Juoksu 4.9.2011

Sunnuntailenkkinä puolimaraton

Teksti: Elina Hovinen

Aamulla vilkaisin kalenteriin, jossa luki ”16 km/2 tuntia” ja mietin, että onpa ollut heikkoa tämä puolimaratontreeni. Päätin korjata tilanteen ja lähteä juoksemaan. Mieskin patisteli mua vetämään lenkkarit jalkaan, koska olin niin turhautuneen oloinen. Lähdin hölköttelemään ajatuksena juosta kahden tunnin peruskestävyyslenkki, eli sykkeet pitäisi pysyä 65-75 % maksimisykkeestä. Mun kohdalla se tarkottaisi n. 120-140 iskua minuutissa. Hitaasti juokseminen on todella vaikeaa, enkä onnistunut juoksemaan tarpeeksi hitaasti. Peruskestävyystreeni olisi todella tärkeää, koska muuten ei kehity. No, yritin pitää koko reissun sykkeet suhteellisen alhaalla ja lopputuloksena tämä: keskisyke oli 143 ja maksimisyke 161. Juokseminen tuntui ihanalta. Fiilistelin taas luureista kuuluvaa musiikkia, kaunista loppukesän päivää ja annoin jalkojen viedä. Reittikin oli kiva. Juoksin siis kaiken kaikkiaan sata metriä yli puolimaratonin. Tuo lenkki toi kyllä ihan hyvää uskonvahvistusta tulevalle Pääkaupunkijuoksulle. Sitten mä juoksen sykkeistä välittämättä täysiä. 🙂 En usko pystyväni hakkaamaan vanhaa ennätystäni (1:51), mutta jos mä alle kahden tunnin juoksen, niin olen tyytyväinen.

Jalat meni aika tukkoon lenkin jälkeen. Venyttelin ihan tosi pikaisesti eikä siitä ollut merkittävästi apua. Mikä siinä venyttelyssä on niin vaikeaa?

Matka: 21.2 km
Kesto: 2 h 19 min
Syke: keski – 143 bpm, max – 161 bpm
Kalorit: 1196 kcal

 

Eilen oli tosi kiva päivä. Yllätettiin anoppi turkkilaiseen teemaan järjestetyillä synttärijuhlilla. Alunperin meillä oli tarkoitus koko suvun lähteä yhdessä Turkkiin viettämään anopin 60-vuotisjuhlia, mutta kun matka näytti epäonnistuvan, niin järjestimme yhdessä juhlat. Anoppi oli niin ihmeissään ja onnellinen, että tulin itsekin iloiseksi ja onnelliseksi.

Namskis. Näiden kana-kasvisvartaiden lisäksi oli aivan tajuttoman hyvää munakoisopataa, tietysti kebabia pataruoan muodossa, kahdenlaista salaattia ja turkkilaista leipää. Aivan tajuttoman hyvät eväät!

Sohva oli roudattu ulos turkkilaiseen tyyliin, onneksi sää suosi!

Lapset nauttivat ulkonaolosta. Tässä 1,5-vuotiaan sukat nurmikolla temmeltämisen jälkeen.

Ja tässä mun kengät.

Kerrankin minustakin kuva, siitä hyvästä tämä tänne. Siis jonkun muun kuin itseni ottama kuva.

Nyt olisi ehkä ihan hyvä mennä nukkumaan. Huomenna mun pitää suoriutua tyttöjen viemisestä, hakemisesta ja jumppaan viemisistä yksin. Mies on työmatkalla Englannissa. IcePoweria koipiin ja nukkumaan. Penikat vähän tiuskii, mut eiköhän ne vaikene, kun vähän hoitaa ja hellii.

Kommentit (5)

Tanja: Olisinpa tajunnut juosta sinne. Höh. Ens kerralla sitten.

Silva: Annat itsestäsi ihan väärän kuvan, senkin tiukkaperse. 😀

Hurahtanut Heidi: Kyllä mua silti jänskättää tuo Pääkaupunkijuoksu, haluisin juosta uuden ennätyksen, mutta ei se oikein oo mahdollista. Kai. Peruskestävyystreeni on just noin vaikeaa, pitää koko ajan kytätä mittaria ja jarrutella.

Riikka: En mä joka paikkaan kerkeä. 😛 Mä jätän vaan kertomatta mun löhöilyistä ja mässäilyistä. Yhdeksän kilometria tuntiin on hyvä suoritus! Mä muistan mun ekan kympin, juoksin sitä 1,5 tuntia. Hyvin sulla siis menee! 🙂

Sä oot kone!

Oisit juossut tänne, mun vauhti ois pitänyt huolta, ettei nsun sykkeet nouse liian korkeaksi 😀

Pitäisköhän munkin alkaa treenaamaan johonkin, esim ensin ihan naisten kymppiin, eikös se oo keväällä? Maraton tai puolikas kuulostaa kyllä ihan utopistiselta itselle.

pupellan töissä fazerin sinistä ja lueskelen sun blogia. kiva kun juokset munkin puolesta ele. on tossa vielä fazerinaa jäljellä ja kohtahan sitä jo pääseekin lounaalle 🙂

Oijoi, mahtava lenkki! Sehän tarkottaa tosiaan sitä, ettei sulla ole mitään hätää sen Pääkaupunkijuoksun kanssa. :o)

Tuo hitaasti juokseminen on kyllä haastavaa. Alkuun se kyllä onnistuu, mutta sitte ykskaks huomaaki, että auts, sykkeet on 150.. Ja yritä siinä sitte hidastella – ei onnistu.

Kivoilta näytti anopin juhlatkin – täällä ei vain kyllä tarkenis enää nuin vähällä varustuksella ulkona iltaa istua. Tarvittais ainaki takki, lakki ja lapaset. :o)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Tosi hieno lenkki, löysin tämän blogin ihan vasta ja on uskomatonta kuinka sinä kerkeät joka paikkaan ja kirjoitat hienosti koti elämästä ja harrastuksista. itse vuoden verran vasta aloitellut juoksemista ja 9kilsaa on pisin matka ja aikaa kului yli tunti 🙂

Tanja: Olisinpa tajunnut juosta sinne. Höh. Ens kerralla sitten.

Silva: Annat itsestäsi ihan väärän kuvan, senkin tiukkaperse. 😀

Hurahtanut Heidi: Kyllä mua silti jänskättää tuo Pääkaupunkijuoksu, haluisin juosta uuden ennätyksen, mutta ei se oikein oo mahdollista. Kai. Peruskestävyystreeni on just noin vaikeaa, pitää koko ajan kytätä mittaria ja jarrutella.

Riikka: En mä joka paikkaan kerkeä. 😛 Mä jätän vaan kertomatta mun löhöilyistä ja mässäilyistä. Yhdeksän kilometria tuntiin on hyvä suoritus! Mä muistan mun ekan kympin, juoksin sitä 1,5 tuntia. Hyvin sulla siis menee! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *