Ajatuksia 2.2.2014

Työmatkat juosten

Teksti: Elina Hovinen

Perjantaina päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja vihdoinkin juosta töihin. Koko viikon olin aikonut, mutta aamuherääminen on ollut vaikeaa ja olen torkuttanut auttamatta liian pitkään. Juoksuun ja suihkussa käymiseen pitää varata kuitenkin ainakin puoli tuntia enemmän aikaa kuin normaaliin aamurutiiniin. Puoli tuntia on aamulla yllättävän pitkä aika.

Päätin aamulla olla rohkea ja jätin päällysvaatteet laittamatta reppuun, mikä tarkoitti sitä, että myös paluumatka on juostava kotiin. Tämä myös tarkoitti sitä, että reppu oli normaalia paljon kevyempi. Päätin, etten tee sitä virhettä minkä olen tehnyt vastaavanlaisena päivänä, kun olen aikonut juosta molemmat suunnat. Se virhe oli juosta aamulla niin urku auki, että iltapäivällä jalat oli niin tukossa, että paluumatka oli yhtä tervanjuontia.

Aamujuoksut on aina raskaita, jos ei jalkojen puolesta, niin sykkeet on aina vähän normaalia korkeammat. Ennen juoksua en syö mitään, koska eihän aamulla sellaiseen ole aikaa, koska ruokaa pitäisi pystyä sulattelemaan jonkin aikaa, muuten se tulee samaa reittiä takaisin. Tällä kertaa juoksu oli kevyemmän repun ansiosta myös muuten kevyt. Nautiskelin ja fiilistelin. Juoksu on ihanaa!

Perjantain happy face, tai tekopirteä virkahymy. Ihan miten sen haluaa nähdä. Mieli oli kyllä kevyt ja iloinen.

Työpäivän aikana vilkuilin hieman kauhuissaan ikkunasta ja katsoin sankkaa lumipyryä. Pelkäsin, että joudun kotimatkan sutimaan kinoksessa. Onneksi tiet oli ehditty aurata ennen paluumatkaa, joten myös paluumatka oli rento ja kevyt. Paluumatkan juoksin vielä vähän hitaampaa, yritin muka vähän palautella.

Loppuillan lötväsin sitten oikein urakalla sohvalla katsomassa telkkaria. 

Kommentit (8)

Moikka! Kiva kun seuraat ja kommentoit! 🙂

Juoksutreenien lisääntyessä jalkatreeniä on vaan ihan pakko vähän höllätä, muuten jää juoksutreenit väliin tönkköjalkojen takia.

Kiitos tästä mahtavasta blogista! Sä saat innostettua ihmisia liikkumaan, ainakin mut 🙂
En tiedä muistatko kun kerroin täällä mun selästä jossain postauksessa missä mietit olkapää leikkaukseen lähtemistä. Mulla on siis selässä murtuma, joka on rajottanut mun liikkumista todella paljon, lisäksi kivut on vieneet lopun energian. Viime syksynä pääsin sitten kunnolla kuntouttamaan itseäni ja kolmen kuukauden lihaskunto reenien jälkeen aloitin juoksemisen uudestaa, joka oli tauolla yli kymmenen vuotta selän takia. Lääkärithän meinas, etten välttämättä voi enää juosta, koska selkämurtuma puuduttaa jalat. No nyt juoksen. En vielä pitkää matkaa mutta 2.5 mailia juoksin viimeksi ja se on mulle paljon. Joudun ihan mielettömästi tekemään lihaskunto reenejä vieläkin, mutta eteenpäin mennään, periksi en anna ennen kuin jalat ei toimi ollenkaan 🙂 Kiitos tsemppaavasta blogista!

Ihanaa, kiva kuulla!

Muistan mä. Ihan mielettömön ihana kuulla, että olet toipunut noin hyvin! Kärsivällisyyttä kuntouttamiseen. Se on tosi pitkäpinnaista touhua! Ja aurinkoista kevättä! Helmikuusta alkaa kevät. 🙂

Moi,kiva blogi sulla!Miten pitkä sun työjuoksumatka on?Harkitsen itsekin töihin juoksemisen aloittamista.

Kiitos! 🙂

Viime viikolla olin eri toimipisteessä kuin yleensä, eli työmatka oli kilometrin lyhempi kuin tavallisesti, eli nyt 7 km. Tuon pituinen matka on aika passeli, ei ole liian uuvuttavaa edes aamulla.

Ei vitsit olipa mahtavaa ku just nyt kirjoitit tästä! Nimittäin itsekin olen juuri saanut työmatkajuoksut rullaamaan, ihan yksinomaan sinun ansiostasi. Luulenpa, että moinen ei olisi tullut mieleenkään ilman sinun esimerkkiä. 😉 Toi on ihan loistojuttu, ei vie sitä niin arvokasta ilta-aikaa lasten kanssa (palasin siis juuri työelämään pitkän kotiäitiyden jälkeen ja tässä muutosvaiheessa haluan illat omistaa mahdollisimman paljon lapsille).
Todellakin, raskaita on aamujuoksut tyhjällä vatsalla ja sykkeet pomppaa hetkessä ihan pilviin (shokista? :D), mutta kun pääsee duunissa suihkuun, niin kyllä fiilis on huipussaan siinä vaiheessa!

Kiitos siis motivoinnista ja muutenkin loistavasta blogistasi, jossa on kaikki palikat kohdallaan! 🙂

Wau, mahtavaa!

Samasta syystä mä alunperin työmatkaurheilun aloitin. Mun työmatka nappaa tosiaan sen puoli tuntia ekstraa verrattuna pyöräilyyn tai bussilla kulkemiseen, joten se on aika pieni hinta siitä, että vireystila on paljon parempi.

Kiitos itsellesi kivasta palautteesta! Tosi mukava kuulla!

Moi! Kiitos kivasta blogista, hauska seurata sun treenejä. Itse olen samaa ongelmaa miettinyt, että miten yhdistää salitreeni ja juoksu. Tykkään molemmista, mutta salilla jos isoilla painoilla treenaa jalkoja niin aika kankeaa on juoksu pari seuraavaa päivää. Vaikea yhdistää sopivasti molempia.

Moikka! Kiva kun seuraat ja kommentoit! 🙂

Juoksutreenien lisääntyessä jalkatreeniä on vaan ihan pakko vähän höllätä, muuten jää juoksutreenit väliin tönkköjalkojen takia.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *