Ajatuksia 25.5.2011

Onnellisuutta tavoittelemassa

Teksti: Elina Hovinen

Onnellisuus on asia, jota kaikki ihmiset varmasti tavoittelevat. Mitä onnellisuus on? Onnellisuus on suurimmalle osalle luultavasti sitä, että elämän perusasiat ovat kunnossa. On asunto, terveyttä ja tarpeeksi rahaa elämiseen. Vaikka kaikki edellä mainitut asiat olisivat kunnossa, ihminen voi olla onneton. Voi olla ongelmia ihmissuhteissa, työelämässä asiat eivät toimi haluamallaan tavalla tai elämästä puuttuu suunta ja päämäärä, voi olla kriisi oman itsensä kanssa tai jokin ihan turhamainen asia saattaa painaa mieltä. On ihmisiä, joilla murheen määrä on aina vakio. Ja sitten on ihmisiä, jotka eivät näytä murehtivan koskaan.

Olen oivaltanut, että onnellisuus lähtee pienistä asioista, pienistä teoista – jokaisesta itsestään. Täytyy hyväksyä itsensä. Täytyy katsoa sinne peiliin ja opetella rakastamaan itseään. Jos itseään ei hyväksy, on vaikeaa hyväksyä muitakaan. Onnentunnetta täytyy ruokkia. Siihen voi oppia. Näin mä uskon.

Eilen sain onnentunteita tuoksuista. Aamulla lastenhuoneessa tuoksui uni, pusuttelin unenpöpperöiset tytöt hereille, avasin ikkunan, josta tulvahti huoneeseen viileän keväinen aamu. Pesuhuoneessa tuoksuivat puhtaat pyykit, laitoin kahvit tippumaan ja leivät paahtimeen. Kohta tuoksui tuore kahvi ja paahdettu ruisleipä. Töihin pyöräillessä imin itseeni luonnon tuoksuja. Tuoksui vastaleikattu nurmikko, juuri asfaltoitu asfaltti, syreenit ja meri. Nautin hetkestä ja käänsin itseni onnelliseen moodiin. Vaikka elämä olisi kuinka kurjaa tahansa, voi ottaa Pollyanna-asenteen ja iloita pienistä ja kääntää kaiken hyväksi. Sen asenteen minä yritän omaksua.

Onnentunne on huumaava. Vatsassa kuplii, laulattaa, hykerryttää ja on sellainen olo, että voisi syleillä koko maailmaa. Haluaisin pysyvästi sellaisen olon. Kukapa ei?

Tästä biisistä tulee väkisinkin hyvälle tuulelle: Michael Bublé – Feeling Good

Onnellista keskiviikkoa, ystävät!

Kommentit (3)

Mä luulen että ihmiset sekoittavat keskenään onnen tunteet ja mielenrauhan eli perustyytyväisyyden.

Ymmärrän onnen niin kuin sinäkin: hetkellisinä mielihyvän huippuina, jotka voivat kummuta yhtä lailla pienistä ja arkisista asioista kuin suurista elämää mullistavista kokemuksista.

Ilo on onnen kaksoissisko ja joskus sekoittuu onneen niin, etten osaa sanoa kumpaa tunnen — tai tavallaan tunnen kumpaakin tunnetta.

Olen itsekin kokenut hetkellisiä onnen tunteita jopa silloin kun olin syvästi masentunut tai elämä on ollut ihan sekaisin.

Mielenrauha, jota voisi kai kutsua tyytyväisyydeksikin, on melko neutraali perustila, johon palaamme kun päästämme irti stressaavista, ahdistavista ja masentavista ajatuksista. Koen mielenrauhaa myös silloin kun keskityn täysillä tekemään jotain. Mielenrauhaa on mahdollista kokea pitkiäkin aikoja kerrallaan.

Ehkä mielenrauhaa voisi verrata rakkauteen ja onnea orgasmiin? Tai mielenrauha on niin kuin perusruoka ja onni makea herkku. Tai mielenrauha on arki ja onni juhlapyhä…

Mielenrauhaan pääsee kun päästää irti negatiivisista ajatuksista (esim. vaihtoehtomenetelmällä — meilaa katrievita@gmail.com jos haluat saada siitä laatimani ohjeen).

Onnea kokee aina kun muistaa olla kiitollinen elämässään olevista asioista — eli toisin sanoen kiinnittää huomiota siihen, mikä juuri siinä hetkessä on hyvin.

Luulen että monien ongelma on se, että kun kuuntelemme muita, jotka selittävät miten onnellisia he ovat koko ajan, luulemme, että on mahdollista elää jatkuvassa euforiassa.

Niinpä ajattelemme että meissä on jotain vikaa kun emme koe ihan jatkuvasti onnen tunteita. Seuraavaksi alamme kuvitella, että jos vain löydämme oikean kumppanin, laihdumme viisi kiloa, voitamme lotossa miljoonan, niin sitten mekin saamme nauttia jatkuvasta onnen tunteesta.

Tajuan juuri nyt itsekin syyllistyneeni siihen, että sanon olevani nykyään onnellisempi kuin koskaan, vaikka oikeasti pitäisi sanoa, että koen mielenrauhaa pidempiä aikoja kerrallaan kuin koskaan ennen.

Samoin olen sinun tavoin oppinut kiinnittämään huomiota asioihin, jotka ovat hyvin eli olemaan kiitollinen, jolloin voin kokea onnea aina kun haluan (tai muistan haluta).

Mikä parasta, mielenrauha ja onnen tunteet ovat koko ajan sisällämme eivätkä oikeasti edes riipu elämäntilanteestamme. Vain hieman ajatuksiamme ja huomiotamme ohjaamalla voimme päästä niihin käsiksi tässä ja nyt.

Onnentunteiden täyteistä päivää kaikille!

Mä kuulun niihin jatkuvasti stressaaviin ihmisiin. Otan aina kamalat paineet ja stressi ei vaan hellitä otettaan.. Huono juttu Crohnin taudinkin kannalta, stressi kun pahentaa oireita.

Pienet asiat toki mutkin tekevät onnelliseksi ja kyllä niitä jokaisesta päivästä löytyykin – ei siihen muuta tarvita kuin omat lapset ja mies 🙂

Mun mielestä ehdottomasti parasta onnessa on se, että se koostuu noista pienistä asioista.

Voihan sitä olla käsillä suurikin onni, kuten vaikkapa vastasyntynyt vauva. Tällöin äiti voi olla suunnattoman onnen ja euforian vallassa, mutta samanaikaisesti kuitenkin masentunut. Tällä perusteella olenkin pohtinut, että sitä aitoa ja oikeaa onnea, joka aiheuttaa onnellisuuden tunteen, ovat nuo pienet asiat.

Toisiksi parasta onnessa on se, että jos jatkuvasti on sellainen onnellinen olo, niin ei se enää tunnu oikein miltään eli mitä ankeampi elämä sen suurempi onni pienestä asiasta. 😀

– onneli

Mä luulen että ihmiset sekoittavat keskenään onnen tunteet ja mielenrauhan eli perustyytyväisyyden.

Ymmärrän onnen niin kuin sinäkin: hetkellisinä mielihyvän huippuina, jotka voivat kummuta yhtä lailla pienistä ja arkisista asioista kuin suurista elämää mullistavista kokemuksista.

Ilo on onnen kaksoissisko ja joskus sekoittuu onneen niin, etten osaa sanoa kumpaa tunnen — tai tavallaan tunnen kumpaakin tunnetta.

Olen itsekin kokenut hetkellisiä onnen tunteita jopa silloin kun olin syvästi masentunut tai elämä on ollut ihan sekaisin.

Mielenrauha, jota voisi kai kutsua tyytyväisyydeksikin, on melko neutraali perustila, johon palaamme kun päästämme irti stressaavista, ahdistavista ja masentavista ajatuksista. Koen mielenrauhaa myös silloin kun keskityn täysillä tekemään jotain. Mielenrauhaa on mahdollista kokea pitkiäkin aikoja kerrallaan.

Ehkä mielenrauhaa voisi verrata rakkauteen ja onnea orgasmiin? Tai mielenrauha on niin kuin perusruoka ja onni makea herkku. Tai mielenrauha on arki ja onni juhlapyhä…

Mielenrauhaan pääsee kun päästää irti negatiivisista ajatuksista (esim. vaihtoehtomenetelmällä — meilaa katrievita@gmail.com jos haluat saada siitä laatimani ohjeen).

Onnea kokee aina kun muistaa olla kiitollinen elämässään olevista asioista — eli toisin sanoen kiinnittää huomiota siihen, mikä juuri siinä hetkessä on hyvin.

Luulen että monien ongelma on se, että kun kuuntelemme muita, jotka selittävät miten onnellisia he ovat koko ajan, luulemme, että on mahdollista elää jatkuvassa euforiassa.

Niinpä ajattelemme että meissä on jotain vikaa kun emme koe ihan jatkuvasti onnen tunteita. Seuraavaksi alamme kuvitella, että jos vain löydämme oikean kumppanin, laihdumme viisi kiloa, voitamme lotossa miljoonan, niin sitten mekin saamme nauttia jatkuvasta onnen tunteesta.

Tajuan juuri nyt itsekin syyllistyneeni siihen, että sanon olevani nykyään onnellisempi kuin koskaan, vaikka oikeasti pitäisi sanoa, että koen mielenrauhaa pidempiä aikoja kerrallaan kuin koskaan ennen.

Samoin olen sinun tavoin oppinut kiinnittämään huomiota asioihin, jotka ovat hyvin eli olemaan kiitollinen, jolloin voin kokea onnea aina kun haluan (tai muistan haluta).

Mikä parasta, mielenrauha ja onnen tunteet ovat koko ajan sisällämme eivätkä oikeasti edes riipu elämäntilanteestamme. Vain hieman ajatuksiamme ja huomiotamme ohjaamalla voimme päästä niihin käsiksi tässä ja nyt.

Onnentunteiden täyteistä päivää kaikille!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *