Vaellus ja Retkeily

Retkipäivä on hyvä päivä

18.2.2017 Teksti: Elina Hovinen

Mulla tärähti viime viikolla mittariin 36-vuotta. Elämäni aikana olen ehtinyt tehdä ja kokea yhtä sun toista. Silloin kun lapset olivat pieniä, elämä oli omalla tavallaan haastavaa ja täyttä, mutta kuitenkin jollakin tapaa huoletonta ja onnellista. Minulla on jäänyt onnelliset muistot kotiäitivuosista. Nyt ruuhkavuosien keskellä painin taas ihan toisenlaisten haasteiden kanssa – samaan aikaan täytyy selviytyä töistä kunnialla ja suoriutua myös kaikista lapsiin liittyvistä velvollisuuksista ja huolista, puhumattakaan kodinhoidosta ja harrastuksista. Olen vuosien kuluessa oppinut tunnistamaan, milloin vauhti on liian kova. Kroppa voi piipata punaisella liian kovan treenin takia, liiallisen työstressin keskellä tai liian kovan henkisen paineen alla.

Silloin kun en osannut vielä käsitellä asioitani samalla tavoin kuin nyt, purin pahoinvointini urheilemalla raivokkaasti. Se homma meni välillä överiksi. Koskaan en ole kärsinyt mistään ylikunnosta tai muusta, mutta voin henkisesti melko huonosti ajoittain. Pahoinvoinnin kasvaessa urheilin vaan koko ajan enemmän. Onneksi lopulta ymmärsin hakeutua terapiaan, jonka avulla löysin itseni ja henkisen tasapainon. Enää mun ei tarvitse urheilla niin raivokkaasti tyhjentääkseni päätä ja helpottaakseni oloa, nykyään pidän huolta itsestäni puhumalla ja urheilen vain hyvän olon vuoksi. Enää myöskään ulkoiset seikat eivät ohjaa liikkumista.

Luonto on ollut minulle aina tärkeä asia. Äiti vei meitä lapsena luonnon helmaan tekemään asioita – retkelle, paistamaan makkaraa, pulkkamäkeen, hiihtämään jäätä pitkin saareen, luonnonsuojelualueelle… Vietimme kesälomat usein merellä. Näistä lapsuusmuistoista on jäänyt hyvät ja onnelliset muistot. Luonnossa olemisen merkitys on kasvanut viime vuosina. Ramin tultua elämääni olemme tehneet yhdessä lyhyempiä ja pidempiä retkiä. Olen huomannut miten hyvä olo luontohetkistä jää. Yleensä näihin liittyy myös se, että jätämme kännykät ja arkihuolet sinne parkkipaikalle eikä kanneta niitä metsään mukaan. Luonnossa ei vastailla sähköposteihin eikä soitella työpuheluita. Varsinkin pitkillä vaelluksilla meillä on kirjoittamaton sääntö siitä, että puhelimet ovat lentokonetilassa.

Offlinessa oleminen on latautumista, se on sitä todellista lomaa. Suosittelen kaikille lämpimästi. Ei siellä somessa tai netissä ehdi viikossa tapahtua mitään sellaista, mitä et ehtisi kuulla tai lukea myöhemminkin.

Minun on säännöllisesti päästävä retkeilemään. Varsinkin silloin, jos tuntuu, että stressitasot nousee liian korkealle tai jokin asia painaa mieltä. Tänään ei ollut mitään edellä mainituista, oli vain pitkä aika (kuukausi) edellisestä retkipäivästä. On ihanaaa, kun on mies, joka tykkää samoista asioista: treenataan lähestulkoon yhtä paljon, tykätään myös ottaa iisisti, syödä jäätelöä ja karkkia, katsotaan telkkaria ja tykätään luonnossa hengailusta ihan yhtä paljon! Aina kun ehdotan, että menisimmekö retkelle, Rami suostuu. <3

Tämän päivän Nuuksio-retkestä löytyy myös YouTube-video. ?  Tänään oli kännykkä kädessä ja halusin myös ottaa kuvat tuosta mun uudesta kevättakista.

*Minun päällä oleva Halti Lilja W -takki on saatu blogin kautta. Takki saapuu kauppoihin viikolla 10. 

Kommentit (6)

Kiitos Varpu! 🙂

Olette kuin aurinkoja siellä Nuuksion metsässä!

?

Aijai, voi että nauroin teijän höpsölle huumorille 😀

Haha, kiva että naurattaa muitakin kuin meitä. ?

Wau, miten hieno ja aito kirjoitus! Keltainen sopii tosi hyvin sulle 🙂

Kiitos Varpu! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *