Elämä 3.3.2015

#sometonsunnuntai

Teksti: Elina Hovinen

Ystäväni Sari haastoi kaikkia viettämään sometonta sunnuntaita, joka tarkoittaa sitä, että sunnuntain aikana ei saa käyttää sosiaalista mediaa lainkaan. En muistanut valmistautua tähän haasteeseen mitenkään, kuten esimerkiksi poistamalla puhelimesta sosiaalisen median applikaatiot tai edes laittamalla ilmoitukset pois päältä.


Kuva Sarin blogista

Aamulla heräsin ja totuttuun tapaan ensimmäisenä nappasin kännykän käteen. Ennen kun ehdin muistaa mitään sometonta sunnuntaita, olin jo rutiinilla tsekannut Facebookin ja Instagramin, ja heti perään latasin sähköpostit ja tarkistin blogikommentit. Oh my. Heti kännykkä pois ja henkinen litsari naamalle. Tämän rutiinin tajuaminen jo sinänsä silmiä avaavaa. Miksi pitää?

Olen laittanut Instagramin ilmoitukset kokonaan pois päältä jo aikoja sitten, koska en tarvitse vähän väliä sitä tietoa, jos joku on tykännyt mun lisäämästä kuvasta. Käyn Instagramissa sitten kun käyn ja samalla näen tulleet tykkäykset ja kommentit. Facebookista ei sentään tykkäyksistä tule ilmoituksia, mutta kommentit ja messenger-viestit puskee näytölle. Yritin siinä kamppailla miettimällä, voiko Facebookin messengeriä käyttää vai ei. Onko se sosiaalinen media vai ei? Miten sitten Whatsapp?

Someton sunnuntai on tosi hyvä haaste, jonka ajattelin ottaa tavaksi. Tekee hyvää pitää taukoa somesta ja tarkastella omia rutiineja ja käyttäytymismalleja. Haasteen myötä tajusin, että somesta pystyn olemaan aika kivuttomasti erossa, mutta jos jättäisi kaiken surffaamisen ja sähköpostien lukemisenkin koko päiväksi pois, niin irrottautuminen olisi totaalisempaa. Tällaisen totaalisen irrottautumisen tein Espanjan reissulla, jolloin koko viikon aikana kävin vain kolme kertaa netissä.

Pakko kuitenkin tunnustaa, että se päivän mittaan kasvanut Facebook-ilmoitusten määrä kuumotti puhelimen ruudulla, mutta hillitsin itseni enkä katsonut niitä vasta kuin seuraavana päivänä. Maanantaina kun sometauko oli ohi, huomasin, että eihän siellä netissä mitään tapahdu. Mikään ei ole vuorokaudessa muuttunut. Olen viime aikoina ollut vähemmän koneellakin, oikeastaan otan koneen esille vain silloin kun teen töitä, muutoin annan koneen olla. Vielä on pitkä matka siihen, että osaisi olla paremmin läsnä ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, mutta ehkä joskus.

Otatko haasteen vastaan? Pystyisitkö ottaa tämän tavaksi?

Kommentit (6)

Tämäkin on tosi hyvä tapa. 🙂

Meillä on miehen kanssa diili, että puhelimet pysyy lasten hereillä ollessa eteisen lipaston päällä. Turhan usein tuli tarkistettua somesta milloin mitäkin ”tärkeää”. 🙁 Paljon vapautuneempi olo ilman jatkuvaa somessa roikkumista!

Tämäkin on tosi hyvä tapa. 🙂

Mä poistin itseni facebookista 2011, ja kas! heti pamahti tunteja lisää päivään. Yhtään ei oo tehnyt mieli sinne palatakaan, kun on tottunut elämään ilman kaikenmaailman turhia päivityksiä ym.

Ihan varmasti. 🙂

Meillä on ollut 2-3 viikon perheen kesälomareissujen ajan tapana pitää miehen kanssa sometonta. Mä oon se jolla on enemmän addiktiota mm. Facebookiin mutta yllättävän helppoa on silti ollut pysyä tuo aika poissa somesta. Ja joka kerta oon todennut että edes tuona aikana ei ole tapahtunut mitään uutta. Miksi sitä fb:kin pitää olla muutaman minuutin välein kattomassa!?

Tuo onkin hyvä tapa. 🙂 Ei somessa mitään sellaista tapahdu, mitä ilman ei voisi olla. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *