Ajatuksia

Pride on tasavertaisuuden juhla

1.7.2018 Teksti: Elina Hovinen

Pride-viikko tulee tänään päätökseen. Tällä viikolla somessa on näkynyt sateenkaaren värit ja niiden yhteydessä erilaisia kannanottoja liittyen tasavertaisuuteen ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin. Olen myös törmännyt ihmettelyyn ja väheksyntään. Kuluneen viikon aikana olen tullut pohtineeksi suvaitsevaisuutta ja tasavertaisuutta (/tasa-arvoa).

Kuluvan vuoden aikana olen saanut tutkia perinpohjaisesti omia arvojani ja sitä, miten arvoni näkyvät mielipiteissäni, kirjoituksissani, olemuksessani ja teoissani. Elämän eteen heittämät haasteet pyöräyttävät aina hetkeksi kaiken päälaelleen ja tietyt asiat joutuu käymään useampaan kertaan perusteellisesti läpi. Keväällä koulussa oli kurssi, joka käsitteli monimuotoisuutta ja vähemmistöjä. Myös tämän kurssin myötä oivalsin paljon itsestäni ja arvoistani.

Meillä kaikilla on arvot ja meillä kaikilla on omanlainen tausta ja historia, joka määrittelee meitä ja maailmankatsomustamme. Kaikkea olemistamme ohjaa arvot. Miellän itseni suvaitsevaiseksi ja avarakatseiseksi, mutta arvojani ja toimintaani tutkiessani havaitsin kuitenkin, että kaikesta huolimatta minäkin sorrun jonkin asteiseen diskriminaatioon. En hyväksy minkäänlaista syrjintää, mutta siitä huolimatta tunnistin itsessäni jotakin sellaista, jota en meinannut millään haluta myöntää.

Usein arvoista puhuttaessa puhutaan vain niistä arvoista, jotka ovat yhteisesti hyväksyttyjä ja niin sanottuja hyviä ja oikeita arvoja, mutta meissä on myös piilotettuja ja sisäänrakennettuja arvoja, joita on vaikeampi edes tunnistaa. Kaikki helposti nimettävät arvot ja nämä sisäänrakennetut arvot ohjaavat kaikkea toimintaamme. Jokaista blogitekstiäni, yhteistyöprojektia, kasvatusta – kaikkea, ohjaa ne arvot, joiden mukaan elämääni elän.

Omia arvoja olisi hyvä pohtia täysin rehellisesti. Miksi teen niitä valintoja, joita teen ja miksi suhtaudun asioihin kuten suhtaudun? Arvoiksi on helppo listata perhe, ystävät, terveys, mutta miten nämä konkreettisesti näkyvät arjessasi? Arvovalinnat näkyvät ajankäytössäsi. Mihin käytät eniten aikaasi? Miksi?

Olen kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni vähemmistössä, joka määritteli identiteettini voimakkaasti aikuisuuteen saakka. Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä kasvaminen loi elämiselle ja kaikelle tekemiselle raamit, joita noudatin parhaani mukaan. Identiteettini on myöhemmin muovaantunut toiseen suuntaan. Irtaantumisen jälkeen olen saanut pohtia ihan uudella tavalla arvoni ja maailmankatsomukseni. Miten minä asioista ajattelen? Taustani ja kasvualustani määrittelee minua lopun ikäni, mutta näen sen vahvuutena.

Myös suhtautumiseni omaan taustaani on muuttunut näitä asioita pohtiessani. Tällä hetkellä suhtaudun taustaani lämmöllä ja kiitollisuudella, katkeruus ja viha on saanut väistyä. Taustani ja kokemukseni on tehnyt minusta minut.

Kokemukseni vähemmistöön kuulumisesta ja siitä irtaantumisesta on auttanut minua ymmärtämään erilaisia vähemmistöjä paremmin, vaikka toisen kokemus ja aihepiiri olisi täysin erilainen.

Ketään ei saa syrjiä sen vuoksi, minkälainen hän on tai minkälaiseksi hän kokee itsensä. Kaikilla ihmisillä tulee olla samat oikeudet ja sama ihmisarvo, olivat lähtökohdat minkälaiset tahansa.

Jos jokin ihmisryhmä, toisen ihmisen elämäntapa tai olemassaolo aiheuttaa sinussa negatiivisia tunteita, niin kannattaa ihan ensimmäisenä tehdä tutkimusmatka itseesi ja miettiä, mikä siinä on sellaista, joka nostattaa sinussa negatiivisia tunteita. Itselläni negatiivisia tunteita nostattaa pelko, epätietoisuus ja kateus. Kannattaa myös muistaa ajatella, miltä sinusta tuntuisi olla tämän toisen ihmisen saappaissa.

Minulle Pride on tasavertaisuuden ja erilaisuuden juhla. Meillä kaikilla ihmisillä on sama arvo, vaikka miten päin asiaa kääntelisi. Piste.

Love is love.

Kommentit

Kiitos Maria ihanasta kommentistasi! Onneksi elämä opettaa ja katkeruus voi muuttua voimavaraksi. Kuulostat kyllä ihanan avarakatseiselta ihmiseltä! <3 Ihanaa kesää sulle! Ja pahoittelut näin pitkästä vastausviiveestä. Olen tässä vähän pohdiskellut ja viettänyt aikaa lasteni kanssa.

Kommentit

Ihana teksti, ymmärrys paistaa läpi! Elämä on toden teolla kaikilla aina välillä vaikeaa, milloin mistäkin syystä – siksi on aina tärkeää suhtautua toisiin ymmärtäväisesti. Mieletöntä että katkeruus voi aina vaihtua kiitollisuudeksi, parhaimmillaan se on todella vapauttavaa! Vähemmistökokemuksestakin on hyötyä, niin kuin sanoit, ymmärtämisessä erilaisia vähemmistöjä kohtaa. Vaikka itse olenkin lestadiolainen, niin silti minun on helppoa ymmärtää esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä tai satenkaariperheitä, vaikka olemmekin hyvin erilaisia. Tämä johtunee siitä että lestadiolaisena on joutunut kohtaamaan paljon kiusaamista ja pilkkaa. Kaikkea hyvää ja aurinkoa elämääsi, ihana Elina! ☀️💕

Kiitos Maria ihanasta kommentistasi! Onneksi elämä opettaa ja katkeruus voi muuttua voimavaraksi. Kuulostat kyllä ihanan avarakatseiselta ihmiseltä! <3 Ihanaa kesää sulle! Ja pahoittelut näin pitkästä vastausviiveestä. Olen tässä vähän pohdiskellut ja viettänyt aikaa lasteni kanssa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *