Pyöräily 3.1.2015

Työmatkapyöräily

Teksti: Elina Hovinen

Vihdoinkin olisi toivepostauksen aika. Sain joulukuun lopulla Crescentiltä yhteistyöprojektin yhteydessä testiin uuden cyclocross-pyörän (Crescent Zepto Comp), joka varusteltiin talvikelpoiseksi. Yhteistyöprojektin tuotoksia pääsette tässä tammikuun aikana ihmettelemään, jolloin on tulossa useampi video ja yksityiskohtaisempi artikkeli talvipyöräilystä, pyörän talvivarustelusta ja pukeutumisesta.

Ennen näitä viimeistellympiä tuotoksia kerron vähän omia kokemuksia työmatkapyöräilystä ja talvipyöräilystä.

 


Crescent Zepto Comp

 

Mun ensimmäinen kunnollinen pyörä – Gary Fisher Marli

Aloitin työmatkapyöräilyn keväällä 2010, jolloin olin aloittanut työt uudessa työpaikassa. Mulla oli pyörävarastossa ollut useamman vuoden käyttämättömänä Hobbyhallista ostettu pyörä. Ajelin sillä innokkaasti, kunnes se varastettiin. Ostin samasta lafkasta uuden pyörän, joka osoittautui paljon huonommaksi kuin edeltäjä. Sata kilometriä viikossa hinkatessa ei viitsisi ihan millä tahansa konkelilla sotkea ja kun pyöräilyyn hurahtaa, niin siihen hurahtaa. Taistelin tuolla halpispyörällä yhden kesän ja jotenkin sopivasti talven kynnyksellä avain katkesi pyörän lukkoon ja pyörä jäi talvehtimaan työpaikan pihalle. Keväällä päätin, että rutkulla sitkuttelu saa riittää ja käännyin pyöräilevän ystäväni puoleen. Ostin häneltä maastopyörän. Rakastin tuota Gary Fisherin Marlinia koko sydämestäni ja pyöräilyinnostus lennähti ihan uusille leveleille. Pyörän vaihtamisen yhteydessä tuli satsattua varusteisiinkin vähän. Pyörässä oli lukkopolkimet, joten ostin pyöräilykengät ja vähän paremman kypärän. Tuolloin oli vielä kesä, joten muita varusteita ei kauheasti tarvinnut miettiä. Oikeasti työmatkapyöräilyyn tai talvipyöräilyyn ei mitään kovin hifiä pyörää edes tarvitse, mutta varoitan vain, että lajiin saattaa hurahtaa. Mä nimittäin halusin kohta maantiepyörän ja jokaiseen eri käyttötarkoitukseen oman pyörän. Morjens.

Syksyllä 2011 päätin, että alan polkemaan työmatkat läpi talven ja kävin vaihdattamassa Fillarikellarissa pyörään nastarenkaat. Tätä ennen tosin olin ehtinyt jo vetää muutamat kunnolliset tällit molemmille lonkille.

Syksyn mentyä pidemmälle rupesi ilmenemään erilaisia haasteita varustelun kanssa. Varpaat ja sormet jäätyy aika äkkiä, vaikkei ole edes pakkasta. Pyörä ilman lokasuojia, on märällä kelillä sama kuin pyörisit kuralätäökssä muutaman 360 ihan vain huvikseen. Märälle ja kylmälle kelille on suorastaan mahdotonta löytää sellaisia housuja, jotka on lämpimät ja pysyy kuivana. Takiksi kelpaa vedenpitävä kevyt tuulitakki, jonka alle voi lisätä kerroksia. Tuulihousut eivät ole pyöräillessä mukavat, puhumattakaan mistään sadehousuista. Housut kuin housut kuluu tosi äkkiä takapuolesta, kun niitä käyttää niin älyttömän paljon. Paras ja oikeastaan ainoa ratkaisu tähän on softshell-housut ja ne lokasuojat. Kovallakin pakkasella pärjää softshell-housuila, kun alle laittaa villakerrastoa. Tosi kovalla pakkasella olen tainnut laittaa noiden housujen päälle vielä tuulihousut, mutta näitä kertoja on talvessa ehkä yksi tai kaksi. Varpaiden palelemiseen on tosi helppo lääke – kengänsuojukset. Ihmeellistä, miten yksi ohut kankaanpala lämmittääkin niin paljon. Tuli aika nopeasti huomattua, että kaiken maailman viritykset ja huonolaatuiset kamat tulee äkkiä kalliiksi, kun koko ajan joutuu ostaa uusia tilalle.


Tuli kuvauksissa jonkin verran repeiltyä tälle varustukselle. 😀

Joku ehkä miettii miksi hullussa sitkutella pyörällä töihin päivästä toiseen, vuodenajasta riippumatta. Voisin sanoa, että kokeile, niin tiedät. Olen moneen kertaan yrittänyt sitä fiilistä avata. Mulle se on vaan sellainen juttu, jota mä tarvitsen. Aamulla ennen töitä hetki ulkona omien ajatusten kanssa ja sama nollaus illalla töiden päätteeksi. Ei sitä vaan pysty kuvailemaan. Mä nautin työmatkapyöräilystä ihan älyttömästi, kelistä riippumatta, kunhan varusteet on oikeanlaiset.

Jos maltatte vielä hetken, niin saatte lisää aihepiirin postauksia ja videoita. Sillävälin voitte laittaa kommenttiboksiin kysymyksiä ja toiveita asioita, joista haluaisitte mun kirjoittavan.

Kommentit (20)

Mä otan kyllä mieluummin +20 kelit kuin miinusmerkillä alkavat. 😀

Kiitos! Tästä postauksesta sai jo ihan älyttömästi tietoa 🙂 Innolla lisää odotellen. Huippua!!!

Mitä olet muuten mieltä, oliko maastopyörä raskas ajaa? Itselläni on ”silloin joskus” ollut maastopyörä ja kun kerran kokeilin kaverin (en tiedä miksi sitä kutsuisi, ehkä joku hybridi) pyörää, niin tajusin joka ajolla tehneeni moninkertaisesti töitä päästäkseni eteenpäin. Olen vain miettinyt, että oliko maasturini silloin huono (erittäin paljon mahdollista) vai onko kaikki maasturit raskaita?
Tästä on tosin aikaa jo kohta 10 vuotta, joten lienee nekin kehittyneet…Maasturi kuitenkin varsinkin talvikäyttöön tuntuisi muuten houkuttelevammalta…
Pakko kertoa, että poljimme silloin jonkilaisen yllytyksen seurauksena 3 pv / 300 km lenkin ja minä sillä maasturillani! EIkä puhettakaan mistään lukkopolkimista tms. 😉 Olin hieman katkera jälkikäteen, kun selvisi kuinka paljon vähemmällä ystäväni oli omalla rullaavalla pyörällään lenkistä selvinnyt ;D
Ja kiitos tästä ihanasta blogista 🙂

Hyvä juttu! 🙂

Mä ajoin pari ekaa talvea maastopyörällä enkä kokenut sitä mitenkään raskaaksi, musta oli kiva, että renkaissa oli vähän pinta-alaa. Mutta nyt cyclocrossilla mennessä tajuaa, että onpas tuo paljon ketterämpi.

😀 😀 Kai sä pääsit nokittamaan ystäväsi myöhemmin?

Kiitoskiitoskiitoskiitos. Olen lopettanut työmatkapyöräilyn aina lumien tultua, mutta luettuani tämän postauksen taidan ainakin kokeilla fillarointia edes kerran. 12 kilometrin matka on tuntunut ihan liian pitkältä, kun talvipyöräily on mun mielestä ihan eri laji kuin sulan kelin pyöräily. Pitäisi vaan muistaa se olo työpäivän aikana ja sen päätyttyä. (Työ)päivä tuntuu ihan erilaiselta, kun sen aloittaa ja päättää liikkumalla ulkoilmassa.
Kiitos, että jaksoit kirjoittaa. 🙂

Toivottavasti rohkaistuit ja aloitit pyöräilyn uudestaan! Fiilis silloin kun urheilee työmatkat, on tosiaan ihan eri.

Tästä sun blogista on tullut ehkä mun lemppari! Sitten kun lopetan opiskelun ja saan kunnon töitä niin voin kertoa, että ostan kunnon pyörän. Olen aina, siis aina ympäri vuoden pyöräillyt töihin ja kouluun ihan tavallisella naisten 3-vaihteisella, ilman nastarenkaita. Ne on kyllä vaihdettava vielä tälle talvea!
Juoksujutuista olen kanssa koittanut inspiroitua, mutta p*skan polven kanssa ne ovat unelmaksi jääneet, vaikka ennen juoksua harrastinkin. Nyt vuodenvaihteessa päätin taas testata juoksua, ja mitä – kolme lenkkiä jo heitetty!
Liikunnallista vuotta 2015!

Eikä! Vitsit miten kiva kuulla! Kunnollisen pyörän hankkimista et tule katumaan, voin luvata. Kannattaa vaan samalla tsekata, että on vakuutukset kunnossa ja pyörässä kunnollinen lukko. Mikään ei ota niin paljon päähän kuin varastettu pyörä! Tai no ehkä joku, mutta kuitenkin. 🙂

Hyvältä kuulostaa liikkumiset! 🙂 Älä kuitenkaan riko polveasi, vaan vaikka just pyöräile sen sijaan. 🙂

Heippa! Tätä postausta on jo odotettukin! 🙂 Kuinka monta kertaa viikossa pyöräilet töihin? entä juoksetko samana päivänä koskaan? 🙂

Pääasiassa pyöräilen työmatkat joka päivä, välillä päätän esim. juosta töistä kotiin tai molemmat suunnat. Saatan juosta, pyöräillä ja tehdä salitreeninkin vielä samana päivänä ja välillä on päiviä jolloin en tee mitään, eli kaikki maailman variaatiot on käytetty.

Niin mahtavaa tuo työmatkapyöräily! Oon suorastaan kateellinen teille joille se on mahdollista! Oma työmatka n50km joten autoiluks menee. Oikein odotan tilanteen muuttumista suotuisammaksi, et pääsen fillaroimaan! Mut toisaalta hyötyliikun sit kaikki muut matkat!

Kiitos ihanasta blogista ja onnea tähän vuoteen! Mukava kun olet jakanut monia sivuja elämästäsi ja oikeutetusti jättänyt osan jakamatta. Seuraan blogiasi tiuhaan, vaik harvoin kommentoin!!

Kiitos ihanasta kommentistasi! <3

No löytyihän tämä uusi blogi 🙂 Ensin kun googletin meni vanhaan.

Aiempi työmatkani oli 12km/suunta, joka oli musta ihan kiva pyöräillä. Tosin ei pimeän aikaan/ talviaikaan, koska todella vaarallinen mutkainen hiekkametsätie (ei kevyen liikenteen väylää tai valaistuksia tietenkään). Tuossakin haasteensa siis toi sekä turvallisuus, tien kunto oli pääsääntöisesti surkea, että perheellisen ihmisen tilanne. Kuinkas kuljetat lapsia hoitoon pyörällä 😀 Toki hoitopaikka oli juuri toisessa suunnassa 😀
No ei tarvitse noita asioita miettiä nyt, sillä työmatkani on nyt 30km/suunta ilman kevyenliikenteen mahdollisuutta.

Mutta jos oletettaisiin, että asetelma olisi helpompi matkan ja muiden seikkojen suhteen, olisin toki kiinnostunut työmatkapyöräilystä.

Hyvä että löysit! 🙂

Työmatkapyöräily on kyllä helppo tapa pitää kuntoa yllä ja se on harmi, jos se ei onnistu, vaikka haluaisi mennä lihasvoimin työmatkat.

Ainiin vielä:
Katsoin vasta nyt videopostauksesi – se oli kiva! Teethän lisää?
Käytätkö muuten esim sitä suunnon kelloa muutenkin kuin treenatessa?

Voisin tehdäkin lisää! 🙂

Käytän mä välillä. Välillä se vain unohtuu ranteeseen.

Hei, olen vasta syyskuun alusta pyöräillyt kunnolla töihin. Aikaisemmin matka töihin oli niin lyhyt, että oli oikeastaan ihan sama missä vermeissä mentiin.
Nyt olen hommannut uuden fillarin (kateellisena katselen uutta pyörääsi) ja muita varusteita. Lyhyen ajan sisällä minulla on takarengas pujennut jo pari kertaa, joten rengasasiat kiinnostaa. Sinulla on siis nastarenkaat? Suositteletko niitä? Osaatko sanoa onko ne paremmat/kätevämmät kuin pistosuojatut tms.? Itse pähkäilen nyt näitä ja tammikuuksi meninkin ostamaan bussilipun kun rupesi renkaiden puhkeaminen jurppimaan mutta helmikuusta haluan taas hypätä fillarin päälle.

Suosittelen ehdottomasti nastarenkaita ja vielä pistosuojattuja sellaisia. Sitten pitäisi renkaat pysyä pidempään ehjänä. Se on ihan kamalan turhauttavaa, kun rengas puhkeaa.

Mulla on itselläni Citymarketista ostettu SCOTT-merkkinen fillari ja viime talvena vedin sitten nastoilla ekaa kertaa koko talven ympäri. Työmatkaa tulee se 20 km päivässä. Tänä talvena fillarointi loppui joulukuun alussa (raskausmasu alkoi olemaan liian tiellä+turvallisuus ja nastoilla on muutenkin raskaana vähän turhan rankka polkea).

Mua kiinnostais se, että kuinka paljon raskaammaksi sä koet nastoilla polkemisen? Mun mies polkee nastoilla tämän(kin) talven ja on sanonut monta kertaa ettei koe sitä raskaampana. Mulla oli itsellä ilmeisesti vähän ”turvallisemmat” nastarenkaat (eli normaalia enemmän nastoja) ja sekä edessä, että takana- joka johti siihen että miedossa alamäessäkin tuntui joutuvan polkemaan. Tommosella kympin matkallakin se kyllä tuntuu vähän rasittavammalta kun ei saa edes alamäkiä liehutella menemään…:)

Ite oon polkenut goretex-puvulla ja sinne alle sitten tarpeen tullen lisävaatetusta. Toki täällä etelässä ei kovin kylmäksi ilmat juuri koskaan pääse tuleen ja mulla pakkasraja menee jossain 10-15 asteessa fillaroimisessa (astma). Koska olen kuitenkin ”sunnuntaipyöräilijä”, niin ei ole lukkopolkimia ja ihan tavallisilla talvikengillä vedän menemään. Kesällä tommonen 25 minuutin matka kestää talvella varmaan 35-40 minsaa mutta hyvin on varpaat pysynyt lämpöisenä.

Mukavaa talvipyöräilykautta, enköhän mäkin sitten ens talvena taas. Lisämausteena pyöräilyyn tuo tuommoinen peräkärry johon sitten pitää pari mukulaakin vielä tunkea kyytiin:)

Mä koen, että nastoilla polkeminen on raskaampaa. Toki lumikin tekee tehtävänsä, mutta matkaan saattaa tulla kestoa jopa 10 minuuttia talvella.

Työmatkapyöräily on kyllä niin jees! Hapottavat reidet on ainoa harmi välillä (7-8 h seisomista ja/tai kävelyä per päivä). Okei, täytyy sanoa, että kun lämpötila kohoo +20 asteeseen ja siitä yli, niin en tykkää niin paljoo. Mieluummin pyöräilen -5 asteessa kuin +20 asteessa. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta näin se on! Aluksi saattaa olla vähän vilu, mutta kun alkaa polkemaan ja keho lämpenee, niin tuntuu heti paljon mukavammalta, mutta ei kuitenkaan tule mitään jäätävää hikeä, kun oppii vielä tietämään vaatteiden määrän, että mikä on itselle riittävästi. ”Kylmässä” pyöräilyynkin tottuu. Muistan, kun alotin ja ensimmäisen kerran piti pyöräillä noin 10 asteen pakkasessa, niin se tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta nyt menee helposti 🙂 Ellei sitten satu joku 10 m/s pohjoistuuli. Täällä päin menoa haittaa ainoastaan auraamattomat tiet. Välillä joudun lähtemään niin aikasin aamulla, ettei teitä ole ehditty auraamaan (isot tiet ensin), jolloin joutuu vähän ottamaan huolellisemmin ja ajamaan reilusti ajoradan puolella mahdollisuuksien mukaan. Nastarenkaatkin löytyy multa nykyään, ne on niin kätsyt! 🙂

Mä otan kyllä mieluummin +20 kelit kuin miinusmerkillä alkavat. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *