Vaellus ja Retkeily 31.3.2016

Repoveden kansallispuisto

Teksti: Elina Hovinen

Pääsimme kuin pääsimmekin viime torstaina lähtemään metsään. Mun olo ei tosiaan ollut mikään paras mahdollinen, mutta koska tarkoituksenamme ei ollut tehdä muutenkaan mitään pitkiä taivalluksia, ajattelin, että rentoudun paremmin metsässä kuin kotona, joten päätimme lähteä.

Loppumatka oli pientä kiemurtelevaa tietä, joten matka kesti yllättävän kauan. Ehdimme kuitenkin perille juuri ennen pimeäntuloa. Ensimmäisenä päivänä meidän oli määrä tarpoa vain vuokrakodalle. Matkaa oli neljä kilometriä. Vaikka reitti kodalle oli maaston puolesta helppoa, vasta satanut lumi teki oman haastavan lisän patikointiin, sekä puuterin alla oleva peilijää. Taivaltamiseen meni jotakuinkin tunti.

Kodalle päästyämme yllätyimme hieman negatiivisesti. Ulkona lämpöasteet oli nollassa, joka tarkoitti yölle pakkasasteita. Kodassa oli keskellä oli tulisija, mutta se olikin avotuli kaminan sijaan. Kotaan tuodut puut olivat aivan märkiä ja niiden sytyttämiseen meni oma aikansa. Seuraavalle reissulle trangian ja kaasun lisäksi lähtee myös pieni määrä sytytysnestettä vastaavia tilanteita varten. Aina oppii jotakin. Sitten kun saimme tulen kunnolla syttymään, huomasimme, että se ei lämmitä kotaa, eikä varsinkaan pidä sitä lämpimänä, koska lämpö ei varaudu mihinkään. Teidän kannattaa olla fiksumpia ja varmistaa vastaavassa tilanteessa, että kodassa/tuvassa on kamina eikä avotuli.

Yöllä minulla oli onneksi lämmin, kiitos loistavan makuupussin! Ramia puolestaan paleli, vaikka makuupussin pakkasasteet ovat käsittääkseni samat. Miesten makuupussit ovat aina naisten pussia kylmempiä, koska miehet eivät yleisesti ottaen palele yhtä herkästi kuin naiset.

Seuraavana aamuna lähdimme taivaltamaan kohti Lapinsalmen riippusiltaa. Sinne oli matkaa kodalta reilut kuusi kilometriä. Repoveden luonto muistutti mielestäni Kolia aika paljon. Upeita maisemia ja korkeuseroja. Kävellessä tuli ihanasti lämmin, mutta ruokaa laittaessa taas tuli kylmä. Alkoi jo vähän nyppimään jatkuva paleleminen.

Kodalle päästyämme pistimme tulisijaan kunnon roihut ja saimme itsemme siinä tulen läheisyydessä jotakuinkin lämpimäksi. Hetki ennen makuupussiin vetäytymistä heitimme vielä tulisijaan ison pöllin palamaan. Päätimme illalla, että lähdemme aamulla kotiin. Ei houkutellut enää palella. Aamun sää vielä sinetöi päätöksemme – satoi räntää.

Kotona laitoimme savunhajuiset kamat suoraan pesukoneeseen ja saunan lämpiämään. Reissu ei ollut paras mahdollinen, ihan omasta syystä, mutta kyllä me menemme Repovedelle vielä uudestaankin. Viimeistään sitten kun jäät ovat lähteneet järvistä, jolloin luonto näyttää parastaan. 🙂

Kommentit (2)

Kyllä me mennään sinne uudestaan! 🙂 Oli se sen verran hieno paikka, että se pitää nähdä kesällä. Kiitos näkötornivinkistä!

Meillä on mökki repovedellä, ihan lähellä noita maastoja 🙂 harmi että teille jäi vähän negatiiviset fiilikset, kannattaa ehdottomasti mennä kesällä uudestaan, silloin maisemat ovat aivan ihanat! Suosittelen poikkeamaan näkötornissakin, tulee hyvä treenikin kun sinne kipuaa 😉

Kyllä me mennään sinne uudestaan! 🙂 Oli se sen verran hieno paikka, että se pitää nähdä kesällä. Kiitos näkötornivinkistä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *