Juoksu 27.3.2015

Tuntumaa polkujuoksuun

Teksti: Elina Hovinen

Mulla on uusi harrastus, se on polkujuoksu.  Kuten edellisessä postauksessa kerroin, mun tämän kauden päätavoite on Vaarojen Maraton ja sehän vaatii alle polkujuoksutreenejä. Minä onnekas pääsin Suunnon ja Salomonin järjestämään polkujuoksuporukkaan, jonka mukana sain henkilökohtaisen harjoitusohjelman ja loistavan treeniporukan. Juoksut siis jatkuvat myös Sykesport goes HCR -projektin jälkeen. HCR-projekti alkaa olla puolessa välissä ja ihanaa kun on senkin jälkeen tiedossa suunniteltuja treenejä. Parasta on se, että mun ei tarvitse itse suunnitella niitä.

Viime viikonloppuna kävimme Nuuksiossa ihmettelemässä keväistä luontoa ja samalla ottamassa tuntumaa polkujuoksumaastoon. Kävelimme kahdeksan kilometrin reitin, mutta matkaa kertyi kaiken kaikkiaan 10 kilometriä, kun reittiin sisältyi pieni harharetki. 😀 Reittiä kävellessä tuli todettua, että maastossa liikkuminen on huomattavasti hitaampaa ja raskaampaa kuin tasaisella. Tosi älykäs olo tuli, kun tämän tajusi, mutta silti se jotenkin yllätti, miten paljon hitaampaa se on. Vähän jopa rupesi hirvittämään tuo Vaarojen Maraton ja tulevat polkujuoksutreenit. Onneksi tässä on reilusti aikaa!

Lokakuiselle 43 kilometrin reitille en aio missään nimessä asettaa minkäänlaista tavoiteaikaa. Menen reissulle fiilistelemään ja nauttimaan maisemista. Tuota tapahtumaa on moni kehunut elämyksellisesti ja sitä se varmasti onkin.

Onko teillä kokemusta polkujuoksusta tai Vaarojen Maratonista? Minkälaiset tossut toimii maastossa? Kertokaa kaikki!

Kommentit (6)

Kiitos mielenkiintoisesta blogista, mutta kuvat saisivat olla pienempiä – ainakin tabletilla lukeminen menee vieritykseksi.

Asvaltilla juoksu ei oo mun laji, poluilla sitä vasta herää eloon. Kisojen maastot ja maapohja yllättivät ainakin itseni vaativuudellaan ekoissa kisoissa, helppoa polkupätkää oli ehkä vain pari kilsaa koko matkalla muuten suota, ”kalliokiipeilyä”, pitkospuita, juurakkoja jne. Korkeuserot on myös monessa paikkaa huomattavia, kuntoilijana en ainakaan menetä suuremmin sijoituksia jos kävelen isoimmat mäet. Energiankulutus on itsellä polkujuoksussa maantiejuoksua huimasti korkeampi mutta pidemmälläkään matkalla jalat eivät kipeydy läheskään yhtä pahasti kuin tasaisella mentäessä.

Kengät on makukysymys, itse tykkään Inovin kevyistä ja kuin hanska -istuvista kengistä, Salomonit lienee tukevammat, myös suunnistuskenkiä näkee käytettävän. Nastoille voi olla tarvetta, jos on todella märkää ja kallioista.

Ensiaputaitojen kertaaminen ei myöskään liene pahasta. Välimatkat huoltopisteille saattaa olla pitkiä, joten jos jotain pienempää tai isompaa sattuu on oltava valmis auttamaan myös muita. En toki halua pelotella 🙂

Toisaalta en ole kovin innoissani polkujuoksun trendimaineesta: kisoihin voi olla todella vaikea päästä ja pienet osallistujamäärät kisoissa ovat myös lajin suola itselle.

Postaustoiveena olisi kesäiseen polkujuoksuun soveltuva veden- ja tuulenpitävä takki. Jos on melko lämmintä, mutta vettä sataa aivan kaatamalla ja metsässä pitäisi painaa menemään 4-5 tuntia. Mikä toimisi edes sen 2 tuntia. Pelkkä ajatuskin goretexistä saa jo hien pintaan.

Polkujuoksu kiinnostaa muakin, mutta se on jotenkin niin tarkkaa puuhaa mahdollisten omien kompurointien takia, että vaan joskus ja jouluna oon juossut poluilla. Kiva seurata miten sun juoksut etenee.

Sun juttuja on ollut tosi kiva lueskella viime aikoina!! Keep the positive attitude 🙂 Mulla ei itselle ole juurikaan polkujuoksusta kokemusta, välillä eksynyt metsäreiteille peruslenkkien aikana vähän fiilistelemään. Mutta ei oo vielä ihan kärsivällistyyttä tohon lajiiin, kun vauhdit menis ihan etanavauhtisiks ja pelottaa kaikki kannot ja liukkaat kivet :’D

Polkujuoksu on kyllä ihan parasta! Itse huomaan taas nyt kevään tullessa, että polkujuoksu on sulalla paljon vaikeampaa, ja vaatii taas totuttelua. Talvella oli helppo seurata tallattuja kovia polkuja (nastat jalassa), mutta sulalla sitä ajautuu paljon helpommin harhaan, ja lisäksi täytyy olla varovaisempi juurien, kivien ym. kanssa. Tietenkin talvellakin olisi ollut haastavampaa, jos olisi lähtenyt ihan umpipöpelikköön, mutta itse tyydyin etupäässä seuraamaan muiden valmiiksi tallomia reittejä.

Tsemppiä ja terveenä pysymistä harjoitteluun!

Inovit on sydän! Vähän maastosta riippuen tykkään juosta joko niillä tai sitten Salomon speedcrosseilla. Jos matkaan sattuu tasaista hiekkapolkua pidemmälti niin sitten pistän jalkaan Asicsin peruslenkkarit, koska penikat sanoo sopimuksensa irti tasaisella juoksemisesta ilman tukevia kenkiä. Mutta vähänpä siellä hiekkapolulle tulee pysyttyä, mulle on sitä mielekkäämpää mitä pahempi maasto ja jos joutuu kiipeämään niin aina paranee!

Kiitos mielenkiintoisesta blogista, mutta kuvat saisivat olla pienempiä – ainakin tabletilla lukeminen menee vieritykseksi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *