Vaellus ja Retkeily

Viimeisiä vaellusjuttuja

22.10.2015 Teksti: Elina Hovinen

Aikaisemmat vaelluspostaukset:
Ensimmäinen vaelluspäivä
Toinen vaelluspäivä
Kolmas vaelluspäivä
Neljäs vaelluspäivä
Vaellusvideo

* * *

Viidennen vaelluspäivän aamuun heräsimme Kuonjarjoen autiotuvalta. Saimme nukkua yömme kahdestaan autiotuvassa ja puuhastella aamutoimet ihan omaan tahtiin. Lähdimme aamupäivällä jatkamaan matkaaa sumun läpi kohti Saarijärveä. Pakkasimme kuivat ja lämpimät varusteet rinkkoihin. Rinkat alkoivat olla aika kevyitä tässä vaiheessa, tosin teltta siirtyi mun rinkkaan kannettavaksi, koska Ramin rinkan yksi remmi meni rikki, eikä telttaa saanut mihinkään muualle järkevästi kiinnitettyä. Reitti oli meille jo tuttu, joten tiesimme mitä on edessä. Sovimme, että kävelemme Saarijärven tuvalle ilman ruokataukoa ja jatkamme siitä vielä pienen pätkän telttapaikalle. Olimme päättäneet, että laitamme teltan samaan paikkaan kuin menomatkalla.

Reitti oli aika helppokulkuista suurimman osan matkasta. Saarijärven tuvan lähistöllä alkoi vaikea kivikkoinen pätkä, joka tuntui kestävän, koska liukkaat kivet hidastivat kulkua. Muutaman kerran oli tullut läheltäpititilanne ja horjahduksia, joten en uskaltanut ottaa yhtään riskejä, vaan varmistelin jokaisen kiven pitävyyttä. Ilma oli sumuinen ja sumu piti kivet kosteina ja liukkaina. Varovaisuudesta huolimatta liukastuin kerran ja otin kädellä vastaan. Onneksi se oli vain ihan pieni horjahdus eikä mitään sattunut, kättä vain vähän jomotti pari päivää.

Noin kolmen tunnin vaeltamisen jälkeen saavuimme Saarijärven tuvalle laittamaan ruokaa. Tuvalle osui pari muutakin seikkailijaa, joiden kanssa asiaankuuluvasti vaihdoimme kokemuksia. Ruokatauon aikana aurinko pilkisti pilvien välistä ja tuli kiire päästä jatkamaan matkaa.


*Haglöfsin kevytuntsikka saatu blogin kautta, samoin alla oleva fleece – aivan täydellinen yhdistelmä iltaisin 

Telttapaikalle ei kestänyt kauaa tarpoa ja meillä oli taas koko ilta aikaa nautiskella upeista maisemista ja toistemme seurasta. Telttapaikka oli pienen lammen lähellä, läheltä löytyi myös puro, josta saimme haettua vettä. Pieni haikeus alkoi vähitellen hiipimään mieleen, koska tiesi reissun lähenevän loppuaan.

Jälleen kerran uni korjasi auringonlaskun aikaan, eli kahdeksan pintaan. Seuraava aamu oli uskomattoman kaunis ja koko päivä paistoi aurinko. Auringonpaisteessa erämaa näyttäytyi vieläkin mahtavampana! Siitä seuraavassa postauksessa.

Lue myös

Suosittelemme