Ajatuksia 30.6.2014

Välitila

Teksti: Elina Hovinen

Nyt mulla on teille tunnustettavaa. Mulla on nimittäin treenimotivaatio ihan täysin kadoksissa ja sen mukana itsetuntokin meinaa karata. En muista kokeneeni tällaista treenimotivaation puutetta koskaan ennen. Nyt mulla on menossa vähän sellainen adidasheimon jälkeinen tyhjyys. Mitä mä nyt teen? Mikä olisi seuraava kunnollinen tavoite? Juoksu yksikseen tuntuu tyhmältä. Enhän mä edes tiedä miten maratontreeniohjelma kannattaisi rakentaa. Salille ei huvita mennä, koska lihasmassaa pitäisi pienentää, että juoksut kulkisivat paremmin. Ja mitä mä olen sitten tehnyt? 😀 Tuudittautunut sellaiseen itsenihyväksymistilaan ja yhtäkkiä viikonlopun kuvia katsellessa havahduin, että en näytä ehkä ihan samalta ulkoisesti, kuin pääni sisällä.

Mihin se hyvä olo ja itevarmuus hävisi? Hetken päästä mietin, että en varmasti ala kriiseilemään. Monnan postaus tuli hyvään aikaan. Oikeasti, asiat tärkeysjärjestykseen! Mä olen ihan hyvä tällaisena, tai ulkoisesti millaisena tahansa. Hyvä olo ja itsetunto eivät oikeati ole kiinni siitä miltä ulkoisesti näyttää. Nämä jutut tulevat ihan muista asioista. Mutta sen tiedän, että mä en voi hyvin, jos en liiku. Silloin mun mieli tekee tepposet ja alan keskittymään epäolennaiseen.

* Kuvan tuotteet saatu blogin kautta

Tällä hetkellä mä odotan lomaa aivan älyttömän paljon. Ajattelen, että sitten mä teen sitä ja tätä. Tämänkin sitten keikautin tässä illalla nurinpäin. En ala tällaiseksi nurisijaksi. Mä nautin elämästä just ja heti. Menin saunaan, otin lasin skumppaa, laitoin hiuksiin hiusnaamion, kuorin vartalon ihon, tein kasvonaamion, rasvasin ihon huolella, lakkasin kynnet ja päätin, että mä olen kaunis ja ihan kelpo juuri tällaisena. Mä itse saan itse itseni voimaan pahoin, enkä aio sallia sitä. Ryhtiä, nainen!

Nyt on ihan hyvä mieli. Välillä pitää käydä keskustelua itseni kanssa, että asiat taas saavat oikeat mittasuhteet. Nämä tällaiset jutut ovat kuitenkin isommassa mittakaavassa aivan totaalisen typeriä asioita. Ja tällaiset mietteet saavat minut ymmärtämään, että elämässäni asiat ovat aika hyvin, jos huolet on tätä tasoa. Hyvä näin.

Tänä aamuna mut pysäytti tämä video. Kannattaa katsoa.

Kannattaa säännöllisesti miettiä omia hyviä puolia ja boostata niitä. Toki kriittinenkin kannattaa olla, mutta jos on taipumusta rypeä, niin mieluummin kehu itseäsi kuin ruoski.

Looove,
Elina

Kommentit (21)

Motivaation puute voi olla merkki levon tarpeesta tai siitä, että on aika pysähtyä olemaan. Pitää vain yrittää tunnistaa mistä se milloinkin johtuu. Harvemmin puhtaasti laiskuudesta. 🙂

Musta on ihana ottaa kesä vähän iisimmin. Syksyllä on yleensä lomien jälkeen ja akkujen latauduttua ihan eri tavalla virtaa.

Kiva kuulla, että lehtijuttu motivoi. 🙂

Ihana tuo video!! Mulla meni ihan hulluna kylmiä väreitä! <3
Ja ihana kirjoitus! <3

Eikö oo! Mä vuodatin kyyneleitä tuolle heti eilen aamulla. Aamu alkoi vähän huonosti, mutta tuo pysäytti.

Kiitos!

Hieno ja rohkea kirjoitus. Se on todellinen vahvuutesi, että uskallat olla noin avoin! Ehkä nyt sun onkin aika chillata ja urheilla ilman tavoitteita ja suorituspaineita. Syksyllä on vielä paljon kivoja juoksutapahtumia, joihin ehdit treenata. Tsemppiä! <3

Kiitos! <3

Varmasti silloin onkin syytä levätä kun kroppa hannaa vastaan. Turha sitä on hampaat irvessä vääntää, koska silloin siitä ei kuitenkaan nauti. Ja mä nimenomaan haluan nauttia aina siitä mitä mä teen.

Mainitsit muutama päivä sitten hemoglobiinisi laskeneen, ja sekin saattaa vaikuttaa motivaatioon. Itselläni laski talvella hemoglobiini myös jo anemian puolelle, vaikka aiemmin on aina ollut reippaasti yli 140. Tutkimusten mukaan johtui siitä, että että olen urheillut runsaasti mutta en samalla saanut ravinnosta riittävästi rautaa. En tosiaan ollut huomannut kiinnittää tarpeeksi huomiota raudansaantiin, kun olin tottunut siihen että hemoglobiini keikkuu aina varsin korkealla. Anemia johtikin totaaliseen kunnon romahtamiseen ja vaikka kunto koheni, niin treenimotivaatio on yhä edelleen hieman kateissa. Jatkuva väsymys ei innostanut treenaamaan, ja vaikka takana on jo monta kuukautta rautakuuria, ei olo vieläkään ole normaali. Kannattaa siis seurailla yhä sitä hemoglobiinia, sillä sinunkin treeneilläsi tarve on varmasti hurja.

Hyvä huomio! Ihan varmasti vaikuttaa. Mun kroppa on nyt jotenkin vähän sekaisin. Mulla on tarkoitus varata lääkäriaika, että tsekattaisiin onko kaikki kunnossa. Viimeksi mulla todettiin, että kalium on matala ja veren rautapitoisuus, vaikka hemoglobiini oli hyvä. Mitenköhän nämä arvot sais kuntoon?

Kyllä nämä kropan vihjeet pitää ottaa tosissaan eikä vääntää niin raivolla, että lopuksi piiputtaa.

Tsemppiä sulle! Toivottavasti olo normalisoituu pian!

Jotenkin lohdullista kuulla, että jollain muullakin on samanlaisia ajatuksia. Itse olen jo parikin kuukautta (!!) ollut käymättä salilla ja muukin liikkuminen on käynyt kovin vähäiseksi. Sali, jossa kävin talvella, on kesällä niin tyhmästi auki, ettei sinne ole tullut mentyä lainkaan.. Nyt jo ehkä muutaman viikon ajan on ollut vähän huono mieli ja tuntuu siltä, että pitäisi päästä salille ja liikkumaan. Miksi en sitten mene? Hyvä kysymys!! 😀 Jotenkin sitä laiskistuu tällaisen tauon aikana niin totaalisesti, ettei enää meinaa millään saada itseään uudestaan liikkeelle. Minullakaan ei varmasti ole koskaan ennen ollut tällaista motivaatiopulaa… Väkisin tämä liikkumattomuus vaikuttaa myös itsetuntoon. Vaikka ulkonäköni ei varmasti ole ainakaan paljoa muuttunut keväästä, silti kuvittelen olevani kamalan näköinen, kun en liiku kunnolla.. Kuitenkin järki aina välillä sanoo, että olet edelleen yhtä hyvännäköinen kuin ennenkin.. Se on kyllä jännä, miten paljon liikkuminen vaikuttaa itsetuntoon ja siihen, millaisena itsensä näkee, vaikka todellisuudessa peilikuva ei juuri muuttuisikaan!

Tsemppiä sinulle ajatustesi kanssa! Olet joka tapauksessa upea! 🙂 Kyllä se liikuntamotivaatiokin sieltä löytyy. Välillä on ihan hyvä pitää vähän pidempikin tauko ja sen jälkeen jatkaa taas entistä suuremmalla innostuksella. 🙂 Yritän itsekin löytää sen innostuksen. Kyllä se varmasti pian löytyykin, sillä viime päivät ovat olleet jo niin täynnä turhautumista liikkumattomuudesta, että se päivä, jolloin taas laitan itseni liikkeelle, ei voi olla kaukana. 😉

Kyllä sillä liikkumisella on vain ihmeitä tekevä voima. Välillä toki kannattaa pitää taukoa ja tehdä jotakin ihan muuta, keskittyä vaikka kuuntelemaan ajatuksia, lukea, nauttia ihan muista asioista. Ja sitten kun kroppa huutaa taas liikkumista, niin aloittaa vaikka rauhallisilla kävelylenkeillä. Mulla tuollaisen hiljaisemman jakson jälkeen sali helposti jopa vähän kuvottaa. Sen takia mulle helpompi on aloittaa ulkona liikkumisesta ja oman kehon painolla tehtävistä harjoitteista.

Kiitos tsempeistä! Näköjään kannatti uskaltaa avautua kun saa näin ihania kommentteja! <3

Olipas hyvin kirjoitettu! Luin kahteen kertaan tekstisi läpi kun olit jotenkin niin hyvin saanut muutettua ajatukset kirjalliseen muotoon. Itsekin huomaan, että aina ajoittain täytyy palautella itseään maan pinnalle ja kertailla mikä tässä elämässä on olennaista kun ongelmat ovat ns. vähäpätöisiä. Mukavaa kesää sinulle! 🙂

Kiitos kivasta kommentista! 🙂 Aurinkoista kesää sinullekin!

Tykkään sun kirjoituksista koko ajan enemmän rehellisen ja elämänmakuisen otteen vuoksi. Ihanaa, että sullakin on joskus tällaisia vaiheita! Joskus pitää kai olla vähän vähemmän motivaatiota että kunnon boostistakin osaa taas ottaa ilon irti.

Kiva kuulla, kiitos! 🙂

Todellakin. Välillä pitää ottaa rennosti, sitten taas tulee inspis ja motivaatio.

Olen lukenut tätä blogia kauan ja tykkään sun tavasta kirjoittaa asioista aidosti. Ei tuo urheilu aina maistu täälläkään – välillä hajoaa jalka ja toisinaan pää 😀 Sitten jotenkin keräilee itsensä sieltä ja jatkaa harjoittelua. Lepo auttaa ja se että tekee aivan muita asioita välillä. Itse olen menossa ekalle täysmaratonille elokuussa ja vaikka harjoittelu ei nyt aina ole mennyt ihan niin justiinsa en ota mitään paineita. Kivaa voi olla ilman (aika)tavoitteita 🙂 Tsemppia sulle ja mukavaa kesää 🙂

Kiitos! 🙂

Lepoahan se motivaatiopula yleensä tarkoittaa. Tai vaihtelua. Tsemppiä maratontreeneihin!

Tsemppiä! Kiitokset blogista, just hyviä sun tekstit! 🙂
Oletkos menossa purjehtimaan lomalla? Kuvia ootellessa… 😉 Voin sitten mielikuvamatkustaa merellä! 😀

Jotenkin lohdullista kuulla. että jollain muullakin on tällaista ongelmaa.Mulla tuli HHM:n jälkeen joku ihmeen juoksuseinä.On tuntunu tosi vaikealta palata poluille tosissaan ,vaikka kaikki onkin hyvin.Ilmoittauduin Damiin kokonaiselle ja mun pitäs olla nyt ihan juoksuhuumassa kirmaamassa lenkkipolkuja harva se päivä.Mut kuinkas kävikään,mä vaan tunnun keksivän tekosyitä sille,etten menis lenkille,pidän itseäni läskinä ja ällöän reisiäni ja murehdin naurettavasti sitä,että oon hidas juoksija.Ihan typerää.Itseni vuoksihan mä tätä teen,en kenellekään muulle,enkä keneenkään muuhun verraten.Mut silti joskus on tällaista.Alkaa tulemaan jo vähän paniikki, kun tuntuu ettei saa juoksusta kiinni ja tuntuu siltä,että onhan se lokakuu jo ihan niskan takana.eihän se edes ole,aikaa on kyllä.Nyt on vaan pakko ryhdistäytyä ja antaa palaa taas.Hetken kun jaksais taas vaan väkisin!raahata itsensä lenkille,niin kas vaan,kohta sen huomais,ettei poiskaan osaa pysyä.

Tsemppiä sinne myös Elina,toivottavasti kadonnut motivaatio löytyy pian <3

Mulle on käynyt tuo sama monta kertaa, varsinkin, jos johonkin yhteen tapahtumaan on ladannut paljon odotuksia ja tavoitteita. Sen jälkeen takki on niin tyhjä, ettei saa itseään liikkeelle, vaikka juoksu olisi ollut kuinka onnistunut tahansa. Mulla meni viime syksyn maratonin jälkeen tosi pitkään, että olin taas lenkkipoluilla.

Tee jotain muuta korvaavaa jonkin aikaa ja sitten kun juoksemisen ilo taas löytyy, niin palaat juoksutreeneihin? On tässä vielä hyvin aikaa treenata! 🙂

Tuttuja tunteita nuo motivaationpuutokset. Kaikille kai niitä tulee aika ajoin ja se on oikeastaan vain hyvä asia. Joutuu pysähtymään hetkeksi ja miettimään mikä oikeasti kiinnostaa ja mitä haluaa jatkossa tehdä. Vai tahtooko tehdä mitään. Lepokin on välillä paikallaan pidemmän kaavan mukaan.

Lehtijuttu susta oli tosi hyvä. Motivoiva! Tykkäsin paljon 🙂

Oletko tehnyt koskaan juoksuopasta aloittelijalle? Oon itse aloittelemassa juoksuharrastusta ja olisi kiva saada neuvoja sun kaltaiselta konkarilta 😉

Jonna1983.fitfashion.fi

Hyvin sanottu. Noinhan se on.

Aloittelijan juoksuopas voisi olla hyvä postausaihe, kirjaan ylös. 🙂

Kiitos kommentista, Jonna!

Kiitos tästä postauksesta! Kiitos juuri siksi, että täällä mennää treenaamisen kanssa samoilla ajatuksilla. Jotenkin on puhti pois ja todellakin, yksin juokseminen tuntuu vähän.. tyhjälle. Toisaalta, onko se niin, että kroppa ja pää huutaa lepoa näin ennen lomia ja johtuneeko treenistoppi siitä. Koetan ajatella, että tiukemman treenin aika on sitten syssyllä, mutta vaikeaa se on. Täytyy vielä mainita et MN Sportin juttu oli mustakin motivoiva!

Motivaation puute voi olla merkki levon tarpeesta tai siitä, että on aika pysähtyä olemaan. Pitää vain yrittää tunnistaa mistä se milloinkin johtuu. Harvemmin puhtaasti laiskuudesta. 🙂

Musta on ihana ottaa kesä vähän iisimmin. Syksyllä on yleensä lomien jälkeen ja akkujen latauduttua ihan eri tavalla virtaa.

Kiva kuulla, että lehtijuttu motivoi. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *