Vaellus ja Retkeily

Tiukkaa nousua ja taistelua suolla

17.5.2019 Teksti: Elina Hovinen

Lue ensin:
”Voi olla, että reissu jää tekemättä”
Ensimmäisen talvivaelluksen ensimmäinen päivä
Talvivaellus: Päivä paikoillaan

 

Kahdeksan aikaan aamulla tuvassa alkoivat aamutoimet. Ensimmäisenä lähtöä teki vaellustaan lopetteleva mies ja seuraavaksi Luirojärven suuntaan jatkava helsinkiläismies. Me lähdimme tuttuun tapaan viimeisenä.

Talvivaelluksella, etenkin näin kevätaikaan, olisi fiksumpaa kääntää rytmiä aikaisemmaksi, koska yöpakkaset kovettavat hangen ja hanki kantaa hyvin noin puoleenpäivään asti, mutta auringon paistaessa ja lämpöasteiden noustessa hanki alkaa taas upottamaan.

Edellisenä yönä ei tainnut olla pakkasta, joten emme turhaan pitäneet kiirettä lähdön kanssa. Lähdimme kymmenen aikaan liikkeelle. Olimme molemmat energisiä ja voimissamme, joten lähdimme etenemään vähän turhan innokkaasti. Innokkuus kostautui loppumatkasta. Alkumatka oli jyrkkää nousua. Kiittelimme liukulumikenkien pitoa – ne eivät lipsuneet lainkaan ja pääsimme aika vauhdikkaasti etenemään verrattuna hiihtäjiin.

Puolimatkassa kohtasimme miehen, joka ensin tervehti ja sitten sanoi, että te olette tutun näköisiä. Hän oli katsonut vaellusvideoitamme. On hauska huomata, että vaellusvideoilla on aivan oma kohderyhmänsä. Niitä katsovat minua huomattavasti kokeneemmat eränkävijät ja he ovat useimmiten miehiä. Blogin lukijat ja somen seuraajat ovat pääosin minua nuorempia naisia ja eräsisältö ei ole ehkä sitä luetuinta, mutta YouTube-tilini seuraajat ovat ihan toisenlaista porukkaa.

Laskettelimme Vintilätunturilta alas suoalueelle, josta olisi enää lyhyt matka Tuiskukuruun. Suoalue näytti lyhyeltä ja latu helpolta, mutta totuus oli toinen. Tähän asti matka oli sujunut vaivattomasti ja hanki oli kantanut hyvin, mutta suuoalue otti meistä luulot pois. Suon ylittäminen vei lähes kaksi tuntia aikaa. Rami upposi vähän väliä nivusia myöten kinokseen ja sieltä nouseminen oli aina melkoinen operaatio.

Suon jälkeen oli edessä vielä pieni nousu ja lopulta laskeutuminen kuruun, jossa Tuiskukurun tupa oli. Tuvan portailla virnuili Suomunruoktulta meitä ennen lähtenyt mies ja houkutteli meitä jatkamaan Luirojärvelle saunomaan. Olimme todella väsyneitä ja nälkäisiä päivän rypistyksestä. Emme olleet pysähtyneet laittamaan ruokaa matkan varrella, emmekä olleet syöneet edes mitään välipalaa.

Laitoimme heti ruoan ja olo alkoi sen myötä kohentua, mutta mulla rupesi myös silmät lurppasemaan. Olin ihan valmis päiväunille ja virittelin toiveikkaana kaminaan pienet tulet, kun ajattelin, että jäämme Tuiskukuruun yöksi. Ramia poltteli Luirojärvi ja siellä odottava sauna. Minua ajatus lumessa tarpomisessa ja jatkuvasta kaatuilusta ei houkutellut pätkääkään. Toisaalta minuakin kuitenkin houkutteli ajatus saunasta ja siitä, että saisimme viettää toisen hauskan illan hyvässä seurassa.

Lähdimme pienen neuvottelun jälkeen matkaan ja huikkasimme varaustuvan puolella majoittuvalle pariskunnalle, että tulemme takaisin, jos eteneminen ei suju. Lämpöasteita oli auringossa parikymmentä ja aurinko oli paistanut koko pitkän päivän. Lumi oli jo tuvan pihasta lähdettäessä pehmeää sohjoa, mutta ajattelimme, että metsän keskellä tilanne ei olisi yhtä paha. Etenimme hitaasti ja uposkellen. Hiki virtasi noroina. Kuljin Ramin perässä ja katsoin, kuinka suksi painui joka askeleella reippaasti lumeen. Odottelin, milloin Rami sanoo, että käännytään takaisin. Vihdoinkin se lause tuli, kun olimme edenneet ehkä 15 minuuttia.

Olin Ramin päätöksestä onnellinen, koska tiesin, että edessä olisi ollut hikinen ja vaivalloinen matka lyhyestä etäisyydestä huolimatta eikä meillä ollut mitään kiirettä päästä etenemään, päin vastoin, päiviä olisi enemmän kuin etappeja matkan varrella. Käännyimme takaisin ja laskettelimme aika nopeasti takaisin tuvalle.

Ilta meni leppoisasti kauniissa ilta-auringossa istuskellessa. Välillä oli pakko mennä tuvan suojaan pois auringosta, kun poskia kuumotteli koko päivän ulkona oleminen suojakertoimista huolimatta.

Menimme jo yhdeksän aikaan nukkumaan. Varaustuvan asukkaat aikoivat lähteä aamuvarhain liikkeelle, niin emme halunneet valvottaa heitä meidän äänillä.

 

*Olen Jack Wolfskin ambassador. Lähes kaikki vaellusvarusteeni ovat heidän mallistostaan.