Vaellus ja Retkeily

Retkeilijä, älä tee näitä virheitä!

14.9.2019 Teksti: Elina Hovinen

Aloitin retkeilyharrastuksen tavattuani Ramin lähes viisi vuotta sitten. Meillä on nyt takana viisi pidempää Lapin vaellusreissua ja muutamia lyhyempiä lähiretkiä.

Koen olevani vieläkin harrastuksen parissa aloittelija, mutta siitä huolimatta aion nyt kirjoittaa postauksen niistä asioista, joita luonnossa liikkuessa ei saisi tehdä. Jokaisen reissun myötä oppii jotakin uutta. Olemme tehneet lähes kaikki aloittelijan mokat. Olen oppinut monet asiat siten, että joku teistä blogin lukijoista, Instagramin seuraajista tai YouTube-videoiden katselijoista on tullut sanomaan, että noin ei saisi tehdä. Kiitos kaikista näistä viesteistä ja tiedoista!

Suomen luonto on upea ja ainutlaatuinen. Meillä on mieletön etuoikeus, että saamme retkeillä melko vapaasti luonnossa, juoda vettä purosta ja poimia ruokaa syötäväksi. Metsähallitus tekee upeaa työtä kansallispuistojen parissa ja luo meille retkeilijöille hulppeat olot. Kansallispuistoissa on hienosti huollettuja autio- ja varaustupia, laavuja ja tulipaikkoja huusseineen ja näissä toimii puuhuolto.

Viime kerroilla Urho Kekkosen kansallispuistossa on ollut peräti valmiiksi pilkotut halot. En ole ihan varma mitä mieltä tästä olen, koska kuvittelisin, että puun kulutus on tämän myötä suurempaa.

Luonnossa liikkuessa täytyy kunnioittaa luontoa ja pyrkiä pitämään siitä mahdollisimman hyvää huolta. Jokaisen retkeilijän tulisi omalta osaltaan varmistaa, ettei omalla toiminnallaan tee vahinkoa luonnolle.

Kansallispuistot, luonnonpuistot ja erämaa-alueet

Minulle ei aluksi ollut selvää, mikä on kansallispuiston ja erämaan ero. Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita ja siellä pätee tietyt säännöt ja ohjeet. Erämaa-alueilla saa esimerkiksi leiriytyä ja tehdä tulia vapaammin, toki metsäpalovaroitukset huomioiden, kun taas kansallispuistossa saa leiriytyä vain merkityillä paikoilla. Luonnonpuistoissa liikkuminen ei ole sallittua muuten kuin poikkeusluvalla tai tarkkaan merkityllä reitillä.

Kansallispuistojen säännöt

  • Leiriytyminen on sallittu vain merkityillä paikoilla.
  • Tulenteko on sallittu vain tulipaikoilla. Omia nuotiopaikkoja ei saa tehdä.
  • Pyri mahdollisuuksien mukaan käyttämään valmiita polkuja säästääksesi luontoa.
  • Puita ei saa kaataa tai sahata.
  • Metsäpalovaroituksen aikaan avotulenteko on kielletty, myös tulipaikoilla.
  • Lemmikkieläimiä ei saa pitää vapaana.
  • Luonnossa olevien eläimien vahingoittaminen tai häiritseminen on kielletty.
  • Roskaaminen ja rakenteiden vahingoittaminen on kielletty.
  • Muiden ihmisten häiritseminen on kielletty.

Lähde: Luontoon.fi

Muuta huomioitavaa

Jokaisella retkellä näkee kaikenlaista. Siitä tämän postauksen kirjoittaminenkin tuli mieleen. Oletan, että tiettyjen asioiden tekeminen johtuu tiedon puutteesta, eikä (toivottavasti) välinpitämättömyydestä. Poluilla tulee pääasiassa vastaan vain fiksuja ihmisiä.

Kysyin retkeilyalan yrittäjältä ja eräoppaalta Minna Jakosuolta, minkälaisiin ongelmiin hän retkillään törmää. Alla hänen ja minun omia huomioita.

Älä polta muovia tai foliota! Viimeisimmällä reissulla lähes kaikilla tulipaikoilla näkyi poltettua folioa. Folio ei pala, vaan se jää luontoon pyörimään.

Kaikki minkä jaksat kantaa luontoon, jaksat kantaa myös pois. Jokainen kantaa omat roskansa pois luonnosta. Kenenkään ei pitäisi jättää sinne itsestään mitään näkyvää merkkiä. Kusi- ja paskapaperit tulisi myös kerätä mukaan, huussiin niitä voi heittää. (Kai?)

Kosteuspyyhkeet ovat ongelma. Tämä on viimeisin oppini. Savetteja (edes biohajoavia) ei saisi heittää edes huussiin, koska niiden maatumiseen menee ainakin kolme vuotta. Savetit pitäisi myös kerätä omaan roskapussiin ja kuljettaa mukanaan pois. Kaikki se, mikä vaatii luonnosta pois kuljettamiseen tai hävittämiseen erityistä vaivaa, kuluttaa myös enemmän luontoa.

Älä tiskaa veteen! Tätä näkee paljon. Ruoantähteiden ja etenkin pesuaineiden kulkeutuminen puroihin saastuttaa vesiä. Ruoantähteet saattavat kasvattaa jonkun bakteerin ja pahimmillaan se voi saastuttaa kokonaisen puron veden juomakelvottomaksi. Ei ole kiva ottaa vettä purosta, jonka pohjassa lilluu nuudeleita tai puuron tähteitä. Kaada tiskivesi mieluummin maahan ja käytä ehdottomasti luonnomukaisia pesuaineita.

Huomioi muut retkeilijät. Autiotuvilla, nuotiopaikoilla ja poluilla on hyvä huomioida muut retkeilijät ja antaa kaikille mahdollisuus nauttia rauhassa luonnosta. Jos heräät aamuvarhain autiotuvassa tai teltassa, niin pyri lähtemään niin hiljaa, ettei muut häiriinny lähdön äänistä. Älä muutenkaan huutele, hoilaa tai ördää.

Pidä omat tavarasi rinkassa, äläkä levittäydy tupaan tai tuvan alueelle omistajan elkein. Rinkkaa kuuluu useimmiten säilyttää tuvan ulkopuolella eikä tuvassa sisällä. Anna tilaa aina uudelle tulokkaalle. Ensimmäisenä tuvalle tullut antaa tilaa viimeisimpänä tulleelle.

Siivoa jälkesi ja tee kiehiset seuraavalle tulijalle. Harmillisen usein tuvat ovat sotkuisia, puut seuraavalle tulijalle hakematta, puhumattakaan kiehisistä. Välillä itseä harmittaa, jos on viimeisimpänä kirjoittanut nimensä tuvan vieraskirjaan ja seuraava tulija on sotkenut, polttanut puut ja kiehiset eikä ole kirjannut käyntiään vieraskirjaan. Tulee tervetullut olo, kun saapuu tupaan, jossa on kiehiset valmiina ja tupa on viimeisen päälle siisti.

Unohdinko jotakin? Kerro huomioitasi kommenteissa.

Lue myös

Suosittelemme