Ajatuksia 6.5.2012

Sinivalkoinen perjantai

Teksti: Elina Hovinen

Perjantaina oli kauan odotettu päivä. Saimme töistä liput jääkiekon MM-kisojen Suomen avauspeliin. Sitä ennen kohotettiin tunnelmaa hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Mähän olin tietty ihan liekeissä. Riehuin ja rellestin koko rahan edestä. Sininen peruukki päässä, Suomen lippu kädessä ja sinivalkoinen lasten tiimaritorvi suussa. Trööt ja jei!

Vaatteet oli teemaan sopivat, tiätty.

Kummola, jotain tolkkua näihin lippujen hintoihin!

Olihan se hieno kokemus, vaikka parhailla paikoilla istui herroja, jotka eivät paljon jääkiekosta perustaneet. Tunnelma oli aika vaisua, mutta me yritimme parhaamme pitää sitä yllä.

 

Viikon liikkumiset ovat jääneet tosi heikolle tasolle. Ensi viikolla paremmilla tehoilla. Ajattelin muuten olla tyhmänrohkea ja ilmoittautua huomenna Helsinki City Marathonille. Katotaan miten siinä käy. Hui! Sanoinko mä sen tosiaan ääneen? Onks mun pakko nyt treenata? Salitreenit saa nyt jäädä vähän taka-alalle, koska olkapää ei edelleenkään kestä treenaamista. Joogaakin on sairas ikävä, mutta turha kuvitellakaan tekevänsä aurinkotervehdyksiä. Ei onnistu. Juoksukesä siis tiedossa. Ihanasti.