Treenipäiväkirja 6.2.2012

Rakastan viikonloppuja

Teksti: Elina Hovinen

#5 10 am – aamu, joka vaan venyi ja venyi. Lapsille aamupalaksi höttöleipää ja maapähkinävoita, tämä on heidän viikonlopun spesiaaliherkku. Itse tyydyin vaatimattomampiin eväisiin: viiliä, mysliä, mehukeittoa ja iso kupillinen kahvia. Oon oppinut rakastamaan viikonloppuja ja viikonloppujen kiireettömyyttä. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä, ei tarvitse mennä mihinkään. Sen kun vain on. Ah, ihanaa!

Tänään sain oltua tehokaskin. Järjestelin ja imuroin koko talon. Mua huvittaa itseni. Sain yhden päivän oltua ihan vain löhöillen ja sen jälkeen on pakko taas ruveta sinkoilemaan. Mutta silti, se olo on ihana, kun ei periaatteessa tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Ymmärrättekö? No en minäkään.

Iltapäivällä lähdin hakemaan pyörääni keskustasta. Juoksin sinne ja pyöräilin kotiin. Teki niin hyvää! Pakkanenkin oli lauhtunut sen verran, että valuin hikeä juoksulenkin jälkeen. Pyöräily oli vähän viileämpää touhua. Juostessa ihailin koko ajan syvemmän siniseksi muuttuvaa taivasta ja isoana möllöttävää kuuta. En ottanut kuvaa, kun ajattelin, että otan vasta paluumatkalla. Paluumatkalla pyrytti lunta ja näky oli aivan toisenlainen. Olisi pitänyt ottaa kuva siitä kuusta, taivaasta ja vaalipäivän kunniaksi liehuvista suomenlipuista.

Pyörä oli kuin uusi Fillarikellarireissun jälkeen. Vaihteet toimi kuin ajatus. Uudet renkaatkin tuntuivat pitävän.

Juoksu 

  • Matka: 8.96 km
  • Kesto: 55 min 50 s

Pyöräily

  • Matka: 10.46 km
  • Kesto: 45 min 14 s

Syke- ja kalorilukemia ei nyt ole, kun sykemittarin sykevyö on hävinnyt johonkin. Tätä on ollut ilmassa, nimittäin mun kotiavaimet oli hukassa, mutta onneksi löytyivät siivouksen yhteydessä sohvatyynyn välistä.

Viimeisimpiä treenejä.

 

Kommentit (3)

Uusi Aamu: Sä sen ymmärsit! Juuri tuo on parasta kiireettömässä olossa. Jos saakin aikaan, niin se on vain bonusta.

Suvi: Ei se kato mittää. Sit ottaa vaan lungisti. 🙂

Hmm. Kotipostaus. Ensin ajattelin, että en halua, koska koti on pyhä ja mä en oo mikään sisustajatyyppi, mut voisin mä ehkä jotain paloja paljastaa. 🙂 Kivaa viikkoa sullekin!

Tuo on aivan mahtava viilis, kun ei tarvitse tehdä mitään, mutta kun silloin saa aikaiseksi vaikka mitä niin se hyvänolontunne tavallaan tuplaantuu, koska silloin kun pitäisi tehdä jotain, muttei kuitenkaan jaksaisi niin ei tarvitse silloinkaan tehdä mitään 🙂 Olipas vaikea selittää mitä ajoin takaa..

Mut mitäs, kun se fiilis vaan kestää ja kestää ja kestää ja pitäis orientoitua jotenkin edes työviikkoon? Mä heräsin tänään taas kaks tuntia liian myöhään. Onneksi sain päivän vaihdettua vapaaksi ja vapaana viikonloppuna käyn tekemässä sitten tunnit (tuplaliksalla vielä, hee hee!). Mun on niin vaikea saada itsestä mitään irti.

Hei, oisko kauheeta pyytää kotipostausta? Oon usein ihastellut sun kuvien kautta teidän kotia, mutta toisaalta koskaan ei oo saanut sellaista kunnon kuvaa siitä. Ja mielellään arkisessa kunnossa, eikä just tuntien siivoomisen jälkeen – meille muille kato tulee muuten vähemmyyskompleksi 😀

Kivaa viikkoa. Reipas.

T. Tänä vuonna HeiaHeiassa 3,7 tuntia tehtynä (ja siitäkin 1 tunti ”pakollista” kuntotestiä) 😀

Uusi Aamu: Sä sen ymmärsit! Juuri tuo on parasta kiireettömässä olossa. Jos saakin aikaan, niin se on vain bonusta.

Suvi: Ei se kato mittää. Sit ottaa vaan lungisti. 🙂

Hmm. Kotipostaus. Ensin ajattelin, että en halua, koska koti on pyhä ja mä en oo mikään sisustajatyyppi, mut voisin mä ehkä jotain paloja paljastaa. 🙂 Kivaa viikkoa sullekin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *