Purjehdus

Vihdoinkin merellä

20.7.2017 Teksti: Elina Hovinen

Olen purjehtinut joka kesä siitä asti kun olin 2-vuotias. Samaa perinnettä olen jatkanut omien lasteni kanssa. Tänä kesänä olen 14. kertaa lasteni kanssa purjehdusreissulla. Useimpina kesinä olemme purjehtineet yhtäjaksoisesti viikon, viimeisinä kesinä vähän lyhyemmän pätkän. Tyttäreni ovat purjehtineet melko pitkiä matkoja ja ovatkin seilanneet lähes koko pitkän Suomen rannikon päästä päähän. Ei tosin yhtäjaksoisesti.

Tänään lähdimme Espoon Nuottaniemestä kolmen jälkeen. Ennen merelle lähtöä söimme tukevan myöhäisen lounaan Villa Pentryssä, jotta jaksaisimme purjehtia. Lounaalla keskimmäinen tyttö ilmoitti, että hän jaksaa purjehtia maksimissaan kaksi tuntia yhteenmenoon, mutta kun äiti ilmoitti, että purjehtisimme tänään Vallisaareen, tyttöä ei enää haitannut yhtään, että matkaan saattaisi mennä neljäkin tuntia.

Merelle lähdettyä pilviverho hävisi taivaalta ja tilalle tuli lämmittävä auringonpaiste. Tytöt navigoivat ja tähystivät ja välillä hävisivät kajuuttaan kännyköidensä kanssa. Saavuimme upeaan Vallisaareen puoli kuuden aikoihin. En ollut koskaan aiemmin käynyt tässä saaressa, vaikka olin kuullut paikasta paljon ylistäviä sanoja. Olin suhtautunut hehkutukseen hiukan epäileväisesti. Olenhan nähnyt elämäni aikana useita upeita saaria ja ajattelin, ettei tämä voi olla yhtään sen ihmeellisempi. Väärässä olin.

Vallisaari on kertakaikkisen upea saari. Saari on saanut olla luonnontilassa kymmeniä vuosia ja tämä onkin kuin paratiisisaari ihmeellisine kasveineen. Luonto on vehreää ja maisemat avautuvat niin Helsingin keskustan suuntaan kuin avomerellekin henkeäsalpaavina. Vallisaari avattiin viime kesänä yleisölle. Tänne pääsee yhteysaluksella Kauppatorilta. Aikuisilta lippu maksaa 8 euroa meno-paluu, lapsilta puolet tuosta. Suosittelen lämpimästi vierailemaan.

Nyt kaivaudun makuupussiini ja nukahdan muutamaksi tunniksi. Lapset toivoivat, että lähtisimme aamulla varhain purjehtimaan kohti seuraavaa aamua. He haluavat herätä siihen, että olemme jo matkalla. Tämäkin on yksi perinne. Olemme äidin kanssa usein heränneet jopa neljältä, että ehtisimme näkemään auringonnousun ja että ehtisimme purjehtimaan mahdollisimman paljon.

Rakastan tätä hommaa. Suomi on niin kaunis, Suomen saaristo on niin kaunis.

Hyvää yötä!

Kommentit (4)

Kiitos – samaa mieltä. 🙂 Oli ihania maisemia ja tytöt on tietysti myös ihania.

Aivan ihana saari. Kävin n.10 vuotiaana siellä kylässä pari kertaa kun ystäväperheemme asui siellä. Oli aina jännää mennä lautalla sinne. Ja aina mietin miten matkustajalaivat mahtuivat menemään siitä saarien välistä. Naapuri saari kun on niin lähellä. Nykyäänhän ne ei taida siitä mennä. Hyvää purjehdusta.

Oikeasti? Wau! Mä luulin, että saari on ollut vain sotilaskäytössä viimeiset vuosikymmenet.

Kauniita maisemia ja suloisia tyttöjä!

Kiitos – samaa mieltä. 🙂 Oli ihania maisemia ja tytöt on tietysti myös ihania.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *