatornilta avautuvat henkeäsalpaavat järvimaisemat. Ajoimme veneellä myös Löppösenluolan kalliomaalausten ohi, joita Repoveden kansallispuiston alueelta löytyy muitakin. Kansallispuiston aluetta ei ole vielä ihan hirveästi ehditty tutkia. Repovesi sai kansallispuiston arvonimen vasta 2003 kolme vuosikymmentä kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Retkeily- ja eränkäyntipaikka Repovesi on kuitenkin ollut jo satoja vuosia.

Mustavuoren näköalatornista

Repoveden kansallispuisto palvelee retkeilijöitä ja luontoihmisiä laidasta laitaan. Repovedellä voi mökkeillä, patikoida, telttailla, meloa, polkujuosta ja jopa maastopyöräillä. Maastopyöräilijöille on ihan erikseen merkitty turvalliset reitit, pienimmille poluille maastopyöräilijöitä ei päästetä turvallisuussyistä.

Päivä hujahti juttuja kuunnellessa, muiden kanssa jutustellessa niin luonnosta, bloggaamisesta, elämästä kuin ihan arkisista asioistakin. Kohta olikin jo lounasaika, kun saavuimme Kuutinkanavan läheiselle nuotiopaikalle. Jälleen kattaus oli kerrassaan upea ja tunnelma aivan ainutlaatuinen. Saimme sukeltaa Samin avustuksella hetkeksi Jang Su -liikkumismuodon maailmaan. Teimme hengitysharjoituksia ja pari staattista harjoitusta, joiden avulla olimme vielä vähän paremmin läsnä, jos se enää oli edes mahdollista.

Riitta ja VP olivat valmistaneet meille nuotiolla lohta ja pöydissä meitä odotti valmiit salaattiannokset. Pääruoan jälkeen kahvit ja kakut tarjoiltiin oikein pöytään asti. Me saimme vain nauttia ja lepuuttaa hetken jalkojamme. Ihan liian pian olikin jo hyvästien vuoro. Vaikka olimme ihan äsken tavanneet, tuntui haikealta sanoa kiitokset, astua veneeseen ja lähteä kotimatkalle. Vene lähti kesken Riitan jutun (joita olisi riittänyt vaikka kuinka), sinne hän jäi laiturille vilkuttamaan ja retkiseurue vilkutti nauraen veneestä takaisin.

Mahtava päivä! Kiitos Visit Kouvola, kun kutsuitte ja kiitos Päivit myös seurasta! 🙂 Kiitos Riitta ja VP & KymiSun -tarjoiluista ja venekyydeistä. Marikalle ja Tervarummulle tarinoista ja historiatiedoista. Samille Jang Su -maistiaisista sekä seurasta ihanat bloggaajakollegat. Eilen oli todella etuoikeutettu olo!

 

Kommentit (8)

Oi kiitos Marianne! 🙂 Kannattaa ehdottomasti mennä, nyt syksyllä siellä on kaunista!

Pitääpä käydä tuolla joskus maastopyörän ja kameran kanssa.

Suosittelen. Tuo paikka on tosi kuvauksellinen. Välillä voi jättää pyörän parkkiin ja käydä tsekkaamassa maisemapaikat kävellen. 🙂

Ihana postaus! Vaikka bloggaajien ”mainospostauksista” on väännetty suuntaan jos toiseen, niin musta on aivan loistavaa markkinointia Kouvolalta tällainen! Näyttää ja kuulostaa, että päivään oli oikeasti panostettu yhteistyökumppanin puolelta ja se kyllä välittyy tästä postauksesta. Itse ainakin rustaan tämän perusteella Repoveden omalle Suomi To-Do-listalleni. Iso peukku, tykkäys ja muuta hyvää tälle postaukselle ja kamppikselle! 🙂

Kiitos, kiva kuulla, että ”mainostuksesta” huolimatta se aito tunnelma reissusta välittyi. 🙂 Itsekin arvostan tällaisia yhteistöitä, joihin on panostettu. 🙂 Kouvolalle pisteet!

Repovedellä voi myös kalliokiipeillä! ?

Se unohtuikin mainita! 🙂

Voi että! Niin hyvin kirjoitettu postaus, että teki heti mieli alkaa suunnittelemaan reissua tuonne! 🙂

Oi kiitos Marianne! 🙂 Kannattaa ehdottomasti mennä, nyt syksyllä siellä on kaunista!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *