Juoksu 27.4.2015

Sumuisen illan iltalenkki

Teksti: Elina Hovinen

Taas on se aika vuodesta, kun olen saanut isosiskoni raahattua seurakseni pitkille lenkeille. Välillä pitkät peruskestävyyslenkit on kiva juosta yksin omien ajatusten kanssa, mutta olen sen verran sosiaalinen, että useimmiten mieluummin sosialisoin tuon reilut kaksi tuntia jonkun kanssa. Siskon kanssa on tosi kiva juosta, koska juoksemme samaa vauhtia ja juoksukunto on samalla tasolla. Samalla tulee vaihdettua kuulumisia kunnolla syväluotaavasti. Olisi kiva juosta yhdessä yksi kokonainen maraton, mutta saa nähdä mahtuuko mun kalenteriin katumaraton ennen Vaarojen maratonia.

Eilen juoksimme mystisen kauniissa sumuisessa säässä kaksi tuntia, matkaa kertyi 20 kilometriä. Tuo lenkki oli tämän vuoden pisin lenkkini. Vihdoinkin voin sanoa, että jalkavaivat on selätetty, tai ne ovat siinä tilanteessa, ettei jalat pysyvät pienellä perushuollolla aisoissa. Aivan mahtava fiilis!

Tuukalla pitäisi taas käydä tsekkauksessa pitkästä aikaa. Kävin tässä välissä testaamassa Suomen alppimaajoukkueen naprapaattia Lauri Koistista. Käynnillä paneuduttiin tuohon vasemman jalan oireiluun ja päänsärkyjä aiheuttavaan niska-hartiaseutuun. Tulipahan taas huomattua, että aina on jotain kremppaa kropassa ja kehonhuoltoon pitäisi panostaa lisää. Aina sama laulu. En ollut käynyt aikaisemmin naprapaatilla, mutta hoitomuoto oli pitkälti samantyyppistä kuin ortopedinen osteopatia. Sain kotiin muutamat hyvät kotihoito-ohjeet. Nähtäväksi jää lähteekö esimerkiksi alaselän kipu ja jäykkyys helpottamaan ohjeiden perusteella.


Pitkien lenkkien lähestulkoon ehdoton varuste on juomapullo tai juomapullovyö. Korkkasin eilen kauan aikaa sitten saamani Salomonin ranteeseen köytettävän juomapullon. Pullo oli tosi kätevä kuljettaa mukana ja kötöstyksen vetoketjulliseen taskuun sai näppärästi kotiavaimet. Mä tykkäsin tästä. Juomapullovyö on tosi ärsyttävä, koska se hölskyy ja liikkuu vyötäröllä. Tämä meni paljon vaivattomammin, mutta yksi pullo ei välttämättä pahimmilla helteillä enää riitä.

Se siitä sivujuonesta ja palataan sumuisille Espoon rannoille. Juoksu kulki eilen kuin unelma. Joskus sen tietää heti aamulla, että tänään lähtee. Jalat tuntuivat aamusta alkaen kimmoisilta ja levänneiltä. Tankkaukset meni ihan reisille, koska olin syönyt vähän milloin sattuu ja juonut liian vähän. Viimetipassa tankkasin litran vettä ja sehän kostautui sitten puskapissareissun muodossa. Pitää taas palautella mieleen vanhat tutut rutiinit pitkien lenkkien valmistautumisen suhteen. Oli ehkä maailman siisteintä juosta eilen! Ilma oli juoksuun aivan täydellinen. Vihdoinkin tuntuu taas siltä, että mä oon juoksija. Juoksu on niin mun juttu, se on mun laji. Rrrrakastan sitä! Nyt vaan pitää toivoa, että kroppa pysyy kunnossa.

Nyt on enää reilu kaksi viikkoa aikaa vuoden ensimmäiseen viralliseen tavoitteelliseen juoksutapahtumaan! Alkaa jo fiilis nousta! Sitä ennen on pari pienempää polkujuoksutapahtumaa, joista kirjoittelen myöhemmin lisää. En malta odottaa näitä polkujuoksutapahtumia. Olen nimittäin ihan hullaantunut tuohon lajiin. Jospa tästä vuodesta tulisi vihdoinkin se juoksun vuosi mitä viime vuodesta piti tulla. Viime vuoden tavoitteet meni elämäntilanteen vuoksi mönkään. Mitään enkkaritavoitteita en aio asettaa, vaan fiilistelylinjalla aion mennä. Jos kroppa pysyy kunnossa ja juoksu lähtee sujumaan, niin mieli voi toki muuttua, mutta tällä hetkellä etenen fiilistellen.

Kommentit (9)

Jeee, mahtavaa! Hieno juttu, että oot saanu vaivat selätettyä 🙂 Ainahan jotain pientä voi toki olla edes hetkellisesti, mutta tarkotankin nyt lähinnä niitä isompia ongelmia. Mullahan penikat oireilee nykyäänkin välillä (ennen oli kunnon riesa), mutta tiiän kyllä tasan tarkkaan, mistä se johtuu.. Oon vaan niin itsepäinen, etten haluu ”luovuttaa”/tehä toisin 😀

Mä oon innostunu nyt HIIT- ja intervallitjuoksuista. Sen jälkeinen fiilis vaa on jotain niin mahtavaa. Endorfiinipöllystä mainitsin siskolleni, ja hän tokas mun olevan ihan pöljä! 😀 Mutta siis noi nopeatahtiset ja kovatehoset sopii hyvin ajankin puolesta mun tän hetkiseen elämään, kun pitää yhdistää lähiopiskelutunnit, tentit, palautettavat tehtävät, työ, arki… Ja haluun todellakin säilyttää liikunnan (ja juoksun) tässäkin elämäntilanteessa! Toki ne tuo kivaa vaihtelua myös, ja oon huomannu selkeitä muutoksia hapenotossa (positiiviseen suuntaan toki) 🙂 Näissä vaan täytyy olla erityisen tarkka palautumisen suhteen. Senkään takia ei saa siltikään unohtaa muutamaa peruslenkkiä per viikko, vaikka nämä veikin mut mennessään 🙂

Kiitos lenkistä ja seurasta! Lenkki meni alusta loppuun asti vaivattomasti, eikä tänäänkään oo muita oireita kuin valtava nälkä.

Kiitos itsellesi! 🙂

Ps. Mulla on aina ja koko ajan nälkä.

Ihanaa fiilistelyä! Vaikka omat matkat lyhyempiä, niin tuota f i i l i s t ä ei kaikki ymmärrä, se vaan on siisteintä ikinä 😉

Niinpä!! Tuo fiilis on jotain sellaista, mitä ei oikein pysty selittämään. Mutta onneksi on muitakin, jotka tajuaa. 🙂

Espoon rantoja juoksivat eilen myös Länsiväylä-juoksun tuhat juoksijaa…

Niin muuten juoksikin! Mulla oli jostakin syystä mennyt tänä vuonna tapahtuman ajankohta ihan ohi.

Komppaan edellistä; Ihanaa fiilistelyä!! Tämmöset ruokkii niin sitä omaa motivaatiota! Ja on myös ihana kuulla, että sulla juoksu kulkee! 🙂

Kiva kuulla, että nämä mun hurahdushöpinät motivoi. 🙂

Jeee, mahtavaa! Hieno juttu, että oot saanu vaivat selätettyä 🙂 Ainahan jotain pientä voi toki olla edes hetkellisesti, mutta tarkotankin nyt lähinnä niitä isompia ongelmia. Mullahan penikat oireilee nykyäänkin välillä (ennen oli kunnon riesa), mutta tiiän kyllä tasan tarkkaan, mistä se johtuu.. Oon vaan niin itsepäinen, etten haluu ”luovuttaa”/tehä toisin 😀

Mä oon innostunu nyt HIIT- ja intervallitjuoksuista. Sen jälkeinen fiilis vaa on jotain niin mahtavaa. Endorfiinipöllystä mainitsin siskolleni, ja hän tokas mun olevan ihan pöljä! 😀 Mutta siis noi nopeatahtiset ja kovatehoset sopii hyvin ajankin puolesta mun tän hetkiseen elämään, kun pitää yhdistää lähiopiskelutunnit, tentit, palautettavat tehtävät, työ, arki… Ja haluun todellakin säilyttää liikunnan (ja juoksun) tässäkin elämäntilanteessa! Toki ne tuo kivaa vaihtelua myös, ja oon huomannu selkeitä muutoksia hapenotossa (positiiviseen suuntaan toki) 🙂 Näissä vaan täytyy olla erityisen tarkka palautumisen suhteen. Senkään takia ei saa siltikään unohtaa muutamaa peruslenkkiä per viikko, vaikka nämä veikin mut mennessään 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *