Juoksu 29.8.2011

Sähäkkää viikon alkua!

Teksti: Elina Hovinen

Nyt on arki lähtenyt käyntiin kunnolla. Aamu oli ihana. Heräsin rauhassa, pusuttelin koko perheen läpi, pakkasin repun, puin trikoot jalkaan ja lähdin juoksemaan töihin. Juoksu kulki ihanasti ja ilmakin oli just hyvä, vaikka ikkunasta katsottuna se näytti inhottavalta. Pieni sade ei haitannut yhtään. Matkalla mietin, että voisin taas kaivaa useammin kameran (kännykän siis) esille ja näyttää teille, miten upeita aamuja mä saan kokea. Aamut on kyllä ihan parhaita!

Matka: 8.0 km
Kesto: 47 min
Syke: keski – 147 bpm, max – 166 bpm
Kalorit: 430 kcal

Lähdin töistä ajoissa pyöräilemään, että ehdin hakea tytöt, laittaa heille ruoka, pakata reput ja lähteä kuljettamaan vanhinta ja nuorinta jumppaan. Matkalla puhuin miehen kanssa puhelimessa ja kun lopetin puhelun, mun viereen polki ihana ystävä. Miten ihana yhteensattuma! Poljettiin yhtä matkaa kaatosateessa lasten päiväkodin kulmille asti ja vaihdettiin samalla pikaisesti kuulumisia. Ystävä jatkoi matkaa ja mä lähdin suorittamaan kiireistä arkeani.

Matka: 8.0 km
Kesto: 22 min
Syke: keski – 140 bpm, max – 157 bpm
Kalorit: 170 kcal

Kotona laitoin pikapikaa tytöille ruokaa, kävin suihkussa ja lähdimme kohti Olaria. Meidän pikku tirppanat aloittivat Olarin Voimistelijoissa. <3 Esikoinen meni tosi reippaana omaan ryhmäänsä ja tutustui heti aulassa johonkin toiseen kahdeksanvuotiaaseen. Jouduin jättämään hänet sinne yksin, koska mun piti kiirehtiä 15 minuutissa toiselle puolelle Olaria viemään kuopusta jumppaan. Mies ei päässyt tänään mun kanssa viemään tyttöjä. Kuopuksen jumppa oli jotenkin tosi hellyyttävää katsottavaa. Siellä ne pienet jännittyneinä loikki ympäri salia. Ensimmäisellä kerralla sai olla vanhemmat mukana, mutta seuraavalla kerralla lapset jää vetäjän kanssa keskenään. Ihanaa kun tytöt olivat niin innoissaan uusista harrastuksistaan, vaikka he jännittivät sitä etukäteen. Katsoimme eilen yhdessä YouTubesta voimisteluvideoita, joista he saivat intoa uutta harrastusta kohtaan. Perjantaina on keskimmäisen voimistelutunti. Mä oon varmasti enemmän innoissani tyttöjen harrastuksista kuin he itse.

Kommentit (7)

Elisa: Pallerot jumppaamassa on kyllä jotain tosi hellyyttävää. <3

Suvi: Oli kyllä hyvä päivä! Pikkuiset ovat niin söpöjä, kun ovat samaan aikaan innostuneita ja jännittyneitä. Paidan helma rullautuu ylös ja varpaat sohii toisiaan. Mussut.

Heidi: Mä olen jotenkin ihan lapsellisen innoissani tyttöjen harrastuksesta. Mä olen itse kans jonkin aikaa lapsena harrastanut telinevoimistelua ja oon aina tykännyt seurata tuota lajia.

Sanna: Mullakin jäi tänä kesänä liikkuminen vähän vähemmälle. Normaalisti olen kesäisin juossut hirveän määrän kilometrejä, mutta en tänä kesänä. Nyt on taas uusi into liikkumiseen. Hyvin kulkevat juoksulenkit ovat ihan parasta! Siitä nauttii niin paljon. Hyvää syksyä sulle ja liikkumisen iloa!

Anne: Oi ihanaa! Meillä tytöt ovat aika arkoja kokeilemaan itse mitään, vaikka innoissaan katsovatkin. Esikoinen on sellainene, että hän asettaa itselleen korkeat vaatimukset. Hän haluaisi heti osata kaiken. On ollut kova työ saada tyttö ymmärtämään, että treeneissä vasta opetellaan. Valmiiksi ei tarvitse osata mitään.

Ihana anonyymi: Kiitos palautteesta! Sait minut hymyilemään! Mistä mä saan energiaa? Liikkumisesta. 😉 Sitä hyvää oloa haluaa vain aina lisää. 🙂 Yksi hyvä keino koukkuuntua on juurikin työmatkaliikkuminen. Siitä kun tulee rutiini, niin lähtemistä ei enää mieti, lähtee vain säästä riippumatta. Iloisia syyspäiviä sinullekin!

Meilläkin alkoi tänään tytön jumppa. En tiedä kumpi oli asiasta innostuneempi, äiti vai tyttö.

Voi että, ihana päivä 🙂 On ne pienet niin helluja uusien asioiden edessä. Ja muutenkin mikäs sen suloisempaa, kuin pikkuiset ihmiset jumppavaatteissaan!

Kivaa tiistaita!

Itse olen harrastanut telinevoimistelua koko lapsuuden ja harmittavasti se jäi peruskoulun jälkeen. Olisi kyllä ihana käydä vähän palauttelemassa liikkeitä mieleen. :o) Aina välillä tulee opetettua sukulaislapsille kuperkeikkoja, kärrynpyöriä ja käsillä seisontaa. Voimistelu on kyllä hyvä harrastus, suosittelen! :o)

Ihana päivä! 🙂 Itsekin oon nyt käynyt taas muutaman kerran juoksulenkillä lähiaikoina kesän vähän hiljaisemman elon jälkeen, ja se on ihana tunne, kun juoksu sujuu oikeen hyvin, ja tuntuu että voisi juosta loputtomiin! 🙂 Mulla ainakin toi liikkuminen aina hiukan jää kesällä vähemmälle kuin muulloin, niin nyt on taas ihana alkaa herätellä sitäkin puolta vähän enemmän henkiin. 🙂 Kesällä tuli onneksi oltua kuitenkin töissä sellasessa paikassa, missä tulee kyllä liikuttua ja tehtyä koko ajan jotain, joten kunto ei ole ihan päässyt rapistumaan kesän aikana. 😀

Oi, ihanaa!:) Mäkin ilmoitin meidän 3-vuotiaan joukkuevoimisteluun, ryhmä alkaa ensi viikolla. Pieni on ollut niin innoissan kun telkusta on tullut yleisurheilua, uintia tai tanssia ja sanoo aina:” Äiti, saanko minäkin -sitten kun minä olen iso tyttö- niin mennä tuonne juoksemaan/uimaan/tanssimaan?” Ja eilen, kun sanoin että ”ensi viikolla mennään, pääset jumppaan”, silmät loisti ja vastaus oli: ”NYT minä olen jo äiti VANHA!” 😉 Voi bless.

Heips

Olen seurannut blogiasi päivittäin!Blogillasi on voimauttava vaikutus minuun!

En ole kyllä valitettavasti itse päässyt endorfiinikoukkuun,

vaikkakin sitä tarvitsisin!:)Mistä sinä saat tuon ihastuttavan

energian ja motivaation säännölliseen liikkumiseen?

Kaipaisin vinkkejä kestävän liikkumisen ylläpitoon!:)

Super suuret kiitokset ihanasta blogista!Iloisia syksypäiviä!

Elisa: Pallerot jumppaamassa on kyllä jotain tosi hellyyttävää. <3

Suvi: Oli kyllä hyvä päivä! Pikkuiset ovat niin söpöjä, kun ovat samaan aikaan innostuneita ja jännittyneitä. Paidan helma rullautuu ylös ja varpaat sohii toisiaan. Mussut.

Heidi: Mä olen jotenkin ihan lapsellisen innoissani tyttöjen harrastuksesta. Mä olen itse kans jonkin aikaa lapsena harrastanut telinevoimistelua ja oon aina tykännyt seurata tuota lajia.

Sanna: Mullakin jäi tänä kesänä liikkuminen vähän vähemmälle. Normaalisti olen kesäisin juossut hirveän määrän kilometrejä, mutta en tänä kesänä. Nyt on taas uusi into liikkumiseen. Hyvin kulkevat juoksulenkit ovat ihan parasta! Siitä nauttii niin paljon. Hyvää syksyä sulle ja liikkumisen iloa!

Anne: Oi ihanaa! Meillä tytöt ovat aika arkoja kokeilemaan itse mitään, vaikka innoissaan katsovatkin. Esikoinen on sellainene, että hän asettaa itselleen korkeat vaatimukset. Hän haluaisi heti osata kaiken. On ollut kova työ saada tyttö ymmärtämään, että treeneissä vasta opetellaan. Valmiiksi ei tarvitse osata mitään.

Ihana anonyymi: Kiitos palautteesta! Sait minut hymyilemään! Mistä mä saan energiaa? Liikkumisesta. 😉 Sitä hyvää oloa haluaa vain aina lisää. 🙂 Yksi hyvä keino koukkuuntua on juurikin työmatkaliikkuminen. Siitä kun tulee rutiini, niin lähtemistä ei enää mieti, lähtee vain säästä riippumatta. Iloisia syyspäiviä sinullekin!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *