Uncategorized

Tämä ei voi olla totta!

19.3.2013 Teksti: Elina Hovinen

Olin eilen aamulla lähdössä töihin, pyöräilyvarusteissa tietty. Mulla oli kiire ja hipsin vauhdilla portaita alas, klossikengät lähti alta, koska en kiireessä huomannut varoa askeleita. Normaalisti liikun noissa tosi varovaisesti, koska olen meinannut ennenkin kaatua. Ne rautaiset lukot pyöräilykenkien pohjassa on ihan törkeän liukkaat, kun osuu sopivasti betoniin. Estin kaatumisen tarraamalla vasemmalla kädellä kiinni kaiteesta. Kunnon nykäisy ja kiskoin itseni samalla kädellä takaisin pystyyn. Eipä siinä mitään, jatkoin matkaa alas ja lähdin normaalisti töihin. Töissä rupesin ihmettelemään, että miten mulla on molemmat olkapäät kipeet ja muistin aamuisen liukastumisen. Kipuilu jatkui koko päivän, iltaa kohden oikeastaan vain paheni. Yötä vasten otin särkylääkkeen ja sain aika hyvin nukuttua. Tänään sama jomotus tuntuu kädessä enkä millään haluaisi uskoa sitä todeksi. Itkettää ja harmittaa. Kiukuttaa. Turhauttaa. Mitä mä nyt teen? Peruuntuuko maanantainen leikkaus? Mitä jos mulla on nyt molemmat olkapäät rikki? Pelkään niin paljon, että saatan ylireagoida, mutta viimeksikin varsinainen tapaturma tuntui aika vähäpätöiseltä ja sitten kuitenkin löytyi leikkaushoitoa vaativa repeämä.

Heitin buranan huuleen, pistin luureihin uutta Justin Timberlakea, varasin lääkäriajan huomisaamuksi ja jatkan työntekoa. Yritän olla ajattelematta koko asiaa huomisaamuun asti.

Lue myös

Suosittelemme