Juoksu 25.4.2016

Rantareittien lenkki räntäsateessa

Teksti: Elina Hovinen

Lauantaille oli ohjelmassa pitkä lenkki. Alunperin oli aikomus juosta Heidin kanssa aamulla kimpassa, mutta Heidi on mahdoton aamuvirkku, etten saanut itseäni hänen rytmiin sopivaan aikaan liikkeelle (olisi pitänyt lähteä ehkä seiskalta?) :D, joten venytin lähtöäni iltapäivään.

Rakastan viikonloppuja ja kiireettömyyttä. Mikä olisi parempaa kuin kölliä sängyssä niin pitkään, että nälkä pakottaa aamupalalle? Pitkästä aikaa mulla oli viikonloppu, jolloin kalenterissa ei ollut koko viikonlopulle mitään pakollista. Olin aikonut käydä Str/ken avajaisissa, mutta lenkin jälkeen olin niin simahtanut, etten sitten jaksanutkaan.

Nousin lauantaina sängystä vasta lähempänä yhtätoista. Söin tukevan aamupalan (juoksijan aamupalasta tulossa juttua myöhemmin) ja join rauhassa puoli pannullista kahvia, vettä ja kookosveettä. Olen ihan rakastunut kookosveteen, se nesteyttää ihanasti ja maistuu kesältä.

Vasta parin tunnin päästä heräämisestä rupesin etsimään lenkkivaatteita. Olin aamuisen auringonpaisteen jäljiltä siinä luulossa, että olen lähdössä aurinkoiselle lenkille. Ulos astuessani yllättikin märät rätit, joita tuli taivaalta tiuhaan tahtiin.

Hetken teki mieli kääntyä takaisin kotiin ja käpertyä vilttiin, mutta ei kai nyt sentään, koska olin jo päässyt ulos asti. Lähdin lönköttelemään tasaista vauhtia ja lenkki sen kun vain parani kilometrien kertyessä mittariin. Ensin ajattelin, että juoksen neljätoista kilometriä, mutta kun askel oli kevyt ja kimmoisa, niin päätin juosta hiukan pidemmän lenkin. Juoksin kaiken kaikkiaan tasan puolimaratonin pituisen lenkin. Ihan vasta viimeisillä parilla kilometrillä jalkapohjat kertoivat, että eivät vielä kestä noin pitkään iskutusta, muuten lenkki sujui yllättävän kepeästi.

Koko reilut kaksi tuntia taivaalta puski joko räntää tai vettä vuoronperään. Kotiin päästyä olin aivan läpimäräkä ja meninkin heti suoraan saunaan lämmittelemään. Lenkki veti minusta mehut ihan kokonaan, en jaksanut tehdä loppupäivänä oikein mitään.

Olipa ihana juosta taas pitkästä aikaa ja olipa myös ihana juosta vaihteeksi yksin. Spotifyn juoksulistalta tuli lenkin aikana biisi, jota kuuntelin kymmenen vuotta sitten treenatessani elämäni ensimmäiselle puolimaratonille. 🙂 Se biisi oli tämä. Kymmenen vuotta sitten. Aika lentää.