Matkustus

Seikkailupäivä Tallinnassa

26.6.2018 Teksti: Elina Hovinen

*Mainos: Tallink Silja & Visit Tallinn

Viime maanantaina heräsin auringonnousun aikaan. Olin saanut kutsun muutaman muu bloggaajan ja toimittajan kanssa Tallinnaan viettämään seikkailupäivää. Itselleni tyypilliseen tapaan olin lukenut kutsusta vain oleellisen, eli sen missä täytyy olla ja mihin aikaan ja millä tavoin reissuun täytyy varustautua. Olimme saaneet reissun ohjelman hyvissä ajoin, mutta tutustuin ohjelmaan vasta metrossa matkalla Länsiterminaalille.

Kutsun yhteydessä oli mainittu seikkailija Veikka Gustafssonin nimi. Sen perusteella osasin odottaa reissulta jotakin jännittävää. Sitten kun maltoin lukea ohjelmaa, siinä luki: äärelläkävelyä tv-tornissa, kiipeilyä seikkailupuistossa ja kipuamista goottikirkon torniin. Vasta laivassa minulle jysähti tajuntaan, mitä äärelläkävely tarkoittaa.

Ketä pelottaa? 😀

Matkustimme molempiin suuntiin Tallink Siljan laivoilla. Mennessä matkustimme Tallink Starilla ja paluumatkalla laiva oli Tallink Megastar. Molemmat matkat vietimme Business Loungessa. Business Lounge oli todella miellyttävä tapa matkustaa. Ruokaa ja juomaa oli koko matkan ajan saatavilla ja sai matkustaa rauhassa istuskellen ja rupatellen matkaseuralaisten kanssa. Business Lounge -paikka ruokineen ja juomineen maksaa 65 euroa henkilöltä.

Matka sujui mukavasti syöden ja tutustuen seurueeseemme. Saimme jo laivamatkalla kuulla muutaman tarinan Veikka Gustafssonin seikkailuista. Tunsin etukäteen seurueesta vain Monnan. Tällä reissulla oli hauskan erilainen kokoonpano. Usein blogi- ja PR-tapahtumissa  on aina samat kasvot. Virkistävää näin.

Perille päästyämme ajelimme Tallinnan rantakatua kohti Piritan lähellä sijaitsevalle Tallinnan televisiotornille. Matkalla meille kerrottiin, että tv-torni on 314 metriä korkea, mutta silti se koko yllätti paikan päällä. Teletornin opas vei meidät ensin museokierrokselle, jossa näimme otteita Viron historiasta. Museokierroksella jännitys unohtui, mutta aulassa hissiin astuessamme jännitys iski uudestaan.

Hissin seinällä oli ruutu, josta näki missä kohtaa tornia hissi liikkui parhaillaan. Matka 21. kerrokseen kesti yllättävän kauan. Korkeuksista maisemat olivat tietysti huikeat. Maisemia pystyi ihastelemaan lasin läpi, lattiassa olevista lasitasanteista tai menemällä vielä yhden kerroksen ylemmäksi ja valjaiden kanssa tornin ulkoreunalle.

Olin ajatellut, että benji-hypyn jälkeen tämä olisi pala kakkua, mutta ei. Äärelläkävely tuntui pelottavalta, enkä todellakaan uskaltanut mennä pienen kaiteen yli istumaan reunukselle. Ei puhettakaan. Pidin Monnasta kiinni ihan kuin suojellakseni häntä ja haukoin henkeä. Pahinta oli se, kun torni heilui koko ajan hiukan tuulen voimasta. Kuulin myöhemmin, että kaikki noin korkeat rakennukset huojuvat, koska muuten ne sortuisivat.

Tämän kokemuksen jälkeen pääsimme jakamaan tuntemuksiamme lounaan äärellä. Edelleen siellä korkeuksissa. Tv-tornin huipulla on myös hieno ravintola, jossa saimme nauttia kolmen ruokalajin lounaan. Söin elämäni ensimmäistä kertaa raakaa tattaria ja ankkaa, eri annoksissa tosin.

Vatsat täysinä siirryimme lähellä sijaitsevaan Piritan Seikkailupuistoon. Tämä oli tuttua ja kivaa, joskin korkealla pelottaa aina, vaikka valjaat toivat turvallisuuden tuntua. Kiipesimme muutaman radan ja seurasimme, miten oikea kiipeilijä suorittaa kylmäpäisesti ratoja, joissa muilla puntit tutisivat.

Viimeisenä ohjelmanumerona meillä oli goottikirkon torniin kipuaminen. Tämä kirkko on se kaunis maamerkki siinä keskellä Tallinnan vanhaa kaupunkia. Olevisten kirkko on ollut aikanaan maailman korkein kirkko ja on edelleen Baltian maiden korkein kirkko. Kirkko on rakennettu 1200-luvulla, joten tornin portaatkin olivat kaiketi yhtä vanhat. Kiviset askelmat kieppuivat ahtaassa ja pimeässä tornin käytävässä. Rappusia oli reilut 200 ja ylös päästyä tiesi kiivenneensä. Hikikarpalot valuivat selkää pitkin jännityksestä ja kipuamisesta.

Jälleen löysimme itsemme korkealta. Tallinna on maisemaltaan aika tasainen, mutta tällä reissulla pääsimme näkemään kaupunkia vähän eri perspektiivistä. Kirkon tornista avautui jopa vieläkin hienommat maisemat kuin televisiotornista.

Kirkon torniin kiipeämisen jälkeen istahdimme hengähtämään vanhan kaupungin ravintolan terassille. Meille oli jäänyt vielä mukavasti aikaa tehdä ostoksia ja kierrellä Tallinnan katuja, mutta toisin kävi, sillä minä ja Monna molemmat kärsimme IBS:stä eikä meistä kumpikaan ollut ilmoittanut erityisruokavaliota (en aio tehdä tätä virhettä toista kertaa) ja vatsamme pisti pienet protestit pystyyn. Ajoimme taksilla satamaan ajatuksena löytää joku sopiva lepopaikka ennen laivan lähtöä. Kävimme sataman viereisessä apteekista, josta haimme apuja tilanteeseen. Onneksi kummallakin olo helpotti aika pian sen verran, että pääsimme tekemään täsmäshoppailut sataman vieressä olevassa kauppakeskuksessa.

Laivassa pääsimme patojen ääreen. Pääsimme nauttimaan illallisestamme laivan keulaan parhaimmalle näköalapaikalle. Olipa kiva reissu ja oli kiva nähdä tutusta Tallinnaan hiukan eri tavalla. Olisi kiva nähdä Viroa muutenkin hiukan enemmän. Veikka antoi muutaman vinkin, joista tekin taidatte kuulla, kunhan heidän kuvaama ohjelma tulee ulos.

Kiitos reissusta Tallink Silja & Visit Tallinn!

Kuvat: Anders Teiss