Terveys

Vatsalihakset ja niiden välissä oleva kanjoni

27.10.2016 Teksti: Elina Hovinen

Blogiani pitkään seuranneet ovat takuuvarmasti joskus nähneet minusta kuvan vatsa paljaana. Vaikka vatsalihakseni näyttivät tuolloin lähestulkoon teräksisiltä, sitä ne eivät ole kuitenkaan koskaan olleet. Nimittäin. Ensimmäistä lasta odottaessani, raskauden puolivälin paikkeilla minut kiidätettiin kiireesti Jorvin päivystykseen kovien vatsakipujen vuoksi. Itse en osannut arvuutella kivun syytä. En tiennyt tuolloin miltä tuntuu supistus. Supistuksia ne eivät olleet, vaikka terveyskeskuksessa lähetteen kirjoittanut lääkäri uumoili synnytyksen käynnistyneen ja kohdunsuun muka auenneen. Syy jäi tuolloin hiukan hämärän peittoon, mutta myöhemmin kun minulle selvisi miltä supistus tuntuu, tajusin, että kipu oli tuolloin jotakin muuta. Kipu tuntui vatsan pinnalla ja aiheutui todennäköisesti vatsalihaksien repeytymisestä.

Ensimmäisen synnytyksen jälkeen odottelin ja odottelin, että vatsalihasten välissä oleva rako menisi umpeen, jotta voisin aloittaa vatsalihasten harjoittelemisen. Sitä päivää ei koskaan tullut. Parin vuoden päästä syntyi toinen lapsi, ja siitä parin vuoden päästä kolmas. Vatsalihasten välissä oleva rako vain oli ja pysyi. Olen oppinut elämään vajavaisten vatsalihaksieni kanssa tietämättä kuitenkaan mitä niille voisi tehdä. En ole synnytysten jälkeen pystynyt tekemään tavallisia vatsarutistuksia. En vain pääse ylös. En pääse ylös ilman käsien avulla tehtyä heilautusta, vaikka miten yrittäisin. Olen monesti häpeillyt tätä esimerkiksi ryhmäliikuntatunnilla tai jossakin yhteistreenissä. Olen vuosien varrella opetellut tekemään sellaisia vatsalihaksia, joita pystyn tekemään ja olen pyrkinyt tekemään enemmän syviä lihaksia siinä toivossa, että se auttaisi erkauman paranemista ja aina vatsalihaksia tehdessäni yritän aktivoida samalla lantionpohjan. Vaiva ja sen lieveilmiöt eivät kuitenkaan ole poistuneet.

Olen viimeisen vuoden aikana kuullut muutamassa eri yhteydessä, että vatsalihasten erkauman voisi korjata oikeanlaisilla harjoitteilla ilman leikkausta!! Leikkaus ei kuulosta nimittäin mitenkään kovin houkuttelevalta ajatukselta. Erkauma aiheuttaa minulle muita ikäviä vaivoja, kuten selkäkipua ja huonoa lantionpohjalihasten hallintaa.

Viimeisen vuoden aikana kun olen ruvennut treenaamaan painonnostoa, olen huomannut että vatsalihasten hallinta, lantion hallinta ja lantionpohjalihasten hallinta on todella keskeistä. En voi kehittyä painonnostossa, ellei keskivartalo ole kunnossa. Ilman keskivartalon tukea ja oikeanlaista hengitystekniikkaa ei edes kyykky luonnistu. Minusta tuntuu, että lantionpohjalihasten kunto on huonontunut painonnostoharjoittelun lisääntyessä. En tiedä liittyvätkö nämä toisiinsa, mutta ajattelin ottaa asiasta selvää. Pääsen ensi viikolla kuuntelemaan luentoa aiheesta Str/ke MVMNTin järjestämään tilaisuuteen. Toivottavasti olen tuon jälkeen viisaampi. Minulle saa myös vinkata aiheen osaajia, joiden puoleen voisin vaivani kanssa kääntyä.

Näistä aiheista on vaikea kirjoittaa, sillä ne tuntuvat niin intiimeiltä ja kiusallisiltakin, mutta vastaavasta kärsii niin moni muukin, että ajattelin olla rohkaistua ja kirjoittaa. Tuskin kenellekään synnyttäneelle naiselle tulee yllätyksenä, että lantionpohjalihaksia täytyy treenata, ettei aivastaessa tule pissat housuun, tai jos vetää maksimivauhtisen spurtin? Mä ainakin tiedän mistä puhun, valitettavasti. Kiusallista ja ikävää, mutta ilmeisesti hoidettavissa? Toivottavasti tästä seuraa onnellinen loppu ja kertomus siitä, miten onnellinen loppu saavutetaan.

Suosittelemme