Terveys 3.6.2012

Rotator cuff dx

Teksti: Elina Hovinen

Evitan sivuilla on tehty päivityksiä ja siitä johtuen kommentointi ei onnistunut enkä päässyt bloggaamaan. Nyt asia on korjattu.

On ollut pitkiä kirjoitusvälejä ja nyt tuntuu, että asiaa olisi paljon. Nyt päällimmäisenä mielessä on turhautuminen olkapään tilanteeseen. Perjantaina oli ultraääni. Kaikki oli rakenteellisesti ok, mikä on helpottava tieto, mutta tuntuu, että taas olen lähtöpisteessä. Oikea olkapää (rotator cuff dx) on kipeä, mutta en tiedä miksi. Välillä tulee mieleen, että oonko keksinyt koko homman ja sitten pitää testata. Pari aurinkotervehdystä riittää, koska sen jälkeen alkaa särky. Ja kyllä se kipu muistuttaa olemassaolostaan joka kerta kun paitaa riisuu. Ärsyttää jo valmiiksi huominen lääkärin soittoaika, koska voisin vaikka lyödä vetoa siitä, että lääkäri kehottaa aloittamaan buranakuurin ja lepäämään. Ei käy! Ei vaan enää käy. Turhauttaa niin paljon, että tekee mieli lähteä heti nyt salille tekemään ihan kamala tappotreeni vaikka sitten buranan voimin ja katsoa mitä käy. Mutta en kuitenkaan tee sitä, koska pienet kokeilut kotona riittää tajuamaan sen, että käsi ei vaan nyt kestä. Veikkaan, että olkapään etuosassa on joku tulehdustila. Kai tässä nyt vaan pitäisi olla kärsivällinen ja kiitollinen siitä, että jalat on kunnossa. Pitäisi varmaan jatkossa hakeutua sellaisten lääkärien vastaanotolle, jotka ymmärtävät urheilijaa, koska mun kohdalle sattuneet lääkärit kehottaa lepäämään. Mä en halua levätä. Onko se tosiaan ainoa keino kuntoutua? Eihän huippu-urheilijatkaan lepää vamman jälkeen kovin pitkään, vaan lähtee varovaisesti kuntouttamaan. Vai? Mutta kun en tiedä asiasta tarpeeksi, niin täytyy vain totella kiltisti lääkäreitä. Turhauttaa! Vai sanoinko sen jo?

Eipä auta kuin purkaa turhautuminen juoksulenkillä. Lähden iltapäivällä siskon kanssa pitkälle juoksulenkille. Oon siis edelleenkin vain juossut ja pyöräillyt. Pelkästään.

Torstaina kävin pyöräilemässä 35 kilometriä. Oli aika ihanaa. Ihania tuoksuja ja ihania maisemia. Onnistuin eksymäänkin Lauttaasaaren rantakallioilla (6. kilometri). Jouduin kantamaan pyörää, kun maasto muuttui pyöräilyn kannalta mahdottomaksi. Pyöräily on ihan mahtava tapa tutustua eri paikkoihin. Ei haittaa vaikka eksyy, kun pääsee nopeasti liikkumaan.

Sitten vielä loppuun tyttöjen takapenkkilaulantaa, heidän versio tästä.

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=lsgdnKzL7vM&w=560&h=315]

Esikoisen näkemys Tyko Sallisen teoksesta Mirri mustassa mekossa.

Kommentit (7)

Kiitos ihanista kommenteista ja tsempeistä! 🙂 En varannut vielä uutta lääkäriaikaa, kun kyrpi niin paljon. Pakko kai se on varata kuitenkin. Ei se itsekseen kuntoon tule.

niobe: Sulla on varmasti vielä turhautuneemmat fiilikset, kun et pysty juosta. Toivottavasti saat lonkan nopeasti kuntoon!

pinni: Mä oon lepuuttanut kättä jo kolmisen kuukautta tuloksetta, penkkipunnerruksia kokeillessa olkapää napsuu ja kipeytyy heti. Ärh. Noh, josko se tästä… Joskus.

Maiku: Niinpä! Käyn hakemassa työterveyslääkäriltä lähetteen ortopedille tai katsomassa mitä se nyt seuraavaksi arvuuttelee…

Hurahtanu Heidi: En ole kyllä edes ajatellut tuota vaihtoehtoa. Mielessä on käynyt fysioterapia, osteopatia ja ortopedi. Mutta että akupunktio? Hmm. Kai sekin viimeisessä hädässä menisi. 🙂

Tanja K: Kiitos tai ole hyvä :), luinkin sun juoksusta! Hienoa! Päästä se on vain kiinni, ei muusta. Kohta sä kans ilmoittaudut maratonille, eikö niin?

Ääh, jaan turhautumisen! Mä taas en voi juosta vaikka miten haluaisin, koska mulla on lonkassa tulehdustila, joka ei meinaa millään mennä ohi (koska en malta antaa sen parantua, vaan lähden aina liian varhain sitä kokeilemaan ja rasittamaan..). Salilla pystyn kyllä käymään, mutta sitäkään ei voi tehdä määräänsä enempää ja pelkän yläkropan treenaaminen alka ajo vähän maistua puulta. Jooga sentään onnistuu, mulla ei vaan ole mahdollista kuin kerran viikossa tuntiin tai sitten kotona, johon minulla on hiukan turhan nihkeästi vielä kokemusta.

Surkeaa, kesän pitäisi olla parasta treeniaikaa!

Voimia, jaksuja *halaus*

Sympatiat olkapääkipuiluihin. Itsellä vuosia sitten meni olkapää paskaksi, ensiapuna buranakuuri ja lepo ja sen jälkeen usean kuukauden kestänyt kuntoutus. Aloitin mm. penkkipunnerruksen tekemisen ihan vaan kepin kanssa. Nyt olkapää on kunnossa.

Toivottavasti itse pääset vähemmällä olkapään kanssa kuin minä. Vaikka lepo tuntuukin kamalalta niin on kuitenkin parempi levätä ja hoitaa käsi kuntoon kuin kuukausitolkulla kipuilla ja mahdollisesti jopa pahentaa tilannetta. Usko mua, been there ja done that..

Sun tytöt on kyllä mainioita, kiva kun postailet niidenkin juttuja 🙂

Jep, urheilulääkärille vaan! Urheiluvammoihin ja urheileviin ihmisiin perehtynyt lääkäri osaa kyllä paremmin kertoa sinulle, pitäähkö levätä vai saako kivun rajoissa liikkua. Meidänkin taloudessa on kokemusta tästä… noo syö buranaa ja lepää -ohjeista. Mitkä on melko turhauttavia silloin kun pitäisi liikkua ja ennenkaikkea haluaa liikkua.

Oletko miettinyt akupunktiohoitoa? Itse kävin tässä neulohoitoa ottamassa ja samalla ko. hoitaja (kiinassa ihan kirurgi!) kertoi olkapäävaivojen akupunktiohoidoista ja näytti semmosia kuppauslaitteita, joilla vois olla apua. Kaikillahan ei neulat auta, mutta voihan sitä yrittää..?

Piti vielä sanoa, että en siis alunperin mennyt olkapäävaivojen takia (vaikka niitäkin minulla on), vaan ihan muista syistä tällä kertaa. Mulla ei siis ole omakohtasia kokemuksia olkapään vaivojen hoidosta neuloilla.

Kiitti Elina!

Inspiraatiosta jälleen siis, juoksin eilen ihan tosta vaan kymmenen kilometriä! En ole ikinä edes yrittänyt juosta niin pitkää matkaa ja kevyesti meni! Jee!

Lisää tuosta mun bolgissa

http://www.minunmaailmani.com/?p=1792

Jee jee!

Kiitos ihanista kommenteista ja tsempeistä! 🙂 En varannut vielä uutta lääkäriaikaa, kun kyrpi niin paljon. Pakko kai se on varata kuitenkin. Ei se itsekseen kuntoon tule.

niobe: Sulla on varmasti vielä turhautuneemmat fiilikset, kun et pysty juosta. Toivottavasti saat lonkan nopeasti kuntoon!

pinni: Mä oon lepuuttanut kättä jo kolmisen kuukautta tuloksetta, penkkipunnerruksia kokeillessa olkapää napsuu ja kipeytyy heti. Ärh. Noh, josko se tästä… Joskus.

Maiku: Niinpä! Käyn hakemassa työterveyslääkäriltä lähetteen ortopedille tai katsomassa mitä se nyt seuraavaksi arvuuttelee…

Hurahtanu Heidi: En ole kyllä edes ajatellut tuota vaihtoehtoa. Mielessä on käynyt fysioterapia, osteopatia ja ortopedi. Mutta että akupunktio? Hmm. Kai sekin viimeisessä hädässä menisi. 🙂

Tanja K: Kiitos tai ole hyvä :), luinkin sun juoksusta! Hienoa! Päästä se on vain kiinni, ei muusta. Kohta sä kans ilmoittaudut maratonille, eikö niin?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *