Juoksu 18.4.2015

Puskajuoksurakkautta

Teksti: Elina Hovinen

Ennen juoksin vain asfaltilla ja pitkiksillä saatoin joskus poiketa puskaan puskapissan verran. Asiat ovat nyt muuttuneet ja nykyään juoksen myös siellä puskassa. En tiennyt, että se voi olla niinkin kivaa kuin se on!

Janne Hietala sanoi sen hyvin. ”Asfaltilla juostessa odottaa, että lenkki on ohi ja lenkin jälkeen tulee hyvä fiilis. Metsässä juostessa matkan tekeminen on se juttu.”

Asfaltilla juokseminen on myös ihanaa, mutta kyllä tuolla metsässä juokseminen on vaan niin eri asia. Se on ihan kokonaan eri laji. Metsässä täytyy olla koko ajan läsnä, koska jos keskittyminen herpaantuu, niin äkkiä on nenillään turpeessa tai polvet kolisee kallioon.

Juoksimme torstaina keskuspuiston metsiköissä, ei niillä pyöräteillä, vaan siksakkasimme SuuntoSalomon-juoksuporukan kanssa polkuja ristiin rastiin. En ole vielä kovin montaa juoksulenkkiä juossut metsäpoluilla, mutta olen jo nyt ihan rakastunut. Tykkään muutenkin olla metsässä ja tykkään juosta – tässä ne kaksi kivaa asiaa yhdistyy. Kannattaa kokeilla! Metsässä juokseminen on tietysti paljon hitaampaa kuin tasaisella, mutta siellä vauhti tuntuu kovemmalta, kun pitää väistellä kiviä, kantoja ja oksia, pomppia kalliolta toiselle ja vesilammikoiden yli. Polkujuoksu on myös paljon kuormittavampaa ja jyrkimmät nousut täytyy mennä kävellen. Polkujuoksussa on enemmän kyse fiilistelystä kuin itse juoksemisesta – ainakin jos multa kysytään.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että lähden Vaarojen maratonille elämysreissulle, en tekemään mitään jäätävää suoritusta. En aio asettaa mitää tavoiteaikaakaan, tai en ainakaan aio sanoa sitä ääneen, jos sellaisia menen mielessäni päättämään.

Aion muuten juoksuttaa teitä blogin lukijoita toukokuussa keskiviikkoisin. Tarkoituksena on tehdä ihan kevyitä ja lyhyitä lenkkejä, että kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Tarkoituksena on nauttia liikkumisesta yhdessä ilman sen ihmeempää agendaa. Laittakaa Sykesportin Facebook-sivu ja Instagram-tili seurantaan, sitä kautta asiasta infotaan lisää.

Kommentit (2)

Alusta on tosiaan paljon miellyttävämpi ja jaloille armollisempi kuin asfaltti. 🙂 Aivan ihana laji!

Mie rakastuin viime syksynä kyseiseen lajiin ja se on miun penikkaisille koivilleni herkkua. Juoksuasento pysyy jostakin syystä paljon helpommin kasassa oikein juurakkoisilla/kivikkoisilla pätkillä ja mie ainakin tunnen itteni ihan joksikin vuorikauriiksi tekniikkapätkillä kipittäessäni! Ihan mahtava fiilis! Todellisuus on toki varmasti jotain ihan muuta, mutta entäs sitten? 😉

Alusta on tosiaan paljon miellyttävämpi ja jaloille armollisempi kuin asfaltti. 🙂 Aivan ihana laji!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *